Lue keskustelun säännöt.
Erakoidun(ko), kauhea maailman tuska.
01.05.2017 |
Mulla on nykyään vaikeampaa ja vaikeampaa olla ihmisten kanssa tekemisissä. On toki muutamia rakkaita ystäviä joita näen aina mielelläni ja näkisin enemmänkin jos olisi aikaa. Mutta suurin osa ihmisistä saa minut vihaiseksi. Kaikki pinnallisuus, rahan palvonta, sokeus omille käytösmalleille ja täysin järjettömille ideologioille on saanut minut vetäytymään syrjään. Tuntuu että ihmisten kyky seurata ja arvioida objektiivisesti omia toimiaan on täysi nolla. On äärettömän vaikeaa löytää ihmisiä joiden päässä olisi sellaiset aivot, jotka on uteliaat, muodostavat oman mielipiteensä, eivät usko ja seuraa sokeasti auktroteettia.
On hirveän vaikeaa kasvattaa lapsia tällaisessa maailmassa. Jos kerron niille mitä todella ajattelen maailmasta, miten kaikki toimii, lapsilla tulee varmasti turvattomampi olo, vaikeampi sopeutua "normaaleihin" sosiaalisiin ympyröihin, ja taas jos haluaa suojata lapsia ja antaa niiden elää tämän kuluttajayhteiskunnan ympyröissä, ei mikään koskaan isossa kaavassa muutu.
Oon miettinyt onko musta tullut joku ihmisvihaaja, ja sain kiteytettyä ajatukseni yhteen lauseeseen. Pahinta mitä inhimillisyydelle on koskaan tapahtunut, on ihmiset. Ja nämä kylmät arvot, missä häikäilemättömimmät yksilöt kiipävät toisten selkäänahkaa pitkin huipulle, ostetaan muovia ja krääsää koti täyteen ja leikitään että tämä on ihan normaalia. Materialistista fasimia, neofeodalismia - tämä meidän kiiltävä näennäisdemokraattinen utopia. Kukaan ei välitä enää kenestäkään. Ja keskiverto tyyppi puhuu mun kanssa ihan eri kieltä, niin on vaikeaa edes alkaa selittää mitä ajattelen.
Ei tästä ota varmaan erkkikään selvää, onko täällä muita joita ärsyttää kaikki ja tuntuu että omia arvoja ei jaa oikein kukaan?
Kommentit (2)
Vastaaja nro 1 jatkaa vielä, eli eniten vituttaa ainakin:
- kertakäyttökulttuuri, joka on täysin riippuvainen kolmannen maailman orjatyöläisten hyväksikäytöstä
- elämän joka osa-alueelle tunkeva täysin älyvapaa mielikuvamarkkinointi (paljolta onneksi säästyy, kun ei katso telkkaria ja selaa nettiä adblockeri päällä)
- kaikenlaiset statussymbolit, joita ilman ei muka voi elää... ylipäätään se, että pitää esittää jotain kanssaihmisille, ja näiden kulissien ylläpitoon menee sitten ihan hirveästi resursseja
- poliittinen järjestelmä, joissa meillä kansalaisilla ei ole oikeasti mitään valtaa. Meille annetaan illuusio siitä, että meillä olisi vaihtoehtoja, ja äänestämisellä voisi vaikuttaa... Vaikka onhan tuo jo huomattu, että "yllättäjät" kuten persut ja vihreät ovat oikeasti sängyssä niiden samojen vanhojen valtaapitävien kanssa.
- jotenkin täydellinen erkaantuminen luonnosta. Lieneekö syy kristinuskon vai minkä, että ihminen on asettanut itsensä koko muun luonnon yläpuolelle. Luullaan, että me voidaan vain ottaa ja ottaa, vaikka oikeasti meidän pitäisi elää vuorovaikutteisessa suhteessa maapallon kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ihan kuin olisit kirjoittanut mun ajatuksiani! Musta tuntuu, että tämä systeemi pyörii siksi, ettei suurin osa porukasta osaa/halua/uskalla ajatella sitä, miten tämä todellisuus on rakentunut ja mitä kaikkea sen ylläpitäminen vaatii. Tämä ei siis ole mitään "mä olen yksinäinen susi, muut on lampaita"-lässytystä, vaan ihan oikeasti tieto lisää tuskaa. Itsekin mieluiten olen ajattelematta näitä asioita, koska en jaksaisi elää koko ajan ahdistuneena ja väsyneenä... Nykymeno edellyttää kansalaisilta näköalattomuutta ja sitä, että ihmiset kokevat, ettei heillä ole vaihtoehtoja.
En oikein tiedä, miten haluaisin oikeasti elää, en ole vielä ajatellut niin pitkälle. Täydellinen systeemiin integroituminen tuntuu pahalta, mutta täysin sen ulkopuolelle jättäytyminenkään ei ajatuksen tasolla houkuttele. En halua palata menneisiin vuosikymmeniin tai -satoihin, vaan olisi huippua pystyä elämään nykyaikaista elämää tasa-arvoineen ja internetteineen jossain luonnon keskellä, kuitenkin niin, että säilyttäisi yhteyden ympäröivään maailmaan ja voisi tehdä vaikka keikkaluontoisesti jotain duunia, mahdollisesti työskennellä kotoa käsin tms. Siihen jotain osittaista omavaraisuutta ja vapaaehtoistyötä päälle, ehkä jotain väljää yhteisömeininkiä?