Olen ihminen jota ei kukaan koskaan ole pyytänyt vappupiknikille

Ei minuakaan. En ole koskaan ollut piknikillä ja ikää reippaasti yli 40v.

2, pitäisiköhän meidän järjestää yhteinen piknik?

ap.

Vierailija kirjoitti:

2, pitäisiköhän meidän järjestää yhteinen piknik?

ap.

Voisihan sitä joskus järjestää.

Ei minuakaan. Koko vappupiknik on minulle ihan vieras käsite. Toki johtunee siitä, ettei pohjois-Suomessa yksinkertaisesti tarkene mitään piknikkejä pitää vappuna.

Ei minuakaan, ei tosiaan milloin muulloinkaan esim. juhannuksena. Olen viettänyt koko elämäni yksin muutettuani lapsuuden kodistani ja niin tottunut siihen, että ei edes haittaa.

Oletko itse pyytänyt koskaan ketään vappupiknikille ap?

5, nyt kun mainitsit, niin eihän minuakaan kutsuta minnekään juhannuksena ja uudenvuodenaattona. Minäkin kyllä olen tottunut tähän enkä varman osaisi ollakaan jossain pirskeissä.

ap.

Oon 30+ ja oon mä ehkä joskus ollut vappu piknikillä, mut voi olla et vaan kuvittelen olleeni. Monet vaput ollut yksin kuten tänäkin vappuna. Facesta sit kohta näkee tuttujen ja jopa miten kaverit juhlii omien kavereidensa kanssa, mua ei koskaan kutsuta. Yritän etten olis katkera, mut ei helppoo olla positiivisella mielellä ku joka vuos sama juttu. Mut hyvää vappua siitä huolimatta! ☺🎉

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse pyytänyt koskaan ketään vappupiknikille ap?

Ei oikein ole ketään, jota pyytää. Kerran yhtä nettituttavuutta kyllä houkuttelin piknikille, tosin ei ollut vappu, vaan tavallinen kesäpäivä. Hän ei ollut suomalainen, olimme tavanneet pari kertaa. Mutta hän sanoi, että sää oli liian kylmä eikä lähtenyt.

ap.

Eipä ole pyydelty mihinkään kemuihin. Ystäviä ei kylläkään ole ollut vuosikymmeniin.

Ei ole pyydetty minuakaan. Olen helsinkiläinen kohta 30-vuotias nainen.  Joskus sosiaalisen elämän puute harmittaa (erityisesti uutenavuotena), mutta vappu ei ole minulle kovin tärkeä juhla. Tänään kyllä nostan iloisesti töissä tuplapalkkaa, kun asiakkaat ovat harvassa ja väliin jää luppoaikaa :D

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse pyytänyt koskaan ketään vappupiknikille ap?

En ole ap, mutta minä olen pyytänyt. Kuin myös juhannuksena ja uv:nakin ehdotellut tekemistä, mutta vastaus on aina sama (ihan sama keneltä kysyy): "Kuulostaa kivalta, mutta mulla oli jo muita suunnitelmia. Hauskaa vappua sulle kuitenkin!"

Miksi te ihmiset oikein vellotte siinä yksinäisyydessä ja epäonnessa? Eilenkin oli kauhea valitusketju siitä kun yhyy ollaan yksin vappuna ja se on maailman kamalin asia ja yksin ei kannata mitään tehdäkään. Onnellisuus on ainaki 80% asenteesta kiinni. Maailma on täynnä rutiköyhiä, sairaita ja yksinäisiä, jotka on silti onnellisia. Minäkin olen vapun yksin, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia ja muakaan ei ole ikinä kutsuttu vappupiknikille. Mitä sitten? Nautin silti vapusta. Aamulla olen nauttinut sängyssä kirjan lukemisesta ja hyvän musiikin kuuntelusta ja oikein ajatellut miten ihanaa elämä on ja kuinka onnellinen olen. Piknikille en tänä vuonna yksin mene, vaikka ihan hyvin voisin mennä. Sen sijaan aion mennä metsäkävelylle nauttimaan ihanasta luonnosta.

