Kun lapsesta tulee täysikäinen

Kysy lupaa mihin? Ei lasten täysi-ikäistyminen meillä ihmeemmin näkynyt, lasten elämässä kyllä, kun sai ajokortin, pääsi baariin ja sai täysi-ikäisen oikeudet ja velvollisuudet. Meillä juteltiin vieläkin yhdessä asioista, olipa se kesätöiden hakemisesta, festarireissuista tai mitä kirjoittaa yo-kokeissa.

Vierailija kirjoitti:

Kysy lupaa mihin? Ei lasten täysi-ikäistyminen meillä ihmeemmin näkynyt, lasten elämässä kyllä, kun sai ajokortin, pääsi baariin ja sai täysi-ikäisen oikeudet ja velvollisuudet. Meillä juteltiin vieläkin yhdessä asioista, olipa se kesätöiden hakemisesta, festarireissuista tai mitä kirjoittaa yo-kokeissa.

Jutteleminen tuollaisista on eri asia, juttelen välillä tuon kaltaisista asioista omien vanhempienikin kanssa saadakseni vanhempien ihmisten näkemystä asioihin :D Mutta esim. nyt vappuna, kun nuori kävi kavereidensa kanssa meillä kotona (meilläkin oli juhlat) yöllä kahden aikaan, niin olisi tehnyt mieli pyytää jo jäämään kotiin nukkumaan, kun tiesin, että seuraavana päivänä hänen täytyy olla jo aamupäivästä muualla menossa (ja skarppina) , mutta ei, jatkettava oli eteenpäin kaverin bileisiin (liikkuivat siis kaverin autolla), ja kotiutui vasta aamulla kuuden jälkeen.. eikä se mitään haittaa, nuorena on mentävä jne, mutta kun itse TIETÄÄ, että sitten alkuviikon päivät menee väsymyksen kourissa, niin olisi halunnut estää sen kieltämällä yökukkumisen niin kuin pieneltä lapselta. Eikö kukaan tajua? Että vaikka tietää, että toinen on jo "aikuinen" ja kohtelee tätä niin kuin aikuista, niin mieli tekisi välillä kohdella kuin pientä lasta.. :/ Äh, ei varmaan kukaan tajuakaan, oudolta jo kuulostaa itsestänikin ;D

Ei tuntunut missään, kovin on ollut itsenäinen ja omatoiminen aina.

Itsenäisyyteen ja aikuisuuteen ollaan tähdätty jo paljon ennen 18-vuoden ikää. On saanut tehdä omia, valintoja ja arvioita omassa elämässään ilman ohjailuja ja säätelyjä. Ehkä se irtautumisprosessi on tästä syystä ollut helpompi, kun ei enää teini-iässä kohdeltu kuin pikkulasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy lupaa mihin? Ei lasten täysi-ikäistyminen meillä ihmeemmin näkynyt, lasten elämässä kyllä, kun sai ajokortin, pääsi baariin ja sai täysi-ikäisen oikeudet ja velvollisuudet. Meillä juteltiin vieläkin yhdessä asioista, olipa se kesätöiden hakemisesta, festarireissuista tai mitä kirjoittaa yo-kokeissa.

Jutteleminen tuollaisista on eri asia, juttelen välillä tuon kaltaisista asioista omien vanhempienikin kanssa saadakseni vanhempien ihmisten näkemystä asioihin :D Mutta esim. nyt vappuna, kun nuori kävi kavereidensa kanssa meillä kotona (meilläkin oli juhlat) yöllä kahden aikaan, niin olisi tehnyt mieli pyytää jo jäämään kotiin nukkumaan, kun tiesin, että seuraavana päivänä hänen täytyy olla jo aamupäivästä muualla menossa (ja skarppina) , mutta ei, jatkettava oli eteenpäin kaverin bileisiin (liikkuivat siis kaverin autolla), ja kotiutui vasta aamulla kuuden jälkeen.. eikä se mitään haittaa, nuorena on mentävä jne, mutta kun itse TIETÄÄ, että sitten alkuviikon päivät menee väsymyksen kourissa, niin olisi halunnut estää sen kieltämällä yökukkumisen niin kuin pieneltä lapselta. Eikö kukaan tajua? Että vaikka tietää, että toinen on jo "aikuinen" ja kohtelee tätä niin kuin aikuista, niin mieli tekisi välillä kohdella kuin pientä lasta.. :/ Äh, ei varmaan kukaan tajuakaan, oudolta jo kuulostaa itsestänikin ;D

