Elämä masentuneen puolison kanssa, tilanne lähinnä v**ttaa!!!

Talo vuokralle ja jotain uusia kuvioita yhdessä tai erikseen?

En kattelis miestä jonka on noin helvetin paha olla mun kanssa. Muuttaisin vaikka pahvilaatikkoon mielummin.

Syvästi masentunut ei syö eikä puhu, joten ilmoita läskipullerolle, että asiain on muututtava. Että tunnet itsesi petetyksi.

Tuntuu, että olet yrittänyt kovasti, ole siinä armollinen itsellesi. Voimme auttaa toisiamme ihmissuhteisiin vain tiettyyn pisteeseen saakka, jokaisella tulee vuosien jälkeen raja vastaan jos tilanne on hankala. jokainen on loppupeleissä vastuussa itsestään ja omasta hyvinvoinnistaa, myös sinä. pariterapia tai ainakin syvällinen keskustelu tilanteestane yhdessä on ainoa tapa ratkaista asioita. joskus päätöksiin tarvitaan lujuutta, silloinkin kun rakkautta vielä on. ensin pitää pelastaa itsensä jotta voi taas auttaa toista. Tsemppiä!!!

Tänne tulee varmaan kohta rusina mammoja puolustelemaan masentunutta, mutta heidän märmätystä ei tarvitse lukea. Masentuneen kanssa eläminen on yhtä helvattia ja masentunut käyttää joskus tilannetta täysin hyväkseen. Sairaus muuttuu siis v*ttumaisuudeksi ja se ei ole parannettavissa.

Nyt ap mietit siis vain itseäsi ja mitä sinä tulevalta haluat. Haluatko vielä katsoa tuota tympeää filmaavaa tyyppiä vai lähdetkö lopullisesti? Juttele myös tämän "masentuneen" kanssa ja sano, että hän juttelee parisuhteestanne myös terapiassa. Jos "masentunut" ei katso muutokselle olevan tarvetta, niin homma on hyvin selvä. Se on hänen elämänsä sitten, sinä et ole siitä mitenkään vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Tänne tulee varmaan kohta rusina mammoja puolustelemaan masentunutta, mutta heidän märmätystä ei tarvitse lukea. Masentuneen kanssa eläminen on yhtä helvattia ja masentunut käyttää joskus tilannetta täysin hyväkseen. Sairaus muuttuu siis v*ttumaisuudeksi ja se ei ole parannettavissa.

Nyt ap mietit siis vain itseäsi ja mitä sinä tulevalta haluat. Haluatko vielä katsoa tuota tympeää filmaavaa tyyppiä vai lähdetkö lopullisesti? Juttele myös tämän "masentuneen" kanssa ja sano, että hän juttelee parisuhteestanne myös terapiassa. Jos "masentunut" ei katso muutokselle olevan tarvetta, niin homma on hyvin selvä. Se on hänen elämänsä sitten, sinä et ole siitä mitenkään vastuussa.

Voi tsiisus, rusina mammoja...! :D No ihan sama, tusina mammoja oli tarkoitus kirjoittaa. T. Edellinen vastaaja

Fiksuja vastauksia, kiitos kaikille niistä !!!!! Just eilen kattelin pariterapia sivuja ja ehkä se ois viimeinen yritys pelastaa tää suhde. Kun musta tuntuu, että masennus on tosiaan muuttunut yleiseksi vittumaisuudeksi ja välinpitämättömyydeksi mua kohtaan eikä sillä ole enää tekemistä sen alkuperäisen masennuksen kanssa.

Eilen just mietin kuinka ihana ois tulla kotiin, jos vastassa ois hyväntuulinen  ja järkevästi kommunikoiva puoliso & tajusin etten ole vuosiin sellaista kokenut! ( Tämän ajatuksen laukaisi, kun näin yhellä rakennustyömaalla nauravan miehen, joka jotain pelleili työkavereilleen duunien lomassa ) Vain valittamista, lapsellista kiukuttelua ja kaiken vastuun välttelyä.  Ja turha kai sanoakaan, että seksiä on viimeksi ollut joku vuosi takaperin.

Meillä pitkä historia takana, sen takia en nopeita ratkaisuja halua tehdä, mutta on tää ihan sietämätöntä ajatella loppuelämä tällaisessa suhteessa. Olen siis "vasta" 40 vuotta ja paljon hyvääkin voisi vielä olla edessä ja tulossa...joko olla yksin tai jonkun myönteisen ja järkevästi ajattelevan kumppanin kanssa.

