Ihastunut työkaveriin

Minulla oli tuollainen tilanne taannoin pari vuotta. Toimin kuten sinä, en ottanut puheeksi ihastumista. Lopulta ihastus haaleni, vaikka kyllä se mies aika usein ajatuksissa on ollut sen jälkeenkin.

Jälkikäteen erosin miehestäni muista syistä, ja minulla oli vielä myöhemmin lyhyt suhde silloisen ihastuksen kanssa. Ja hyvä että oli - kävi ilmi, ettei sen miehen vuoksi olisi kannattanutkaan liittoa rikkoa. Sain siis asian suhteen "rauhan".

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi aivan samassa tilanteessa :( mulla oli kanssa hyvä parisuhde ja tää tunne tuli aivan puskista. Olen saanut työkaverilta kyllä vastakaikua..joka toinen päivä olen valmis eroamaan ja hyppäämään tuntemattomaan ja taas seuraavana päivänä haluan pysyä tutussa ja turvallisessa. Niin hermoja ja sydäntä raastava tilanne.

Varmasti kamala tilanne. Mutta olisitko ollut eroamassa nykyisestä suhteestasi ilman tätä uuden suhteen houkutusta?

Mitä koet saavasi ihastukselta sellaista, mitä et voi saada nykyisestä suhteestasi? Nyt en tarkoita siis itsestäänselvää uutuuden huumaa joka on aina ohimenevää.

AP

Minä ihastuin työkaveriini, jota näin päivittäin. Tutustuimme ja ystävystyimme. Lopulta menin rakastumaan. Meillä oli valtava kemia ja vetovoima, tiesin että hänkin tunsi sen. Molemmat kuitenkin ollaan perheellisiä. No, menin kertomaan hänelle tunteistani. Hän sanoi ettei vastaa tunteisiin. Pari viikkoa siitä hän kuitenkin tunnusti, että oli valehdellut ja hänellä oli myös tunteita minua kohtaan. Siitä se sitten lähti.. meille oli kehkeytymässä suhde. Jätin mieheni, koska en todellakaan halunnut pettää häntä. En kokenut enää rakastavani miestäni mutta tätä toista rakastin ihan valtavasti ja sitä tunnetta, mikä hänen kanssaan tulee, sitä en ole koskaan kokenut. Meillä on uskomaton yhteys. Nykyään tilanne on se, että meillä on suhde ja mies on tekemässä eroa omasta parisuhteestaan. Ollaan molemmat löydetty sielunkumppanit toisistamme. En voisi enempää kiitollisempi elämälle tällä hetkellä olla 🙂

Ihastumisia tulee ja menee. Niille ei kannata antaa mitään arvoa. Sitten kun oppii rakastamaan toista niin se on eri asia.

Kannattaa seurata laimeneeko ihastus, vai vahvistuuko entisestään. Jotkut ihastukset ovat "virheitä", ja vuoden kuluttua ihmettelet itsekin mitä näit siinä henkilössä. Toiset ihastukset sitten taas voivat olla vaikka loppuelämän kestäviä sielunrakkauksia. Koskaan ei voi tietää. Seuraa tilannetta, mutta älä tee mitään. Todennäköisimmin se menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa seurata laimeneeko ihastus, vai vahvistuuko entisestään. Jotkut ihastukset ovat "virheitä", ja vuoden kuluttua ihmettelet itsekin mitä näit siinä henkilössä. Toiset ihastukset sitten taas voivat olla vaikka loppuelämän kestäviä sielunrakkauksia. Koskaan ei voi tietää. Seuraa tilannetta, mutta älä tee mitään. Todennäköisimmin se menee ohi.

Kaipa tämä on se, mihin yritän luottaa.

AP

Miten kävi AP:lle? Vieläkö ihastusta ilmassa?

Daisy kirjoitti:

Miten kävi AP:lle? Vieläkö ihastusta ilmassa?

Valitettavasti on.

Mitään ei asian suhteen ole tapahtunut (ei suuntaan eikä toiseen) ja yhä tässä odotellaan että koskas ne fiilikset haihtuis pois...

