Miksi joku rakentaa talon omakotitalolähiöön?
Ahtaita 800 neliön tontteja, naapuritalon seinä 5m:n päässä. Kaikki mitä puhut pihalla kuuluu suoraan naapuriin. Ahtaita katuja ja kujia. Yleensä rakennettu jonnekin keskelle peltoa. Asukasrakenne sellainen että joka talossa alle 10v lapsia, useampiakin. Viikonloppuna ja lomilla saat herätä siihen että naapurin kakarat huutavat ja tappelevat pihallaan, talosi nurkalla, makkarisi vieressä jne. Mahtavaa omaa rauhaa!!
Miksi ostat talon 2000-2010-luvulla pellolle tehdystä lähiöstä jossa ei ole mitään omaa rauhaa ja tilaakin minimaalisesti? Kerrostalossakin saa enemmän yksityisyyttä ja omaa rauhaa.
Kertokaa mikä niissä on se juttu, että miksi?
Kommentit (56)
Tarkoitin lähinnä kaupunkien laitamille ahtaasti jonnekin entiselle pellolle rakennettuja omakotitaloalueita
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
800m2 tonttihan on Helsingin mittakaavassa aika iso. Ei sellaisia enää uusien lähiöiden tontit ole vaan jotain 400-500m2.
Me asutaan tällaisella vanhalla alueella rintamamiestalossa, mutta ei tuollainen pelolle rakennettu lähiökään ole poissuljettu vaihtoehto jos tähän kyllästytään. Naapurit on aivan mahtavia ja kivaa kun lapsille leikkiseuraa naapuritalojen lapsista.
Riippuu naapureista, naapureiden lasten ikäjakaumasta, lasten henkilökemioiden toimivuudesta. Teidän Liisa ei välttisoo bestis naapurin Jooramin kanssa vaan siksi että sattui muuttamaan viereiseen taloon😁
Heh, huvittava tilanne. Muuttaa lähiöön jotta lapsella leikkikavereita ja sitten ne muut lapset osoittautuukin minikusipäiksi kaikki. :D
Koska itse omistetussa omakotitalossa asuja on aina Parempi Ihminen, oli talo missä ja millainen hyvänsä. Ainakin tän palstan mukaan.
Mikäs tässä asustellessa. Pihalle voi mennä vaikka pyjamassa grillaamaan ja muksut viihtyvät kotinurkissa pelailemassa. Saa hyötyliikuntaakin, kun ajaa nurmikkoa ja kitkee kukkapenkit ja haravoi ja kääntää kasvimaata... Ja palvelut on kaikki lähialueella ja lisääntyy vaan, koska me lapsiperheet kulutetaan niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ja sit noi lähiöt on tosiaan siellä kaukana pellon keskellä. Joka paikkaan pitkä matka, mentävä autolla. Ei joukkoliikennettä. Ei kauppoja. Ei mitään. Paitsi peltoa. Onko edes jalkakäytäviä taikka katuvaloja? Kiva muksujen kulkea kouluun marraskuussa kilsojen päähän.
Kauppaan on pitkä matkaa (700m), mutta pikkubussi kulkee 20 metrin päästä ja metroasemalle tulee olemaan n. kilometri. Pellot löytyy noin parin kilometrin päästä, koulu puolen. Katuvalot ja jalkakäytävät löytyy. Tosin tonttikin on suurempi kuin 800 neliömetriä. Onneksi suuret viheralueet alkavat tontin rajalta. Eikä merellekään ole montaa kymmentä metriä.
Se tajutaan vasta kun on muutettu. Ja sitten on myöhäistä. Ei se ole kivaa kenellekään jos tosiaan heräät vapailla naapurin lasten meuhkaamiseen ennen kasia, naapurin kyttääjä valittaa kaikille kaikesta, näet naapurin ruokapöytään, etkä voi ottaa ulkona aurinkoa vähissä vaatteissa tuntematta monen silmäparin tuijotusta naapureista.
Yksityisyys puuttuu kokonaan. Alkuun on se omakotitalounelma, lopulta vain unelmoit pois pääsystä siitä helvetistä ja kaipaat ympärillesi tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska itse omistetussa omakotitalossa asuja on aina Parempi Ihminen, oli talo missä ja millainen hyvänsä. Ainakin tän palstan mukaan.
😂😂😂
Siksi ostimme purkukuntoisen hometalon kivalla isolla tontilla läheltä palveluja.
Talo meni maan tasalle muutamassa tunnissa ja nyt meillä on kiva talo kivalla paikalla ja vanhoja puitakin löytyy talon ympäriltä.