Lapsi ei ole = sinä. Nuorena jaksaa vähän paremmin valvoa, kuin keski-ikäisenä. :D

Meillä on poika asunut itsenäisesti toisella paikkakunnalla jo 16-vuotiaasta ja maajoukkuetason urheilijana kiertänyt paljon ulkomaita, että ei tässä mitään kyyneleitä vuodateta tai haikailla kuinka pienestä pojasta tulee yhdessä yössä iso, kun oikein täyttää vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on poika asunut itsenäisesti toisella paikkakunnalla jo 16-vuotiaasta ja maajoukkuetason urheilijana kiertänyt paljon ulkomaita, että ei tässä mitään kyyneleitä vuodateta tai haikailla kuinka pienestä pojasta tulee yhdessä yössä iso, kun oikein täyttää vuosia.

Teillä noin ja joillakin eri tavalla, meillä haikaillaan kyllä ja varmaan joku kyynelkin vuodatetaan.

Onko se paha asia? Onko sinusta parempi, että 16-vuotias on omillaan? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on poika asunut itsenäisesti toisella paikkakunnalla jo 16-vuotiaasta ja maajoukkuetason urheilijana kiertänyt paljon ulkomaita, että ei tässä mitään kyyneleitä vuodateta tai haikailla kuinka pienestä pojasta tulee yhdessä yössä iso, kun oikein täyttää vuosia.

Teillä noin ja joillakin eri tavalla, meillä haikaillaan kyllä ja varmaan joku kyynelkin vuodatetaan.

Onko se paha asia? Onko sinusta parempi, että 16-vuotias on omillaan? Miksi?

Hohhoijaa...yrität provota kun keskustelua ei syntynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on poika asunut itsenäisesti toisella paikkakunnalla jo 16-vuotiaasta ja maajoukkuetason urheilijana kiertänyt paljon ulkomaita, että ei tässä mitään kyyneleitä vuodateta tai haikailla kuinka pienestä pojasta tulee yhdessä yössä iso, kun oikein täyttää vuosia.

Teillä noin ja joillakin eri tavalla, meillä haikaillaan kyllä ja varmaan joku kyynelkin vuodatetaan.

Onko se paha asia? Onko sinusta parempi, että 16-vuotias on omillaan? Miksi?

Ei, ei se ole paha asia. Kuhan aloituksen mukaisesti kerroin miltä meistä tuntuu, kun lapsesta tulee täysi-ikäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on poika asunut itsenäisesti toisella paikkakunnalla jo 16-vuotiaasta ja maajoukkuetason urheilijana kiertänyt paljon ulkomaita, että ei tässä mitään kyyneleitä vuodateta tai haikailla kuinka pienestä pojasta tulee yhdessä yössä iso, kun oikein täyttää vuosia.

Teillä noin ja joillakin eri tavalla, meillä haikaillaan kyllä ja varmaan joku kyynelkin vuodatetaan.

Onko se paha asia? Onko sinusta parempi, että 16-vuotias on omillaan? Miksi?

Teillä noin ja joillakin eri tavalla...

No onhan 18-vuotias kuitenkin näin vanhan ihmisen silmissä ihan lapsi vielä, joten ymmärrän kyllä sellaisen vanhemman suojelutarpeen vaikka miten olisi yrittänyt opettaa lasta itsenäiseksi ja vastuulliseksi. Aivotkin kasvaa vielä parikymppiseksi asti, joten ei ole mitenkään valmis ihminen tuollainen juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut.  Ei se vanhemman huoli ja halu auttaa nyt muutenkaan maagisesti häviä. Jotkut väittävät, että se huoli siitä omasta lapsesta jatkuu läpi elämän.

