Lue keskustelun säännöt.
Erityislastentarhanopettajan kommentti lapsen kuullen
26.04.2017 |
Asiaa sen enempää avaamatta, lapsen kuullen ilmoitti lapsen olevan itsetuhoinen ja puhui 10minuuttia muutenkin negatiivisia asioita. Lapsella on ollut hieman haasteellisempaa nyt eskarivuonna kun päikkyaikoina, ja olemme tästä tietoisia jne.
Kommentti järkytti, miten tuommoista voi edes sanoa tämän ikäisestä? Ja mikä pätevyys hänellä on tämmöisiä "diagnooseja" tehdä? Ja etenkin se, että lapsi kuuli kaiken. Onko tämä normaalia vai olisiko asia pitänyt hoitaa nyt hieman toisella tavalla? Anteeksi, en saa edes järkevää tekstiä aikaiseksi, ihan kamala olo.
Kommentit (23)
No ei ollut oikea aika eikä paikka puhua asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ammattilainen puhuu itsetuhoisuudesta ja te vanhemmat "on hieman haasteellisempaa kuin päikkyaikana"???
Ehkä olisin enemmän huolissani siitä lapsesta nyt.
Juuri tämmöisten kommenttien takia en ole ennen tänne ketjua avannut. Itsetuhoisuus on hänen mielestään sitä, että oli laittanut liimaa suuhunsa ja piirtänyt tussilla käteensä. Lapsella on uhmaa pukannut tänä vuonna, mikä nyt eskariaikana yleensä suht normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattilainen puhuu itsetuhoisuudesta ja te vanhemmat "on hieman haasteellisempaa kuin päikkyaikana"???
Ehkä olisin enemmän huolissani siitä lapsesta nyt.
Juuri tämmöisten kommenttien takia en ole ennen tänne ketjua avannut. Itsetuhoisuus on hänen mielestään sitä, että oli laittanut liimaa suuhunsa ja piirtänyt tussilla käteensä. Lapsella on uhmaa pukannut tänä vuonna, mikä nyt eskariaikana yleensä suht normaalia.
Ja ERTO noista kahdesta tapauksesta vetäisi tuon johtopäätöksen. Tuskinpa. Mitähän nyt taas jää kertomatta ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattilainen puhuu itsetuhoisuudesta ja te vanhemmat "on hieman haasteellisempaa kuin päikkyaikana"???
Ehkä olisin enemmän huolissani siitä lapsesta nyt.
Juuri tämmöisten kommenttien takia en ole ennen tänne ketjua avannut. Itsetuhoisuus on hänen mielestään sitä, että oli laittanut liimaa suuhunsa ja piirtänyt tussilla käteensä. Lapsella on uhmaa pukannut tänä vuonna, mikä nyt eskariaikana yleensä suht normaalia.
Tämä siis ap. Ja myöhemmin juttelin aiheesta toisen eskariopen kanssa, joka piti käytöstä myöskin uhmana ja sinä että lapsi testaa rajojaan. Kaipasin kommentteja esittämiini kysymyksiin. Lapsi on aina ollut ns. kiltti&helppo, en ole näitä "ylimääräisiä keskusteluja pahemmin käynyt. Ihmettelin suunnattomasti tuota toimintatapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattilainen puhuu itsetuhoisuudesta ja te vanhemmat "on hieman haasteellisempaa kuin päikkyaikana"???
Ehkä olisin enemmän huolissani siitä lapsesta nyt.
Juuri tämmöisten kommenttien takia en ole ennen tänne ketjua avannut. Itsetuhoisuus on hänen mielestään sitä, että oli laittanut liimaa suuhunsa ja piirtänyt tussilla käteensä. Lapsella on uhmaa pukannut tänä vuonna, mikä nyt eskariaikana yleensä suht normaalia.
Siis söi liimaa? Tuo nyt ei millään tavalla ole normieskarin touhuja. Kyllä meilläkin eskarin mieli oli välillä mylleryksessä mutta hänen käytöstä ehkä enemmän kuvaili teinimäiseksi kuin pikkulapseksi joka syö liimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset keskustelut pitäisi käydä rauhassa ilman lasta. Itsetuhoisuus on niin voimakas ilmaisu, että en itse sitä kovin kevyesti heittäisi. Yritä jatkaa keskustelua asiallisesti lapsen parhaaksi.
Kannattaa kuunnella ihan lääketieteellisen tai psykologian koulutuksen saaneita ihmisiä.
Muistan oman lapseni päiväkotiajoilta ne yli-innokkaan analyyttiset ja ennen kaikkea negatiiviset diagnosoijat.
