Miksi herkille ihmisille sanotaan jo lapsuudessa, että ovat ahdistuneita ja masentuneita?

Suomessa ei hyväksytä erilaisuutta, tämä on takapajula.

Voi jestas! Kuinkahan paljon helpompaa minun elämäni olisi ollut, jos nuorena olisin saanut kuulla, että minua vaivaa masennus? Että koulusta lintsaaminen ja monet muut ongelmat eivät johdukaan siitä, että olen tieten tahtoen paha ja vaikea? Enkä ymmärrä, miten tietoisuus masennuksesta tai herkkyydestä häiritsee luovuutta. Voisitko, ap, hiukan kertoa tuosta ajatuksesta?

Muistan vielä 30 vuoden jälkeenkin, kuinka silloinen kaverini, hyvin voimakasluonteinen nainen, sanoi minulle tavattuani hänet ja samantyylisen äitinsä yhteisen kahvitteluhetken jälkeen: "Mun äitikin sanoi, että olet ihan hirveän ahdistunut ihminen. Muakin arveluttaa, miten sulle elämässä vielä käy." Ja tuon tosi ankaraan, ei yhtään myötätuntoiseen sävyyn.

Kyllä olinkin ahdistunut heidän seurassaan.

P.S. Minulle kävi elämässä ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas! Kuinkahan paljon helpompaa minun elämäni olisi ollut, jos nuorena olisin saanut kuulla, että minua vaivaa masennus? Että koulusta lintsaaminen ja monet muut ongelmat eivät johdukaan siitä, että olen tieten tahtoen paha ja vaikea? Enkä ymmärrä, miten tietoisuus masennuksesta tai herkkyydestä häiritsee luovuutta. Voisitko, ap, hiukan kertoa tuosta ajatuksesta?

Mulla samanlaista oireilua lapsena ja mulle ois ollu parasta jos olisi tuettu ja hyväksytty. Niin aikuiset kuin muut lapset. Diagnoosi ja sen selittäminen ei olisi auttanut yhtään, toivon että olisi erilaisuudentunteiden keskellä olisi luotu turvallisuudentunnetta ja uskoa siihen että selviän siinä missä muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas! Kuinkahan paljon helpompaa minun elämäni olisi ollut, jos nuorena olisin saanut kuulla, että minua vaivaa masennus? Että koulusta lintsaaminen ja monet muut ongelmat eivät johdukaan siitä, että olen tieten tahtoen paha ja vaikea? Enkä ymmärrä, miten tietoisuus masennuksesta tai herkkyydestä häiritsee luovuutta. Voisitko, ap, hiukan kertoa tuosta ajatuksesta?

Olin tulossa kirjoittamaan juuri tätä. Kiitos kun teit sen puolestani!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei hyväksytä erilaisuutta, tämä on takapajula.

Se tuli huomattua jo lapsuudessa. Herkkyys ja taiteellisuus eivät ole haitta vaan hyvyyksiä. Mielestäni olen pärjännyt paremmin elämässä kuin ne samanikäiset huutajarämäpäät.

Mulla oli äärimmäisen ankara kasvatus. Tavallaan siitä oli hyötyä, koska maailma ei muutenkaan kohtele ihmisiä silkkihansikkain. Vanhemmat eivät voi suojella lapsiaan ikuisesti. Olen herkkä ihminen, hyvinkin herkkä, mutta elämä nyt vaan on joillekin rankempaa. Haaveilisin vain mielelläni jossain pumpulipilvessä ja keskittyisin taiteeseen, mutta aikuisen on osattava huolehtia itsestään ja olla olematta pelkkänä painolastina muille. Säännöt on kuitenkin samat kaikille. Tätä varten lapsia kasvatetaan.

Jaa, mä taas olen ollut koko ikäni ahdistunut ja lievästi masentunut vaikkei sitä mulle kerrotukaan. Olin vain laiska ja saamaton paska kaikille. Olisi pitänyt hymyillä enrmmän, olla sosiaalinen ja pärjätä koulussa paremmin. Noita asioita mulle on hoettu koko mun ikäni. Mikäs tässä olessa, juna kulkee ja masennus pahenee entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas! Kuinkahan paljon helpompaa minun elämäni olisi ollut, jos nuorena olisin saanut kuulla, että minua vaivaa masennus? Että koulusta lintsaaminen ja monet muut ongelmat eivät johdukaan siitä, että olen tieten tahtoen paha ja vaikea? Enkä ymmärrä, miten tietoisuus masennuksesta tai herkkyydestä häiritsee luovuutta. Voisitko, ap, hiukan kertoa tuosta ajatuksesta?

Herkkyys & taiteellisuus= masentunut  ja ahdistunut. Tuota samaa olen saanut kuulla lapsuudesta asti ihan tähän päivään saakka niiltä "järkeviltä" aikuisilta, mutta kun en ole kumpaakaan, en ahdistunut enkä masentunut. Lapsuudessa olisin tarvinnut tukea ja rakkautta, en epäilyjä epäkelpoisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas! Kuinkahan paljon helpompaa minun elämäni olisi ollut, jos nuorena olisin saanut kuulla, että minua vaivaa masennus? Että koulusta lintsaaminen ja monet muut ongelmat eivät johdukaan siitä, että olen tieten tahtoen paha ja vaikea? Enkä ymmärrä, miten tietoisuus masennuksesta tai herkkyydestä häiritsee luovuutta. Voisitko, ap, hiukan kertoa tuosta ajatuksesta?

Niin siis sinulla oli masennus. Jotku on muuten vaan taiteellisia ja herkkiä. Ne ei todellakaan lintsaa koulusta ja tee pahuuksia,vaan ovat kilttejä, mutta erilaisia. Kiltiksi kasvatettu liian ankaralla kasvatuksella.

Aivan eri asia olla herkkä kuin masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mä taas olen ollut koko ikäni ahdistunut ja lievästi masentunut vaikkei sitä mulle kerrotukaan. Olin vain laiska ja saamaton paska kaikille. Olisi pitänyt hymyillä enrmmän, olla sosiaalinen ja pärjätä koulussa paremmin. Noita asioita mulle on hoettu koko mun ikäni. Mikäs tässä olessa, juna kulkee ja masennus pahenee entisestään.

Oletko hankkinut apua? Onko sinulla ystäviä, joilla jutella?