Olen ihminen jota ei kukaan koskaan ole pyytänyt vappupiknikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ihmiset oikein vellotte siinä yksinäisyydessä ja epäonnessa? Eilenkin oli kauhea valitusketju siitä kun yhyy ollaan yksin vappuna ja se on maailman kamalin asia ja yksin ei kannata mitään tehdäkään. Onnellisuus on ainaki 80% asenteesta kiinni. Maailma on täynnä rutiköyhiä, sairaita ja yksinäisiä, jotka on silti onnellisia. Minäkin olen vapun yksin, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia ja muakaan ei ole ikinä kutsuttu vappupiknikille. Mitä sitten? Nautin silti vapusta. Aamulla olen nauttinut sängyssä kirjan lukemisesta ja hyvän musiikin kuuntelusta ja oikein ajatellut miten ihanaa elämä on ja kuinka onnellinen olen. Piknikille en tänä vuonna yksin mene, vaikka ihan hyvin voisin mennä. Sen sijaan aion mennä metsäkävelylle nauttimaan ihanasta luonnosta.

Kun me elämässämme yritetään parhaamme, niin kai joskus saa muutaman rivin nimettömänä purkaa elämänsä varjopuoliakin? Sehän auttaa jaksamaan. Keskustelupalsta, jossa vain kehuttaisiin omaa pirteyttä ja erinomaisuutta, olisi oikeastaan masentava!

Totta kai saa purkaa elämänsä varjopuolia. Mutta se, että ei ole kutsuttu vappupiknikille ei oikeasti ole mikään varjopuoli, jos osaisi laittaa asiat perspektiiviin. Mutta moni ei suostu uskomaaan, että onnellisuus on itsestä kiinni ja väkisin haluaa velloa onnettomuudessaan. Mikäs siinä, tuhlatkaa vaanbelämänne itkemällä vappupiknikkien perään. Mä meen nauttimaan elämästäni.

Mene äläkä palaa tänne tuhlaamaan muidenkaan aikaa.

Ei minuakaan ole pyydetty. Ryhmähali ja jaxuja. Itketään porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ihmiset oikein vellotte siinä yksinäisyydessä ja epäonnessa? Eilenkin oli kauhea valitusketju siitä kun yhyy ollaan yksin vappuna ja se on maailman kamalin asia ja yksin ei kannata mitään tehdäkään. Onnellisuus on ainaki 80% asenteesta kiinni. Maailma on täynnä rutiköyhiä, sairaita ja yksinäisiä, jotka on silti onnellisia. Minäkin olen vapun yksin, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia ja muakaan ei ole ikinä kutsuttu vappupiknikille. Mitä sitten? Nautin silti vapusta. Aamulla olen nauttinut sängyssä kirjan lukemisesta ja hyvän musiikin kuuntelusta ja oikein ajatellut miten ihanaa elämä on ja kuinka onnellinen olen. Piknikille en tänä vuonna yksin mene, vaikka ihan hyvin voisin mennä. Sen sijaan aion mennä metsäkävelylle nauttimaan ihanasta luonnosta.

Kun me elämässämme yritetään parhaamme, niin kai joskus saa muutaman rivin nimettömänä purkaa elämänsä varjopuoliakin? Sehän auttaa jaksamaan. Keskustelupalsta, jossa vain kehuttaisiin omaa pirteyttä ja erinomaisuutta, olisi oikeastaan masentava!

Totta kai saa purkaa elämänsä varjopuolia. Mutta se, että ei ole kutsuttu vappupiknikille ei oikeasti ole mikään varjopuoli, jos osaisi laittaa asiat perspektiiviin. Mutta moni ei suostu uskomaaan, että onnellisuus on itsestä kiinni ja väkisin haluaa velloa onnettomuudessaan. Mikäs siinä, tuhlatkaa vaanbelämänne itkemällä vappupiknikkien perään. Mä meen nauttimaan elämästäni.

Aidosti onnellinen ja elämästään nauttiva ihminen on sitä jopa palstaillessaan. Ei sellaisen tarvitse erikseen julistaa onnellisuuttaan ja mennä nauttimaan elämästään. 

Miksi pitäisi olla jotain, mitä kaikki toisetkin muka ovat? Riittävän vahva ihminen ei ole kenellekään mieluisesti, vaan toteuttaa omaa näkemystään.

Minultakin haleja ja jaxuja kaikille yksinäisille. Joskus on ehkä pyydetty jonnekin, mutta yleensä jään ulkopuoliseksi ja katsomaan, kun toiset lähtevät iloisesti juhlien viettoon kaveriporukoissa tai ystäväperheen kanssa. Ehkä vuoden päästä kokeilen jotain tindervappua.

Vierailija kirjoitti:

Ei minuakaan ole pyydetty. Ryhmähali ja jaxuja. Itketään porukalla.

Positiivisuuspostaaja vaihtoi tyyliä. No joo, aina voi "lohduttaa" tähän tyyliin:

"Ai sun mies häipyi. Niin kävi kuule mullekin ja sitä ennen pari muutakin miestä jätti, joten lopeta nyt toi vaikerointi ja lähde ulos reippailemaan. Otat vaan sellaisen asenteen. Sua ei sentään piesty hengiltä etkä ole joku kehitysmaalainen kuuromykkä kerjäläinen Kalkutassa. Ulkonakin on noin kiva ilma ja kohta on kesä, linnutkin laulaa. Mä oon niin onnellinen. On niin ihanaa kun saa makoilla yksin sängyssä näin vapaapäivänä. Aivan orgastiset fiilikset. Lähdenkin tästä taas nauttimaan kaikesta. Mua ei kiinnosta haaskata elämääni surkimusten kanssa. Mut on näet tarkoitettu olemaan aina iloinen. Mä haluan oikein pursuta tätä iloani. Vaikka mulla olis pää kainalossa, maksasyöpädiagnoosi, firma konkassa, lapset huostaanotettuina, vakava masennus, niin mun ainoa oikea voittoisa asenne voittais sen kaiken ja menisin vappupiknikillekin jos vaan haluisin."

Totta kai vapun voi viettää ilman erikoisohjelmaa ja olla tyytyväinen ja iloinenkin. Mietin vain yleisemminkin, että minusta ei ole tullut sellaista sosiaalista olentoa kuin varmaan joskus kuvittelin. Viihdyn yksin liiankin hyvin. Vappupiknikillä viihtymisestäni en osaa sanoa, kun en ole ollut. Aikuisena on vaikea luoda uutta ystäväpiiriä, jossa kaiken lisäksi saisi olla sellainen kuin on.

Mielestäni ei ole reilua, että yksinäisiä syyllistetään tai ainakin yhtä lailla pitäisi nähdä, että joihinkin porukoihin ei haluta esimerkiksi naimattomia tai jotenkin erilaisia ihmisiä. Jos joku kutsuu piknikille 14 ihmistä, niin ehkä sinne voisi vielä yhden yksinäisenkin pyytää. Ajattelevatko suositut ihmiset koskaan, millaista olisi olla vähemmän suosittu?

ap.