Voi, hyvää vappua teille. Huomasin taas, miten onnellinen saa olla rakkaista ystävistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ihmiset oikein vellotte siinä yksinäisyydessä ja epäonnessa? Eilenkin oli kauhea valitusketju siitä kun yhyy ollaan yksin vappuna ja se on maailman kamalin asia ja yksin ei kannata mitään tehdäkään. Onnellisuus on ainaki 80% asenteesta kiinni. Maailma on täynnä rutiköyhiä, sairaita ja yksinäisiä, jotka on silti onnellisia. Minäkin olen vapun yksin, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia ja muakaan ei ole ikinä kutsuttu vappupiknikille. Mitä sitten? Nautin silti vapusta. Aamulla olen nauttinut sängyssä kirjan lukemisesta ja hyvän musiikin kuuntelusta ja oikein ajatellut miten ihanaa elämä on ja kuinka onnellinen olen. Piknikille en tänä vuonna yksin mene, vaikka ihan hyvin voisin mennä. Sen sijaan aion mennä metsäkävelylle nauttimaan ihanasta luonnosta.

Kun me elämässämme yritetään parhaamme, niin kai joskus saa muutaman rivin nimettömänä purkaa elämänsä varjopuoliakin? Sehän auttaa jaksamaan. Keskustelupalsta, jossa vain kehuttaisiin omaa pirteyttä ja erinomaisuutta, olisi oikeastaan masentava!

Ei minuakaan ole koskaan mihinkään kutsuttu - sen paremmin vappupiknikille, juhannukseksi mökkijuhliin tai muuallekaan. Joskus se aiheuttaa pahaa mieltä ja kaihoa, mutta jos vapun suhteen nyt olen rehellinen, niin en oikein ymmärrä, mitä siinä juhlitaan. Vappuna on aina kylmä, vaikka aurinko paistaisi. En varmaan menetä mitään, vaikka en olekaan jossain puistossa leikkimässä kesää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ihmiset oikein vellotte siinä yksinäisyydessä ja epäonnessa? Eilenkin oli kauhea valitusketju siitä kun yhyy ollaan yksin vappuna ja se on maailman kamalin asia ja yksin ei kannata mitään tehdäkään. Onnellisuus on ainaki 80% asenteesta kiinni. Maailma on täynnä rutiköyhiä, sairaita ja yksinäisiä, jotka on silti onnellisia. Minäkin olen vapun yksin, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia ja muakaan ei ole ikinä kutsuttu vappupiknikille. Mitä sitten? Nautin silti vapusta. Aamulla olen nauttinut sängyssä kirjan lukemisesta ja hyvän musiikin kuuntelusta ja oikein ajatellut miten ihanaa elämä on ja kuinka onnellinen olen. Piknikille en tänä vuonna yksin mene, vaikka ihan hyvin voisin mennä. Sen sijaan aion mennä metsäkävelylle nauttimaan ihanasta luonnosta.

Kun me elämässämme yritetään parhaamme, niin kai joskus saa muutaman rivin nimettömänä purkaa elämänsä varjopuoliakin? Sehän auttaa jaksamaan. Keskustelupalsta, jossa vain kehuttaisiin omaa pirteyttä ja erinomaisuutta, olisi oikeastaan masentava!

Totta kai saa purkaa elämänsä varjopuolia. Mutta se, että ei ole kutsuttu vappupiknikille ei oikeasti ole mikään varjopuoli, jos osaisi laittaa asiat perspektiiviin. Mutta moni ei suostu uskomaaan, että onnellisuus on itsestä kiinni ja väkisin haluaa velloa onnettomuudessaan. Mikäs siinä, tuhlatkaa vaanbelämänne itkemällä vappupiknikkien perään. Mä meen nauttimaan elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ihmiset oikein vellotte siinä yksinäisyydessä ja epäonnessa? Eilenkin oli kauhea valitusketju siitä kun yhyy ollaan yksin vappuna ja se on maailman kamalin asia ja yksin ei kannata mitään tehdäkään. Onnellisuus on ainaki 80% asenteesta kiinni. Maailma on täynnä rutiköyhiä, sairaita ja yksinäisiä, jotka on silti onnellisia. Minäkin olen vapun yksin, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia ja muakaan ei ole ikinä kutsuttu vappupiknikille. Mitä sitten? Nautin silti vapusta. Aamulla olen nauttinut sängyssä kirjan lukemisesta ja hyvän musiikin kuuntelusta ja oikein ajatellut miten ihanaa elämä on ja kuinka onnellinen olen. Piknikille en tänä vuonna yksin mene, vaikka ihan hyvin voisin mennä. Sen sijaan aion mennä metsäkävelylle nauttimaan ihanasta luonnosta.

