Auttaako terapia oikeasti traumoihin?

Mä en saa terapiaa. Kun eihän eläkelläisiä kannata hoitaa. Ja ei ole rahaa itse maksaa.

Auttaa, mutta työn joutuu tekemään itse.

Vierailija kirjoitti:

Auttaa, mutta työn joutuu tekemään itse.

Selvä, tiedossa on.

Se riippuu ihan teraupeutista, terapiasuuntauksen osuvuudesta kohdallasi ja siitä kuinka pystyt avautumaan ja käsittelemään asiaa. Terapeutin voi vaihtaa jos ei tunnu hyvälle. Kannattaa kuitenkin käydä tutustumiskäynnillä eri terapeuttien luona ja haastetella kuka sopisi sinulle parhaiten. Sinä olet työnantaja joten valitse paras työntekijä.

Joskus luin, että ns. terveetkin ihmiset saadaan terapiassa sekaisin kun aletaan kaivelemaan kaikkia lapsuudenaikaisia muistoja, kyseenalaistamaan niitä ja niin edelleen.

Minä en paljoa ole saanut apua koska terapeutti on niin huono.

Tällä hetkellä mietin noita hyväksikäyttöjä ja koen, että ne ovat oma vikani ja että halusin sitä. Koen itseni oksettavaksi. Ap

Kyllä sanoisin, että auttaa. Mutta käy ensin testaamassa itsesi että mikä suuntaus sinulle sopii jne. Itse käyn traumaterapiassa ja vaikka olen käynyt vasta muutamia kertoja, olen jo ymmärtänyt uusia asioita itsestäni. Ei siellä ruveta heti kaivelemaan vanhoja juttuja, tärkeintä on vakauttaa nykytilanne!

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä mietin noita hyväksikäyttöjä ja koen, että ne ovat oma vikani ja että halusin sitä. Koen itseni oksettavaksi. Ap

Tiedätkö, on ihan luonnollista, että olet jollain tasolla halunnut niitä, koska yleensä ne hyväksikäyttäjät tekevät pohjatyön groomingilla ja sen jälkeen, kun uhri on asennemuokattu, tapahtuu itse teko. Voi myös olla, että jostain muusta syystä (huono vanhemmuus, kiuaasminen) olut niin kosketusta ja ihailua vailla, että mikä vaan kelpasi. Ei ole sinun syysi eikä tarvitse tuntea vastuuta, se kuuluu tekijälle.

Varmasti saa, mutta uskonto on tehokkaampi. Tai oikeammin terapia on samaa kuin uskonnollinen suggestio. Mutta pelastus n ilmainen,,terapia maksaa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä mietin noita hyväksikäyttöjä ja koen, että ne ovat oma vikani ja että halusin sitä. Koen itseni oksettavaksi. Ap

Eivät tietenkään olleet sinun vikasi ja sinä et ole oksettava vaan tekijä(t)!

Tänä päivänä terapiakoulutuksen voi suorittaa kuka hyvänsä elämäänsä kyllästynyt ja uranvaihtoa toivova tyyppi. Terapiakoulutus on liiketoimintaa. Kannattaa kysellä terapeutin pohjakoulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en paljoa ole saanut apua koska terapeutti on niin huono.

Vaihda terapeuttia. Ole itse aktiivinen ja ajattele terapiaa tilana jossa on turvallista löytääuusia itselle sopivia  toimintamalleja ja ajatusmalleja. Tutustu eri terapiasuuntauksiin ja vie niitä mukanasi terapiakäynnille. Sitten alatte yhdessä työstää asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en paljoa ole saanut apua koska terapeutti on niin huono.

Vaihda terapeuttia. Ole itse aktiivinen ja ajattele terapiaa tilana jossa on turvallista löytääuusia itselle sopivia  toimintamalleja ja ajatusmalleja. Tutustu eri terapiasuuntauksiin ja vie niitä mukanasi terapiakäynnille. Sitten alatte yhdessä työstää asioita.

Mun terapeutin pitäis olla traumaterapeutti, eipä sitä huomaa mistään.

Ikävintä tollasessa kokemuksessa on se että paha olo ja huonommuuden tunne on varastoitunut koko kehoon eikä vaan korvien väliin.Se on pitkä ja raskas matka saada se kaikki häpeä sieltä ulos.Uskon kuitenkin että ilman terapiaa se ei ainakaan sieltä lähde mutta on totta että monen asian pitää mätsätä esim.terapeutin ammattitaito, teidän välinen kemia ja luottamus ja sinun kyky ja halu käsitellä asiaa ja tehdä töitä päästäksesi eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en saa terapiaa. Kun eihän eläkelläisiä kannata hoitaa. Ja ei ole rahaa itse maksaa.

Kela ei tosiaan kuntouta eläkeläisiä. Tämä on väärin. Olen selvittänyt tätä asiaa, kun mulle soitettiin vakuutusyhtiöstä ja tarjottiin pysyvää eläkettä (olin hakenut jatkoa kuntoutustuelle eli määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle).

Psyk.polilla (Helsinki) katsotaan kokonaistilannetta, eikä sitä onko eläkkeellä. Käyn nyt traumatetapiassa, ja kaupunki maksaa.

Tetapiasta, ei toki ole mahdollista "parantua" niin, ettei kurjaa menneisyyttä enää olisi, ja ihminen muuttuisi ikään kuin sellaiseksi, joka hän olisi, jos kaikki olisi aina ollut hyvin. Mutta on mahdollista oppia elämään itsensä kanssa traumoineen kaikkineen. Olen käynyt monet terapiat vuosien varrella, psykoanalyysistä alkaen, mutta tämä traumaterapia on nyt avannut asioita minulle aivan uudella tavalla.

Toivo ja usko paremmasta tulevaisuudesta on kaikkein tärkein motivaattori minulle. Totta kai hooitoon liittyy riskejä, mutta ne on pakko ottaa, jos haluaa päästä eteenpäin. Se on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en saa terapiaa. Kun eihän eläkelläisiä kannata hoitaa. Ja ei ole rahaa itse maksaa.

Kela ei tosiaan kuntouta eläkeläisiä. Tämä on väärin. Olen selvittänyt tätä asiaa, kun mulle soitettiin vakuutusyhtiöstä ja tarjottiin pysyvää eläkettä (olin hakenut jatkoa kuntoutustuelle eli määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle).

Psyk.polilla (Helsinki) katsotaan kokonaistilannetta, eikä sitä onko eläkkeellä. Käyn nyt traumatetapiassa, ja kaupunki maksaa.

Tetapiasta, ei toki ole mahdollista "parantua" niin, ettei kurjaa menneisyyttä enää olisi, ja ihminen muuttuisi ikään kuin sellaiseksi, joka hän olisi, jos kaikki olisi aina ollut hyvin. Mutta on mahdollista oppia elämään itsensä kanssa traumoineen kaikkineen. Olen käynyt monet terapiat vuosien varrella, psykoanalyysistä alkaen, mutta tämä traumaterapia on nyt avannut asioita minulle aivan uudella tavalla.

Toivo ja usko paremmasta tulevaisuudesta on kaikkein tärkein motivaattori minulle. Totta kai hooitoon liittyy riskejä, mutta ne on pakko ottaa, jos haluaa päästä eteenpäin. Se on elämää.

En ajatellutkaan terapian kadottavan näitä kokemuksia vaan muuttavan tilanteen sellaiseksi, että niiden kanssa voi elää kuten vaikka suuren surun kanssa. Ettei tarvitse toisen kainalossa ollessa kokea kurjia tunteita siitä ettei kelpaisi jos toinen "tietäisi" siitä miten olen "kamala". Ap