Rauhoituin vasta kun pääsimme oikean psykologin juttusille. Sekin jäi vaan yhteen kertaan, kun aihetta lisätapaamisiin ei ollut.
Minulle jäi suorastaan trauma päiväkotiajoista.
Oli hurja helpotus kun koulu alkoi. Loppui se iänikuinen ahdistelu lapsen "vioilla". Luokanopettajat olivat niin paljon fiksumpia ja jotenkin järkevämpiä. Mitään erikoistoimenpiteitä ei koulussa ehdoteltu. Ihan "normilapsi" kasin keskiarvolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on kuitenkin ilmeisesti erityislapsesta, en tiedä lapsen diagnoosia, mutta käytös on erityislapsilla tietysti normaalia poikkeavaa. En pitäisi itsetuhoisuutena jos piirtää tussilla käteen tai syö liimaa. Kuulostaa jotenkin siltä ettei oltu vauhdittu kunnolla ja yritetään pestä omia käsiä keksimällä tekosyyksi lapsen itsetuhoisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattilainen puhuu itsetuhoisuudesta ja te vanhemmat "on hieman haasteellisempaa kuin päikkyaikana"???
Ehkä olisin enemmän huolissani siitä lapsesta nyt.
Juuri tämmöisten kommenttien takia en ole ennen tänne ketjua avannut. Itsetuhoisuus on hänen mielestään sitä, että oli laittanut liimaa suuhunsa ja piirtänyt tussilla käteensä. Lapsella on uhmaa pukannut tänä vuonna, mikä nyt eskariaikana yleensä suht normaalia.
No olisit sitten kertonut avausviestissäsi nuo liimaa suuhun yms. asiat heti, niin et saisi "vääränlaisia" kommentteja. Et voi olettaa lukjioiden tietävän, millaisista asioista on kyse, jos et niitä aloituksissa viitsi valottaa tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetuhoinen liiman maistelusta ja käteen piirtämisestä? Buahahahaaaa :)))) Eskarilaisella siis käytössä varmaan sellaisia paperiliimapuikkoja=ei maisteltunakaan hengenvaarallisia, saati iholle piirtely sitten. Ja vaikka nuo aineet olisi olleet vaarallisempiakin, ei eskarilainen ihan varmasti niitä kuolemantoivossaan tee.
Aikalailla liioiteltu diagnoosi tältä "ammattilaiselta", jos apn kertomuksen mukaiset ainoat syyt olivat tuossa. Minusta tuossa olisi vakavan keskustelun paikka, mutta ei lapsesi, vaan tuon open käytöksestä.
Minä maistelin huulirasvaa vielä pitkälle kouluikään, ja piirtelin käsiini tämän tästä jotain vielä yläasteella. Enkä ole koskaan ollut vähääkään hankala, saati itsetuhoinen.
Hohhoijaa tätä holhousyhteiskuntaa ammattilaisineen....
Ap ei nyt kyllä kerro koko tarinaa. Ei, tussilla piirtäminen käteen ei ole itsetuhoisuutta sellaisenaan, mutta tilanne on voinut olla huolestuttava. Lapsi on voinut kehotuksista ja kielloista huolimatta esim jatkaa koko käsivarren värittämistä "huolestuttava ilme" (en ole ammattilainen niin en osaa nyt kuvata mutta sen verran erästä persoonallisuushäiriöistä lasta nähnyt että näen tämän mielessäni) kasvoillaan. Tällaisessa tilanteessa on syytä huolestua.
Ja vaikkei tilanne olisi ollut tuo, voi huoli olla monen yksittäisen pienen tekijän summa.
Minkäänlaiset opettajat eivät diagnosoi, mutta varmasti erityislto:lla on koulutusta siihen että hänellä on "lupa" huolestua ja ottaa huoli esille. Hänen velvollisuutensa on infota tästä vanhemmille ja tarvittaessa eteenpäin.
Vielä aapeelle sellainen, että sinä et voi tietää millainen lapsesi on silloin kun sinä et ole läsnä. Jos tämä toinen lto ketä olt itseksesi konsultoinut ei ole lapsesi hoitopaikassa töissä, ei sillä ole mitään virkaa kumota lapsesi hoidossa työskentelevän huolta. Virheitä tietysti sattuu ja joskus huoli on aiheeton, mutta olisi lapsesi kannalta parempi unohtaa puolustelu ja pyrkiä tilanteen kokonaiskuvan hahmottamiseen yhteistyössä eri ammattilaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on sanonut vaikka, että liimaa suunsa kiinni jotta kuolee tai sanonut, että viiltää kynällä ranteen auki, niin sitten voisi ehkä sanoa, että lapsi on itsetuhoinen. Muuten näillä tiedoilla ehkä hieman erikoinen jopa asiaton kommentti.