Ikivanha kaava salli rakentaa ihan mitä lystäsimme ilman rajoituksia.
Esimerkiksi meillä:
- Saa soittaa vapaasti pianoa silloin kuin haluaa niin pitkään kuin haluaa ilman, että pitää miettiä naapureiden häiriintymistä.
- On tosi kätevää, kun voi päästää asunnon ulko-ovesta pienet lapset suoraan omalle pihalle leikkimään ilman, että tarvitsee lähteä taloyhtiön leikkipaikalle.
- Lapsille leikkikavereita naapureissa.
- Emme halunneet hankkia autoa, joten talo jossain omassa rauhassa ei houkuttele. Nyt pääsemme joka paikkaan kävellen, polkupyörällä tai bussilla.
- Mukava, kun voi kasvattaa pihassa - vaikka se pieni onkin - omat marjat ja omenat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
800m2 tonttihan on Helsingin mittakaavassa aika iso. Ei sellaisia enää uusien lähiöiden tontit ole vaan jotain 400-500m2.
Me asutaan tällaisella vanhalla alueella rintamamiestalossa, mutta ei tuollainen pelolle rakennettu lähiökään ole poissuljettu vaihtoehto jos tähän kyllästytään. Naapurit on aivan mahtavia ja kivaa kun lapsille leikkiseuraa naapuritalojen lapsista.
Riippuu naapureista, naapureiden lasten ikäjakaumasta, lasten henkilökemioiden toimivuudesta. Teidän Liisa ei välttisoo bestis naapurin Jooramin kanssa vaan siksi että sattui muuttamaan viereiseen taloon😁
Heh, huvittava tilanne. Muuttaa lähiöön jotta lapsella leikkikavereita ja sitten ne muut lapset osoittautuukin minikusipäiksi kaikki. :D
Kavereiden perässä muuttaminen on vähän kyseenalainen idea muutenkin. Nykyään ihmiset muuttaa paljon, erotaan ja karataan. Ettei se naapuri tytsy välttämättä siinä asu ikuisesti muutenkaan. Mutta nykyaika. Lapsille etsii vanhemmat ne kaveritkin.
Vierailija kirjoitti:
Siksi ostimme purkukuntoisen hometalon kivalla isolla tontilla läheltä palveluja.
Talo meni maan tasalle muutamassa tunnissa ja nyt meillä on kiva talo kivalla paikalla ja vanhoja puitakin löytyy talon ympäriltä.
Ikivanha kaava salli rakentaa ihan mitä lystäsimme ilman rajoituksia.
Samoin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Se tajutaan vasta kun on muutettu. Ja sitten on myöhäistä. Ei se ole kivaa kenellekään jos tosiaan heräät vapailla naapurin lasten meuhkaamiseen ennen kasia, naapurin kyttääjä valittaa kaikille kaikesta, näet naapurin ruokapöytään, etkä voi ottaa ulkona aurinkoa vähissä vaatteissa tuntematta monen silmäparin tuijotusta naapureista.
Yksityisyys puuttuu kokonaan. Alkuun on se omakotitalounelma, lopulta vain unelmoit pois pääsystä siitä helvetistä ja kaipaat ympärillesi tilaa.
Luettelit siis mitä kerrostaloasuminen on.
Kai se on markkinoinnin ansiota, ja jonkinlaisen illuusionkin.
Varmasti tuo on joillekin oikeasti se paras, mutta aika harvoille varmaan loppujen lopuksi. Itse en missään tapauksessa muuttaisi oman paikkakunnan vastaaville alueille. MUTTA pieni (vuokratontti) mahdollistaa suht uuden tai tuliterän kodin.
Järkianalyysi varmaan aika harvoin johtaisi tuohon, mutta markkinoinnin voima on suuri. Palveluthan EIVÄT ole lähellä noita tavallisesti. Elämäntapa on hyvin autoistunut ja kaava asumiseen. Päiväkoti yleensä tulee alueelle, koulu mahdollisesti. Muuta harvoin, pois lukien mahdolliset kurssit koulun tiloissa ja ehkä liikuntapalvelut koulussa/kentällä.
Kirjasto, kahvilat, kaupat... kaukana kaikki. Bussi usein kulkee, aina ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
800m2 tonttihan on Helsingin mittakaavassa aika iso. Ei sellaisia enää uusien lähiöiden tontit ole vaan jotain 400-500m2.
Me asutaan tällaisella vanhalla alueella rintamamiestalossa, mutta ei tuollainen pelolle rakennettu lähiökään ole poissuljettu vaihtoehto jos tähän kyllästytään. Naapurit on aivan mahtavia ja kivaa kun lapsille leikkiseuraa naapuritalojen lapsista.