Hienoa, jos teillä ap keskusteluyhteys toimii. Tärkeintä on varmasti, että annat sitä omaa tilaa nyt, mutta pidät kuitenkin korvat ja kodin auki, jos tarvetta tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on poika asunut itsenäisesti toisella paikkakunnalla jo 16-vuotiaasta ja maajoukkuetason urheilijana kiertänyt paljon ulkomaita, että ei tässä mitään kyyneleitä vuodateta tai haikailla kuinka pienestä pojasta tulee yhdessä yössä iso, kun oikein täyttää vuosia.

Teillä noin ja joillakin eri tavalla, meillä haikaillaan kyllä ja varmaan joku kyynelkin vuodatetaan.

Onko se paha asia? Onko sinusta parempi, että 16-vuotias on omillaan? Miksi?

Ei, ei se ole paha asia. Kuhan aloituksen mukaisesti kerroin miltä meistä tuntuu, kun lapsesta tulee täysi-ikäinen. 

Aloitus oli asiallinen, vastauksesi ei tainnut olla? ... kun oikein täyttää vuosia...

t. ei-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy lupaa mihin? Ei lasten täysi-ikäistyminen meillä ihmeemmin näkynyt, lasten elämässä kyllä, kun sai ajokortin, pääsi baariin ja sai täysi-ikäisen oikeudet ja velvollisuudet. Meillä juteltiin vieläkin yhdessä asioista, olipa se kesätöiden hakemisesta, festarireissuista tai mitä kirjoittaa yo-kokeissa.

Jutteleminen tuollaisista on eri asia, juttelen välillä tuon kaltaisista asioista omien vanhempienikin kanssa saadakseni vanhempien ihmisten näkemystä asioihin :D Mutta esim. nyt vappuna, kun nuori kävi kavereidensa kanssa meillä kotona (meilläkin oli juhlat) yöllä kahden aikaan, niin olisi tehnyt mieli pyytää jo jäämään kotiin nukkumaan, kun tiesin, että seuraavana päivänä hänen täytyy olla jo aamupäivästä muualla menossa (ja skarppina) , mutta ei, jatkettava oli eteenpäin kaverin bileisiin (liikkuivat siis kaverin autolla), ja kotiutui vasta aamulla kuuden jälkeen.. eikä se mitään haittaa, nuorena on mentävä jne, mutta kun itse TIETÄÄ, että sitten alkuviikon päivät menee väsymyksen kourissa, niin olisi halunnut estää sen kieltämällä yökukkumisen niin kuin pieneltä lapselta. Eikö kukaan tajua? Että vaikka tietää, että toinen on jo "aikuinen" ja kohtelee tätä niin kuin aikuista, niin mieli tekisi välillä kohdella kuin pientä lasta.. :/ Äh, ei varmaan kukaan tajuakaan, oudolta jo kuulostaa itsestänikin ;D

Älä huoli, kyllä mä ainakin tajuan! Samanlaisia vähän hölmöjä ajatuksia mullakin, meidän tyttö on 17-vuotias, tulee joulukuussa 18.

Minusta sopiva kotoairtautumisikä on siinä 18-22:n vuoden iässä.

Oma teini lähestyy myös täysi-ikäisyyttä ja asuntoasiat puhuttavat: vuokralle, perikunnan asuntoon vai kimppakämppään kavereiden kanssa?

Minusta kimppa-asuminen on hyväksi alle 26-vuotiaalle, ehkä 30-vuotiaaksi asti. Ei ole yksinäistä & ei tule niin helposti valittua vaarallista avo- tai aviopuolisoa.

Omaa vertailupohjaa minulla ei ole, kun jouduin asumaan yksinäni jo 16-vuotiaana, ilman minkäänlaista tukea tai ohjausta aikuisilta. Sorruin ensimmäiseen avoliittoa ehdottaneeseen mieheen,

joka oli tietysti hyväksikäyttäjä:

palkassa kiinniroikkuva, ahne ja mustasukkainen ilonpilaaja.

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on poika asunut itsenäisesti toisella paikkakunnalla jo 16-vuotiaasta ja maajoukkuetason urheilijana kiertänyt paljon ulkomaita, että ei tässä mitään kyyneleitä vuodateta tai haikailla kuinka pienestä pojasta tulee yhdessä yössä iso, kun oikein täyttää vuosia.