Masentuneen pitää ottaa myös itse vastuuta siitä paranemisesta. Ihan oikeasti myös masentunut voi mennä sen mukavuusalueen ulkopuolella ja pakottaa itsensä jotenkin päivärutiineihin kiinni. Oli se sitten asunnosta poistumista, ulkoilua ja ihmisten aikoihin heräämistä. Ei tuollaista tarvitse eikä kannata katsella vuodesta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen pitää ottaa myös itse vastuuta siitä paranemisesta. Ihan oikeasti myös masentunut voi mennä sen mukavuusalueen ulkopuolella ja pakottaa itsensä jotenkin päivärutiineihin kiinni. Oli se sitten asunnosta poistumista, ulkoilua ja ihmisten aikoihin heräämistä. Ei tuollaista tarvitse eikä kannata katsella vuodesta toiseen. 

Näin minäkin ajattelen ja olen sanonutkin, että aikuisella on myös velvollisuuksia, joita ei voi jatkuvasti paeta masennus-diagnoosin taakse. Ei ainakaan vuosikaupalla ja odottaa, että puoliso jaksaa kuunnella ja katsella ihan mitä vain. Ehkä eniten ärsyttää se välinpitämättömyys ja se, että ei oteta vastuuta mistään omista tai yhteisistä asioista. On välillä fiilis, kun asuisin jonkun "teinihirviön" kanssa.

ap

Jos puoliso ei halua auttaa itseään, niin ei puolisoa pysty pakottamaan paremmaksi. Mutta kipeäähän sekin tekee, että vain hylkäisi toisen sinne kurjuuteensa, että räpiköiköön siellä miten parhaaksi taitaa.

Minulla ei ollut kyse puolisosta vaan perheen ulkopuolisesta läheisestä. Kun meni niin vaikeaksi, ettei pystytty oikein puhumaan, niin pidettiin vähän etäisyyttä. Sitten varovasti kokeilin, parin kuukauden jälkeen, että saadaanko puheyhteyttä. Ja pari kuukautta sitä varovaista kokeilua. Siitä se on taas lähtenyt. Ja nyt suhtaudun ehkä vähän aiempaa varovaisemmin. Mutta tuntuu kuitenkin, että ollaan taas päästy sille tiellä, että saataisi asioita ratkottua.

Eli en pystynyt jättämään toista omilleen, vaikka meni niin vaikeaksi, ettei voitu enää normaalisti olla yhteydessä. En tiedä minkä verran mikäkin asia sitä toista herätteli, mutta kyllä hän on itsekin tehnyt töitä oman paranemisensa eteen. Vaikkakin joissain asioissa taas laittaa hyvinkin päänsä pensaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen pitää ottaa myös itse vastuuta siitä paranemisesta. Ihan oikeasti myös masentunut voi mennä sen mukavuusalueen ulkopuolella ja pakottaa itsensä jotenkin päivärutiineihin kiinni. Oli se sitten asunnosta poistumista, ulkoilua ja ihmisten aikoihin heräämistä. Ei tuollaista tarvitse eikä kannata katsella vuodesta toiseen. 

Juurikin näin.

Ei sitä masennusta voi käyttää tekosyynä kaikkeen. Onhan se helvetin kiva valvoa yöt ja herkutella, Olla työttömänä kun toinen tekee kaiken, mutta ei niin voi elää kovin kauaa , eikä siinä ole mitään yritystä edes parantua. Eikä sinun velvollisuutesi,ap, ole loppuelämääsi kannatella ihmistä, joka ei tee mitään parantuakseen.

Elämä on liian lyhyt siihen.

Se lääkitys ei ketään pelasta , eikä siihen voi turvautua . Ja jos unirytmi on kääntynyt ja syö pelkkää paskaa, niin ei ole mitään edellytyksiä edes parantua. Ihmisen keho ei toimi niin.

Kyllä siinä on mukavuusalueelta pois tultava ja pakotettava itsensä muutoksiin, vaikka ne tuntuisivat pahalta. Unirytmi ja ruokavalio kuntoon ihan ensin.

Vierailija kirjoitti:

Tänne tulee varmaan kohta rusina mammoja puolustelemaan masentunutta, mutta heidän märmätystä ei tarvitse lukea. Masentuneen kanssa eläminen on yhtä helvattia ja masentunut käyttää joskus tilannetta täysin hyväkseen. Sairaus muuttuu siis v*ttumaisuudeksi ja se ei ole parannettavissa.

Nyt ap mietit siis vain itseäsi ja mitä sinä tulevalta haluat. Haluatko vielä katsoa tuota tympeää filmaavaa tyyppiä vai lähdetkö lopullisesti? Juttele myös tämän "masentuneen" kanssa ja sano, että hän juttelee parisuhteestanne myös terapiassa. Jos "masentunut" ei katso muutokselle olevan tarvetta, niin homma on hyvin selvä. Se on hänen elämänsä sitten, sinä et ole siitä mitenkään vastuussa.

Ei tule kun kyseessä on masentunut mies. Jos aloituksen roolit olisivat toisinpäin, niin sitten tulisi.