Riippuu naapureista, naapureiden lasten ikäjakaumasta, lasten henkilökemioiden toimivuudesta. Teidän Liisa ei välttisoo bestis naapurin Jooramin kanssa vaan siksi että sattui muuttamaan viereiseen taloon😁
Heh, huvittava tilanne. Muuttaa lähiöön jotta lapsella leikkikavereita ja sitten ne muut lapset osoittautuukin minikusipäiksi kaikki. :D
Kavereiden perässä muuttaminen on vähän kyseenalainen idea muutenkin. Nykyään ihmiset muuttaa paljon, erotaan ja karataan. Ettei se naapuri tytsy välttämättä siinä asu ikuisesti muutenkaan. Mutta nykyaika. Lapsille etsii vanhemmat ne kaveritkin.
Sanoiko ekan viestin kirjoittaja että muuttivat lasten kavereiden takia?
Itse käsitin niin että tuollainen asuinalue vetää puoleensa lapsiperheitä joten lapsille löytyy helpommin seuraa lähialueelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi ostimme purkukuntoisen hometalon kivalla isolla tontilla läheltä palveluja.
Talo meni maan tasalle muutamassa tunnissa ja nyt meillä on kiva talo kivalla paikalla ja vanhoja puitakin löytyy talon ympäriltä.
Ikivanha kaava salli rakentaa ihan mitä lystäsimme ilman rajoituksia.Samoin meillä.
Tosiaan nuo ikivanhat männyt ja tammet suojattiin huolella rakentamisen aikana ja ero on aikamonen kun vertaa upouusia savipellolle tehtyjä alueita -siellä kestää kymmeniä vuosia ennen kuin kunnon puustoa kasvaa. Kunnon pensasaitakin vaatii näköjään vajaat 10 vuotta.
Mä kyllä ymmärrän sen, että onhan se kiva asua omassa tilavassa tuvassa, oli se piha sit kuinka ahdas tahansa. Mutta sitä mä en ymmärrä et miks näille postimerkin kokoisille tonteille rakennetaan taloja, joissa on semmoset parin kerroksen korkuiset, koko seinän kattavat ikkunat. Välimatkaa naapuriin semmoset max. 5 m. Siinä sitä sitten ollaan näyteikkunassa, parhaassa tapauksessa vasten naapurin näyteikkunaa. Tajuan noi isot ikkunat jossain rauhallisessa paikassa, luonnon lähellä, maisema on vähän kuin osa sisustusta, mutta miksi oi miksi ahtailla kaupunkitonteilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaisissa asumismuodoissa on erilaisia hyviä ja huonoja puolia. Ihmiset sitten tekevät valintojaan sen mukaan,mikä itselle on tärkeää. Selvää on,että yksityisyyttä ja rauhaa kaipaava ihminen ei tuollaiselle alueelle muuta.
Ei osata ennakkoon ajatella miten vähän sitä yksityisyyttä oikeesti on. Kaikki jotka muuttaa omakotitaloon haluaa yksityisyyttä ja rauhaa. Tuossahan se nyt ei toteudu.
T. Yks joka ei ekan talonsa kanssa osannut ajatella tuota
Ja yksityisyys ja rauha on ihmisille eri asia. Meille rauhaksi riittää ettei sisälle kuulu äänet. Ulkona rauhaksi riittää, että on oma piha, jossa voi viettää aikaa.
Taas joku joka ei tiedä pääkaupunkiseudun elämästä mitään. Täällä kun nyt vaan ei ole niitä (järkevänhintaisia) tontteja tyrkyllä joka kulmalla, joten on pakko rakentaa sinne mistä tontin onnistuu saamaan. Ja yleensä ne on uusia kaavoitettuja alueita, ja ne on siellä pellolla juuri siksi kun sinne on pystynyt niitä kaavoittamaan kun ylimääräistä maatakaan ei liikaa ole.
Hyvä ap kun kysyit,kun tuollaisen rakentavilta ei voi mitenkään kysyä ilman että verisesti loukkaisi. Mutta yksi on ainakin se ihmistyyppi, joka ei oleile ulkona paljon eikä "puuhastele" omalla pihallaan. Jos siellä hetken piipahtaa päivässä, pääosin kulkee autolle, niin ei kai se haittaa että on naapurit ihan vieressä.
Eli kaipaa vain isompia sisätiloja, mutta ei niinkään arvosta tilaa ulkona, yksityisyyttä, luonnonvaloa, pihalla touhuamista jne.