Olenko kavereiden kynnysmatto?
Olen päälle 30 vuotias nainen ja tuntuu etten löydä enää luotettavia kavereita :( Teininä ja lapsena minulla oli kavereita joihin pystyi luottamaan ja kaveruus tuntui tasapuoliselta, toisin kun nyt :( Olen normaali vuorotyötä tekevä ihminen ,Mies mulla on ihana, Työ on ok ja työkaverit on tosi ihania. Mutta varsinaiset ystävät ei taida arvostaa mua.... Ohareita tehnyt 1 kaveri useamman kerran ja sitten vastaa viesteihin kun huvittaa,, Tiedän että hänellä ollut rankkaa, ja paljon olen häntä kuunnellut mutta häntä ei taas kiinnosta kuulla mun elämästä jos vaikka joskus töissä ollut huono päivä tai jms....En minä pommita häntä viesteillä, tai odota että vastaa niihin heti ,mutta jos laitan kerran viikossa 1 viestin ja hän vastaa siihen viikon päästä, ja aina ei edes vaivaudu vastaamaan niin onhan se outoa. Ottakoon itse yhteyttä jos haluaa. Itse en aio enää laitella mitään jos toista ei kiinnosta ..Hän sinkku ja tykkää juhlia. Tokkopa olen sitten liian tylsä hänen makuun..
Sitten kaveri 2 aina päättää koska nähdään :D Jos minä ehdotan jotakin päivää tai aikaa niin ei sovi. Olen tottunut että aina asiat menee hänen pillin mukaan. Ja sitten hän saattaa perua sovitun menon siitä syystä että on väsynyt kun mennyt aamupäivä virastoasioiden hoitamisessa. Tuntuu että hänelle pienetkin asiat välillä ylivoimaisia. Itse olen tullut sovittuun menoon huonojen yöunien jälkeen tai työpäivän jälkeen . Kaveri ei ole työelämässä . Lapsi on mutta hänkin on jo aika iso .No hänen oma veli sanonut mulle että asiat pitää aina mennä siskonsa pillin mukaan . En halunnut silloin uskoa sitä mutta olen sen joutunut valitettavasti huomaamaan.
3 kaveriin petyin ehkä eniten. Hänestä luulin löytäneeni sellaisen kaverin jonka kanssa sovitut asiat pitää. No joku aika sitten sovimme viettävämme illanistujaiset. Hän itse kysyi asiasta ja suunnittelimme jo iltaa täydellä teholla. Sitten hän ilmoittaa että meneekin mahdollisesti mökille tuona viikonloppuna. No ei tuosta peruuntumisesta koitunut minulle mitään haittaa taloudellisesti tai mitään sellaista mutta tuntuu oudolta että hän suunnitteli jo iltaa ja sitten yhtäkkiä halusikin mennä mökille yksinään . Ja kun itse ehdotti illanviettoa . Hän on minua vähän nuorempi ,mutta itse hänen ikäisenään jos olin sopinut jotain niin en olisi viitsinyt ex-tempore vaihtaa suunnitelmaa . Ja sitten hän sanoi vielä että hänen joku dramaattinen ex-kamunsa tekisi kohtauksen tästä mutta onneksi minä en ole sellainen. Niinpä niin. No en minä kohtausta mutta ihmettelen ... Liekö sitten tullut jostain ns parempi tarjous viettää iltaa ? Vai meneekö oikeesti mökille ? No mies onneksi lupasi viettää mun kanssa illan :D
Toki ihmiset on erinlaisia ja joillekkin ei ehkä sovitut jutut ole tärkeitä sitten. Alkaa vaan tympimään kun aina sama juttu nykyään kaikkien kavereiden kanssa. Onko minussa joku magneetti että kaikki vaan voi kävellä mun yli ? No onneksi mulla on työ ja mies mutta kyllähän nainen tarvitsee ja kaipaa edes 1 sellaista kaveria johon voisi luottaa. Siis sydänystävää. Jospa olen sitten liian kiltti tai tylsä kavereilleni ... Tuntuu että olen päälle 30 ja en osaa sanoa kavereilleni suoraan mitä ajattelen. Tulee luuseriolo. Työasioihinkin liittyvissä jutuissa olen aika kiltti ja joustava . Ikävä vaan niitä aikoja kun mulla oli luottokavereita. Mutta ne teiniajan kaverit kaikki lähti eri suuntiin ja ei niitä sitten tule nähtyä kun heillä työ,perhe ,ja eri kaupunkissa asutaan.