Yksinhuoltaja ja vauva - Asunnon koko?

up

Ostaisin tuossa tilanteessa omakotitalon.

Kyllä tuo menee, jos ei ole pysyvä ratkaisu. Itsellä oli 58 neliöinen kaksio.

Alta vuoden ikäisen kanssa mahtuu hyvin 30neliöön, kunhan ei hanki kaikkia mahdollisia vauvavempaimia tai omista vaatteita viittätoistaneliöä.

Muutin raskausaikana 47-neliöiseen kaksioon, asumme yhä tässä (vaikka se vauva on nykyään 3v).

Halusin kaksion, koska halusin että on erikseen makkari (vaikka vauva nukkuukin aluksi tosi paljon ja missä vaan, niin nopeasti se aika kuluu ja sitten on kiva, kun vauva voi nukkua makkarissa ja itse puuhailla olkkarissa).

Tämä kaksio käy yhä, joskin nyt alkaa vähän vaivaamaan tilanpuute ja se, että lapsen lelut on alati olkkarissa eli sotkua piisaa...

Oman kokemuksen perusteella suosittelisin vähintään kaksiota, ellei sitten halua pian jo olla muuttamassa.

Varmasti mahtuu mutta itse kahden lapsen kokemuksella uskaltaisin väittää että tarvisit jonkun "Oman tilan" itselleen kun vauva nukkuu... ettei tarvis jokaista risahdusta pelätä :) Onko terassi ikkunallinen, voisko siellä viettää aikaa talvellakin, esim.. kirjaa lukien? :)

Kiitos kaikille jo näin nopeista vastauksista!

Omakotitalon ostaminen ei valitettavasti ole nuoren opiskelijan tuloilla mahdollista :)

Terassi on avoin tila, jossa ei ole ikkunaa.

Tuota kaksio-asiaa ja omaa tilaa jäin kovasti miettimään.

Jos jollakin on kokemusta vauva-ajasta yksiössä, niin olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan!

Koko ajan ollaan asuttu kolmiossa, lapsi nyt 6-vuotias. Ensimmäinen 60 neliötä, nykyinen reilu 80. Oltais varmasti mahduttu reilustikin pienempään, mutta kiva on ollut kun on molemmille omaa tilaa. Yksiöön en tahtoisi edes yksin.

Me asuimme poikani ensimmäiset 2 vuotta 30m2 yksiössä ja hyvin siihen mahduttiin. Vauva tosiaan nukkuu paljon ja ainakin ensimmäinen vuosi meni pitkälti itselläkin vaan nukkuessa samalla kun pikkutyyppikin nukkui ja päivät oltiin kuitenkin samassa tilassa, eli lisähuoneita ei tarvittu. Oltiin myös paljon liikenteessä, eli ei hengailtu kotona paljoa. Voi olla että muuten olisi tullut tila ahtaaksi nopeammin. Tavarat meillä oli minimissä tuolla yksiössä ja kellarikomero aktiivisesti käytössä niille jutuille, mitä ei just silloin asunnossa tarvittu. Leluja ei kannata haalia etenkää isompaa sorttia, vain ne mistä pikkuinen tykkää eniten. Pieneenkin asuntoon voi saada esim. verhoilla ja sermeillä erilaisia tilanjakoratkaisuja, joilla saa vähän sitä omaa tilaa.

Toisen vuoden aikana pojan kasvaessa asunto rupesi pikkuhiljaa tuntumaan vähän ahtaalta kun poika nukkui jo kunnon yöunet ja itsestä olisi ollut kiva esim katsoa telkkaria illalla ilman kuulokkeita tai kutsua kaveri kylään pitämään seuraa. Kun tyyppi täytti 2, muutettiin isoon kaksioon (60m) ja tää on just passeli nykyhetkeen, yhtään isompaa tai pienempää ei tarvita. Ajatuksena myös mahdollinen uusi kumppani, ja yksiössä alkututustuminen voi käydä hankalaksi lapsen nukkuessa jossei omaa aikaa muuten ole.