Ei siis mitään draamaa tässä tarjolla. :D

AP

Täällä kohtalotoveri, tilanne on jatkunut jo kaksi vuotta. Kumpikin tuntee samoin, ja onhan tässä kaikenlaista pientä säätöä ollut. Ei kuitenkaan nähdä kuin nelisen kertaa vuodessa. Molemmilla on perheet. En tiedä mihin tämä johtaa.

Mä ihastuin työkaveriini muutama vuosi sitten. Ihastumisen myötä tajusin oman pitkän parisuhteeni olevan siinä pisteessä, ettei siinä ollut enää mitään pelastamisen arvoista. Tunteeni olivat kuihtuneet pois jo ajat sitten mutta tajusin sen vasta kun mahdollisuus uuteen rakkauteen tuli vastaan. Silläkin uhalla, että uusi suhde olisi kaatunut heti alkuunsa, päätin erota miehestäni. Päiväkään en ole katunut ja minulla kävi vielä niin hyvä tuuri, että olen nykyään ihastukseni kanssa naimisissa ja olemme perustamassa perhettä.

Minun kohdallani ihastuksen mukaan lähtö oli juuri oikea.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalotoveri, tilanne on jatkunut jo kaksi vuotta. Kumpikin tuntee samoin, ja onhan tässä kaikenlaista pientä säätöä ollut. Ei kuitenkaan nähdä kuin nelisen kertaa vuodessa. Molemmilla on perheet. En tiedä mihin tämä johtaa.

Pysyy kuumana koska näette niin harvoin. Salailu tuo jännityksen ja harvoin näkeminen saa aikaan kuumuuden ja ikävän.

Jos teillä on lapsia, niin arvostakaa parisuhdettanne.

Jos ei, niin siitä vaan uuteen parisuhteeseen. Joka pettää kerran, pettää jatkossakin. 

Olen ihastunut työkaveriin. Avioliitossa on mennyt huonosti jo kahden vuoden ajan. Viime vuonna ihastuminen tapahtui työkaveriin, jonka kanssa jo useampi vuosi työkaverina oltu. Tämä mies on eronnut jo vuosia sitten. Tunteet tuli ilmi työporukan illanvietossa muutama kuukausi sitten ja nyt ihastuminen on molemminpuolista. Miehelle olen kertonut, että haluan erota. Avioliittoa ei voi pelastaa. Tunteet on kuolleet. Lapsia on, mutta ei lasten takia huonossa ihmissuhteessa tarvitse olla.

Näin voi käydä, kun puolisosta ja suhteesta ei pidä huolta. Ei avioliittoa voi yksin pyörittää. Kyllä siihen tarvitaan myös toisen panostus yhteiseen aikaan ja hellyyteen. Tunteet kuolee kyllä, kun toinen niitä aktiivisesti kuolettaa.

Kokemusta on kahesta työpaikka suhteesta. 9.vuotta sitten! Olin sillon nuorempi tytön hupakko ja olin kihloissa. Nämä kaksi eivät olleet yhtä aikaa, eikä nähty koskaan vapaa- ajalla. En oo enää silloisen kihlattuni kanssa yhdessä nykään. Eromme ei johtunut työpaikka jutuistani..

Minä ihastuin työkaveriin, kun omassa suhteessa ero oli tehty. Tyhmänä tunnustin asian miehelle. Kadun sitä vieläkin. Miehellä olikin puoliso. Enkä koskaan halua mennä toisten väliin aiheuttamaan pahaa mieltä. Välttelin töissä tätä miestä. Kunnes se kuukauden jälkeen siirty muualle. Olen ollut vuoden jo hyvässä suhteessa. Edelleen mietin välillä tätä toista miestä. Hän teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vaikutti, että minulla oli siihen aikaan tosi ilkeä mies. Työpaikan mies oli ystävällinen.

Vaikka kumpikaan ei olis naimisissa saati parisuhteessa niin ei kyllä enää kantti kestä ainakaan mennä tunnustamaan tunteita toiselle. Pyristelen parhaillaan irti ihastuksesta ennenkuin saatan itseni täysin naurettavaksi, onneksi ei törmätä kuin ehkä 1-2krt/vk niin ei ole jatkuvaa tarvetta pakoilla ja olla kuin toista ei olisikaan. 