Kun pyysit perusteluja väitteelle, mitä opettaja sanoi?
Me ollaan kanssa saatu aivan ihmeellisiä kommentteja juuri noilta erityislastentarhanopettajilta. Milloin lapsi ei osaa pukea, milloin syödä. Ja siis täysin normaali lapsi kyseessä eikä omilta hoitajilta/opettajilta ole tullut negatiivista palautetta. Asiatonta toimintaa joka tapauksessa puhua tuommoista lapsen kuullen. Anna palautetta johonkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoinen liiman maistelusta ja käteen piirtämisestä? Buahahahaaaa :)))) Eskarilaisella siis käytössä varmaan sellaisia paperiliimapuikkoja=ei maisteltunakaan hengenvaarallisia, saati iholle piirtely sitten. Ja vaikka nuo aineet olisi olleet vaarallisempiakin, ei eskarilainen ihan varmasti niitä kuolemantoivossaan tee.
Aikalailla liioiteltu diagnoosi tältä "ammattilaiselta", jos apn kertomuksen mukaiset ainoat syyt olivat tuossa. Minusta tuossa olisi vakavan keskustelun paikka, mutta ei lapsesi, vaan tuon open käytöksestä.
Minä maistelin huulirasvaa vielä pitkälle kouluikään, ja piirtelin käsiini tämän tästä jotain vielä yläasteella. Enkä ole koskaan ollut vähääkään hankala, saati itsetuhoinen.
Hohhoijaa tätä holhousyhteiskuntaa ammattilaisineen....
Jos omasta lapsestani olisi tuossa tilanteessa noin kommentoitu, olisin nauranut päin naamaa. Ylihysteeristä joka eleen ja ilmeen ylitulkintaa. Missä on terve maalaisjärki kun jokaisesta pikkurikkeestä lapsesta tehdään henkisesti sairas. Ehkä sitä apua kaipaakin enemmän tämä lto.
Miten joku ammattilainen voi olla niin tietämätön, että keskustelee lapsen kuullen tuollaisia? Muistan omasta lapsuudestani, että pistin merkille kaiken, mitä kerhontäti ja ala-asteella opettaja sanoi minusta. Enkä edes ollut ns. varhaiskypsä lapsi, päinvastoin. Lapset huomaavat yleensä kaiken, vaikkeivät näyttäisi siltä.
Eikohän tässä ole nyt suurempi huolenaihe tuo itsetuhoisuus kuin tuo kenen kuullen sanottiin. Haloo ap!! Asiat ei nyt ole lapsellasi hyvin jos noin sanotaan. Keskity lapseesi äläkä siihen miten asia sanottiin. Höh!! Nyt palstalta ja koneelta pois ja lapsestasi huolehtimaan!!
Neuvon jättämään tollaset höpötykset huomiotta. Mutta jos tulee oikeesti ongelmia niin käänny asiansa osaavien puoleen.
Tollaset ammattitaidottomat vois ihan hyvin erottaa, osoitti jo ajan ja paikanvalinnalla ettei kompetenssia ole.
En kyllä tajua, miten eskari-ikäinen syö liimaa. Tosi outoa. Tussilla käsiin piirtämisen ymmärrän hyvin
No en jaksanut avaukseen koko stooria kirjoittaa, mutta. Eskariope jonka kanssa juttelin, oli lapsen oma, ei kukaan random tuttavuus. Liimaa ei ole koskaan tätä ennen laittanut suuhunsa, poislukien todella pienenä kun sinne meni kaikki muukin. Päivä jolloin lapsi teki tämän sattui olemaan juuri toinen niistä päivistä kun olin työn puolesta poissa kaupungista, ja tämä oli henkilökunnalla tiedossa. Ja tämä pommi pudotettiin kun menin lasta hakemaan kotiin palattuani..
Olen tässä jo miettinyt ajan varaamista ihan oikealle ammattilaiselle, niin karmea olo tuosta tuli. Ihan vaan jotta saisi mielenrauhan. Lapsi on kotona ihan entinen oma itsensä, muutamia kiukkuja lukuun ottamatta oma iloinen itsensä. Kavereita käy kylässä tai lapsi käy, ihan normaalia elämää. ap
Ammattilainen puhuu itsetuhoisuudesta ja te vanhemmat "on hieman haasteellisempaa kuin päikkyaikana"???
Ehkä olisin enemmän huolissani siitä lapsesta nyt.