Vähän haikea fiilis oli kun poika ekoja kertoja nukahti omaan huoneeseensa ja itse olen toisessa, mutta hyvin tuo löytää joka yö tiensä viereeni:)

Kiitos paljon viimeisestä kommentista vierailija! Kuulostaa erittäin hyvältä. Itselläni kyseessä olisi about vuoden ratkaisu :)

Pohjaratkaisusta ja omien tavaroiden määrästä tässä varmasti onkin pitkälti kysymys.

Jep, ehdottomasti pystytte ainakin vuoden yksiössä asumaan leppoisasti:) Onnea sinulle loppuodotukseen ja paljon tsemppiä vauvan kanssa! Oikealla asenteella pärjäätte erinomaisesti kahdestaan!

T.9

Ap, varmasti pärjäätte siinä, kun tilanne vain väliaikainen. Omaa tilaa tarvitsee/haluaa, ei tarvitse pelätä joka liikkeellä herättävänsä lasta jne. Mutta ensimmäisen vuoden aikana nukut vauvan kanssa paljon samaan aikaan, pienempi koti vaatii myös vähemmän siivoamista!

Itse asun tässä kuussa 1-vuotta täyttävän tyttöni kanssa 61 neliöisessä, tämä on siis ensiasuntoni jonka olen hankkinut jo monta vuotta ennen vauvaa. Ihan hyvin mahdutaan mutta toki kolmio on haaveissa että saisi tytölle oman huoneen jne. Koen kuitenkin että mahdutaan olemaan tässä varmaan ainakin nelisen vuotta jotta isomman asunnon osto on mahdollista.

Tsemppiä sinulle ja onnea vauvasta!

Yksiö riittää varmaan hyvin. Itse asuin 42 neliön kaksiossa lapseni kanssa, kun lapsi oli 4-9-vuotias. Nyt asutaan kolmiossa ja molemmilla omat makuuhuoneet. Olennaista on tavaran määrä. Suurikin asunto tulee ahtaaksi, jos tavaraa liikaa.

Tiedän jopa kolmen hengen perheitä, jotka ovat asuneet vauva-aikana yksiössä. Helsingissä, missä asun, ei ole epätavallista, että pariskunnat asuvat yksiössä. Itse en voisi asua kolmestaan kaksiossa, mutta kahdestaan vauvan kanssa tilava yksiö voisi toimia hienosti. Kaksiota tarvitsee ennen kaikkea siihen, että työssäkäyvä puoliso voi halutessaan vetäytyä toiseen huoneeseen nukkumaan yönsä. Tsemppiä vauvaelämään! :)

Huoh. Meillä oli lapset 0-, 2,- ja 4-vuotiaat, kun vihdoin päästiin muuttamaan 44-neliöisestä kaksiosta pois isompaan. Makuuhuone oli täynnä sänkyjä ja olkkari leluja, mutta hyvin tultiin toimeen.

Kiitos paljon kaikille kommenteista ja omien kokemuksien jakamisesta. Niitä oli todella mukava lukea :)

Pk-seudusta on omassakin tapauksessa kysymys ja vuokrat ovat huomattavasti korkeampia kaksioissa verrattuna yksiöihin.

Ehdottomasti asunnossa pärjäämme kaksin vallan mainiosti. Olemme pikkutyypin isän kanssa yhdessä, mutta hän asuu ainakin vielä toistaiseksi ulkomailla.

Asuin kolmiossa, mutta käytännössä koko ajan vauvan kanssa samassa huoneessa oltiin. Vahtiminen ainakin helpompaa ja vauvan voi opettaa nukkumaan parvekkeella.

Me asuttiin tyttären ensimmäinen vuosi 32m2 kämpässä. Siitä muutettiin 45m2 kaksioon ja siinä asuttiin niin kauan että tyttö koki tarvitsevansa enemmän omaa tilaa. Nyt siis tyttö 6v ja asutaan 65 m2 kolmiossa.

Yksinhuoltajana pääkaupunkiseudulla ei ollut oikeen muuta vaihtoehtoa kun pieni asunto. 35m2 asuttiin lapsen 4 ekaa vuotta, siinä kohtaa löysin paremman työn ja muutettiin tähän keskustan ulkopuolelle 72m2 asuntoon.

Mulla 93m2. Molemmilla oma huone (alyksi toki samassa huoneessa), nyt on alakerrassa erillinen leikki/askarteluhuonekin.

En suoraan sanoen pärjäisi yksiössä.