Teillä noin ja joillakin eri tavalla, meillä haikaillaan kyllä ja varmaan joku kyynelkin vuodatetaan.

Onko se paha asia? Onko sinusta parempi, että 16-vuotias on omillaan? Miksi?

Ei, ei se ole paha asia. Kuhan aloituksen mukaisesti kerroin miltä meistä tuntuu, kun lapsesta tulee täysi-ikäinen. 

Aloitus oli asiallinen, vastauksesi ei tainnut olla? ... kun oikein täyttää vuosia...

t. ei-ap

Ja mitäkähän asiatonta tuossa oli? :D

t. ei kyseinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on poika asunut itsenäisesti toisella paikkakunnalla jo 16-vuotiaasta ja maajoukkuetason urheilijana kiertänyt paljon ulkomaita, että ei tässä mitään kyyneleitä vuodateta tai haikailla kuinka pienestä pojasta tulee yhdessä yössä iso, kun oikein täyttää vuosia.

Teillä noin ja joillakin eri tavalla, meillä haikaillaan kyllä ja varmaan joku kyynelkin vuodatetaan.

Onko se paha asia? Onko sinusta parempi, että 16-vuotias on omillaan? Miksi?

Ei, ei se ole paha asia. Kuhan aloituksen mukaisesti kerroin miltä meistä tuntuu, kun lapsesta tulee täysi-ikäinen. 

Aloitus oli asiallinen, vastauksesi ei tainnut olla? ... kun oikein täyttää vuosia...

t. ei-ap

t. pieniin virheisiin intohimoisesti takertuva 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy lupaa mihin? Ei lasten täysi-ikäistyminen meillä ihmeemmin näkynyt, lasten elämässä kyllä, kun sai ajokortin, pääsi baariin ja sai täysi-ikäisen oikeudet ja velvollisuudet. Meillä juteltiin vieläkin yhdessä asioista, olipa se kesätöiden hakemisesta, festarireissuista tai mitä kirjoittaa yo-kokeissa.

Jutteleminen tuollaisista on eri asia, juttelen välillä tuon kaltaisista asioista omien vanhempienikin kanssa saadakseni vanhempien ihmisten näkemystä asioihin :D Mutta esim. nyt vappuna, kun nuori kävi kavereidensa kanssa meillä kotona (meilläkin oli juhlat) yöllä kahden aikaan, niin olisi tehnyt mieli pyytää jo jäämään kotiin nukkumaan, kun tiesin, että seuraavana päivänä hänen täytyy olla jo aamupäivästä muualla menossa (ja skarppina) , mutta ei, jatkettava oli eteenpäin kaverin bileisiin (liikkuivat siis kaverin autolla), ja kotiutui vasta aamulla kuuden jälkeen.. eikä se mitään haittaa, nuorena on mentävä jne, mutta kun itse TIETÄÄ, että sitten alkuviikon päivät menee väsymyksen kourissa, niin olisi halunnut estää sen kieltämällä yökukkumisen niin kuin pieneltä lapselta. Eikö kukaan tajua? Että vaikka tietää, että toinen on jo "aikuinen" ja kohtelee tätä niin kuin aikuista, niin mieli tekisi välillä kohdella kuin pientä lasta.. :/ Äh, ei varmaan kukaan tajuakaan, oudolta jo kuulostaa itsestänikin ;D

Aa, nyt tajuan, mitä ajat takaa. Kyllä meillä 18-vuotiaat jo tajuavat, että jos yöllä kukkuu pitkään ja aamulla on pakollinen meno, niin kyllä väsyttää. Itse käytän sanontaa "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis" ja kyllä lapset aika pian oppivat, miten laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Nuorena pystyy tinkimään yöunestakin, kunhan se ei ole jatkuvaa.

Tuo on kyllä totta, että omassa olossa ei vuosien kuluminen tunnu missään eikä itse aina huomaa, miten vuosi pari kasvattaa lasta. Meillä lapset kyllä tarpeen vaatiessa ojentavat minua, että ei he enää ole pikkulapsia.