Itse olin pari vuotta sitten samassa tilanteessa. Oli molemmin puolista ja molemmat perheellisiä. Suudelmia vaihdettiin mutta molemmat sitä mieltä ettei perheitä rikota ja emme edenneet.

Noin vuosi meni että ajattelin häntä lähes koko ajan ja olin voimakkaasti ihastunut ja haaveilin hänestä.

Nyt mietin häntä edelleen päivittäin mutta se ihastuminen laantunut ja oma parisuhde ihan ok kunnossa.

En tiedä miten olisi käynyt jos olisimme olleet samassa työpaikassa... tämä ihastukseni asui eri kaupungissa emmekä enää näe.

Myönnän että hän on edelleen salainen päiväuneni ja hyvä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kumpikaan ei olis naimisissa saati parisuhteessa niin ei kyllä enää kantti kestä ainakaan mennä tunnustamaan tunteita toiselle. Pyristelen parhaillaan irti ihastuksesta ennenkuin saatan itseni täysin naurettavaksi, onneksi ei törmätä kuin ehkä 1-2krt/vk niin ei ole jatkuvaa tarvetta pakoilla ja olla kuin toista ei olisikaan. 

Ja olemme siis molemmat naimattomia ja toinen osapuolikin käsittääkseni sinkku. Eli jarruttelee tunteitaan muutkin kuin naimisissa olevat, syyt vaan on hiukan erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kaikki ei kuitenkaan ole hyvässä parisuhteessa. Ja voihan sen oikean elämänkumppanin tavata myös töissä. Ei nämä ole mustavalkoisia juttuja.

Ap yläpeukuttu koska haluaa lietsoa ihastusta. Nää on niin näitä.

Ap kuitenkin on itse hyvässä suhteessa! Niitä ei kasva joka oksalla. Unohda ihastuksesi, seksin perässä ei pidä tehdä ratkaisevia typeryyksiä. Todennäköisesti jäät jossain vaiheessa ulisemaan exäsi perään kuitenkin, vaikka antaisit ihastuksen johtaa johonkin ja toisaalta ei ole ollenkaan sanottua että tilanteen eteneminen olisi sinusta kiinni. Voi olla että toinen ei lämpene sinulle riittävästi vaikka pitäisikin sinusta tai flirttailisi jopa, joten älä uppoa syvemmälle haavemaailmaasi.

Ihminen se työkaverikin on. Ja jonkinlainen ystävyys siinä voi olla.

Minusta näitä ei kannata liikaa miettiä vaan ihmissuhteet kehittyy jos sikseen menee, ilman että oma nykyinen suhde olisi huono vaan ihan täysin se minkälainen suhteesi nyt on kenen tahansa läheisesi kanssa.

Yhtälailla voisi ajatella että se ihmissuhde siihen työkaveriin on myös ainutlaatuinen.

Loppujen lopuksi kyse on aina sinusta itsestäsi, koska elät omaa elämääsi. Se mitä teet ja mitä valintoja teet on sinun omaa määrittelyä. Parisuhteessakin voi olla itse sanomassa mitä itse tahtoo ja kenen kanssa ja se sopii tai ei sovi kumppanille.

Kukaan ei voi määritellä sinulle mitä sä teet ja miten kuuluu elää.

Voi helvetti miten itsekäs ajattelutapa. Ap ei ole parisuhteessaan yksin. Kyse ei ole pelkästään hänestä itsestään, jos alkaa vehtaamaan työkavereidensa kanssa. Eihän parisuhteessa voi olla tuollaisella minäminäminä asenteella, etenkään jos sattuu välittämään toisesta osapuolesta.

Tämän ketjun aloituksesta on yli neljä vuotta aikaa. Mitä mahtaa kuulua aloittajalle nykyään? Etenikö ihastus vai laantuiko fiilikset? Maistuuko maksalaatikko?