Kun me elämässämme yritetään parhaamme, niin kai joskus saa muutaman rivin nimettömänä purkaa elämänsä varjopuoliakin? Sehän auttaa jaksamaan. Keskustelupalsta, jossa vain kehuttaisiin omaa pirteyttä ja erinomaisuutta, olisi oikeastaan masentava!

Olis ton voinut nätimminkin sanoa. Saatko iloa ilkeydestä?

Totta kai saa purkaa elämänsä varjopuolia. Mutta se, että ei ole kutsuttu vappupiknikille ei oikeasti ole mikään varjopuoli, jos osaisi laittaa asiat perspektiiviin. Mutta moni ei suostu uskomaaan, että onnellisuus on itsestä kiinni ja väkisin haluaa velloa onnettomuudessaan. Mikäs siinä, tuhlatkaa vaanbelämänne itkemällä vappupiknikkien perään. Mä meen nauttimaan elämästäni.

Ei muakaan ole kutsuttu, ei ilmeisesti ole häirinnyt kun nyt vasta asian tajusin:)

Töissä kaikki puhuu miten juhlii perhetuttujen kanssa, meillä ei ole yhtään perhetuttua:( No toivottavasti nyt saadaan, muutettiin just uudelle asuinalueelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ihmiset oikein vellotte siinä yksinäisyydessä ja epäonnessa? Eilenkin oli kauhea valitusketju siitä kun yhyy ollaan yksin vappuna ja se on maailman kamalin asia ja yksin ei kannata mitään tehdäkään. Onnellisuus on ainaki 80% asenteesta kiinni. Maailma on täynnä rutiköyhiä, sairaita ja yksinäisiä, jotka on silti onnellisia. Minäkin olen vapun yksin, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia ja muakaan ei ole ikinä kutsuttu vappupiknikille. Mitä sitten? Nautin silti vapusta. Aamulla olen nauttinut sängyssä kirjan lukemisesta ja hyvän musiikin kuuntelusta ja oikein ajatellut miten ihanaa elämä on ja kuinka onnellinen olen. Piknikille en tänä vuonna yksin mene, vaikka ihan hyvin voisin mennä. Sen sijaan aion mennä metsäkävelylle nauttimaan ihanasta luonnosta.

Kun me elämässämme yritetään parhaamme, niin kai joskus saa muutaman rivin nimettömänä purkaa elämänsä varjopuoliakin? Sehän auttaa jaksamaan. Keskustelupalsta, jossa vain kehuttaisiin omaa pirteyttä ja erinomaisuutta, olisi oikeastaan masentava!

Totta kai saa purkaa elämänsä varjopuolia. Mutta se, että ei ole kutsuttu vappupiknikille ei oikeasti ole mikään varjopuoli, jos osaisi laittaa asiat perspektiiviin. Mutta moni ei suostu uskomaaan, että onnellisuus on itsestä kiinni ja väkisin haluaa velloa onnettomuudessaan. Mikäs siinä, tuhlatkaa vaanbelämänne itkemällä vappupiknikkien perään. Mä meen nauttimaan elämästäni.

Asenteesi on oikeasti todella tyly. Et vain näköjään tajua sitä. Tässä ketjussa kukaan ei ole vellonut missään, vaan korkeintaan kertonut faktoja. Sinun ystävänäsi oli kauheaa, kun mistään ei voisi sanoa mitään negatiivista.