Auttakaa nyt hyvät äidit minua! Mitä ihmettä mä teen ton tytön kanssa???

Joo mäkin vastaan että pitää istua vieressä. Jos lapsen käytös on noin arvaamaton. Vähän kuulostaa siltä että äiti on jo luovuttanut...ja pahimmassa tapauksessa paapoo pikkusisarta, joka on helpompi.

Onko tytöllä ja pikkuveljellä paljon ikäeroa? Itse olin nuorempana ihan hirvittävän kateellinen pikkuveljelleni, joka on mua 6 vuotta nuorempi. Olin niin monta vuotta saanut olla se perheen vauva, ja sitten yhtäkkiä syntyi veli joka veikin multa tuon "spesiaalipaikan" perheessä :D Väkivaltainen en ollut, mutta muistan kyllä monesti ajatelleeni, että pikkuveli on nolo ja tyhmä, ja olisi kivempaa jos sitä ei olisi olemassakaan. Tätä jatkui useampi vuosi. Nyt aikuisiällä ollaan sitten tosi hyvissä väleissä ja meillä on ihan normaali sisarussuhde.

(Väkivaltaan siis ehdottomasti hankkikaa apua, etenkin jos se toistuu! Mutta mustasukkaisuuden tunteet sisarusten välillä ovat sinänsä ihan normaaleita, eikä perheoloissa tarvitse olla mitään vikaa.)

Psykopaatin alku, terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kiitoksia.

Lueskelin tässä juttuja ja oli hyviä pointteja.

Taidan todella valjastaa isän huomioimaan tyttöä enemmän.

Joo ja tulee kirjapaketit kaikkien nimellä, kuten synttäritkin on kaikilla kerran vuodessa..

Pikkuveli 2 vuotta nuorempi.

Koitin nytkin sanoa, että jos konfliktiä tulee, tullaan äidin tykö ja selvitellään yhdessä.

Jotenkin likka on niin äkkipikaisen oloinen, että hermojen mennessä ei osaa käsitellä tunnetta, vaan käy käsiksi. Toisaalta on itse iloisuus ja auringonpaiste, toisaalta mieltään osoittava ja todella helposti hermostuva.

Ei meillä ole ikinä tarvinnut käydä kiinni, koska tottelevat ja alistuvat siihen jäähyrangaistukseen mukisematta ja huomaavat tehneensä typerästi. Tyttökin tajuaa tämän, mutta se on se pieni hetki kun sattuu ja tapahtuu ja sitten onkin ääni paha liikkeet rajuja, kuten kimppuun käyminen..

Alistuvat jäähyrangaistukseen?!? Herkistyn nyt ajattelemaan, ettei sanktio selvästikään toimi tai sitä ei käytetä oikein (voiko jäähydä edes käyttää oikein..), kun aggressiivisuu on lapsella tuota luokkaa.

Tulee mieleen että lapset ovat tylsistyneitä, ja riitelevät kotona. Vie lapset ulos ja keksikää koko päiväksi tekemistä! Varmasti unohtuu riidat ja kateellisuus yms, kun reippailee paljon ja kotiin tullessa on väsynyt. Tuon ikäinen lapsi tarvii jo virikkeitä, muutakin kuin pikkuveli! Esim harrastuksia, omia kavereita joiden kanssa voi mennä ulos jne. Et kai kasvata heitä tynnyrissä? Mun lapsella oli omia kavereita jo 4-vuotiaana, ja leikki puolet päivästä lasten kanssa ulkona. Sosiaaliset taidot kehittyvät, kun saa olla ikäisessään seurassa.

Mun sisko oli samanlainen pienenä, todella loistava manipuloimaan jo 4vuotiaana ja sai neuvolantädit sekaisin sukissaan KUINKA IHANA TYTTÖ ON. Tänä päivänä erittäin hirveä ihminen ja onkin osastolla ollut useampaan otteeseen. Tsemppiä, kyllä ne merkit alkavat näkymää jo nuorena

Isompi tarvii jo muuta virikettä kuin olla teidän kanssa kotona. Näkee, että äiti hyysää toista enemmän. Itse on turhautunut, kun olisi jo taitoja muuhunkin. Nyt on oppinut sitten tuon, millä saa huomion. Mikä tahansa huomio on lapselle parempi kuin ei huomiota.

T. Keittiöpsykologi jolla 13 lasta

Vierailija kirjoitti:

Isompi tarvii jo muuta virikettä kuin olla teidän kanssa kotona. Näkee, että äiti hyysää toista enemmän. Itse on turhautunut, kun olisi jo taitoja muuhunkin. Nyt on oppinut sitten tuon, millä saa huomion. Mikä tahansa huomio on lapselle parempi kuin ei huomiota.

T. Keittiöpsykologi jolla 13 lasta

Täysin samaa mieltä! P.s. Mutta eihän sulla sentään 13 lasta voi olla?

Kun tällainen päällekäyminen tapahtuu, miten reagoit? Lohdutatko ensin pikkuveljeä vai sätitkö isosiskoa? Jos sätit isosiskoa ja jätät pikkuveljen itkemään omiin oloihinsa edes hetkeksi, isosisko tajuaa, että hän saa aggressiolla sen mitä sinulta haluaa: huomiota. 

Ala seuraavasta kerrasta lähtien toimimaan toisin. Kun isosisko satuttaa pienempäänsä, älä kiinnitä isosiskoon mitään huomiota. Kiinnitä kaikki huomiosi "uhriin", ota syliin, pahoittele, puhalla, sano, että olipa tyhmä juttu, mutta kyllä tää taas tästä. Poistuessasi sanot tytölle vain lyhyesti, että noin ei saa tehdä. Ja sitten poistut.

Kun tytär käyttäytyy hyvin, auttaa pikkuveljeä tms. kehu ja osoita silloin huomiosi hänelle. Ei ylisanoin tai ylikorostaen vaan iloisesti sanoen, että "olipa kivasti tehty, mukavaa kun olet noin mahtava isosisko".

Ongelmana ei ole se, että lapsi saisi sinulta liian vähän huomiota, hän saa sitä vain vääristä asioista. Nyt kun hän käy pikkuveljen päälle, hänet huomioidaan (vaikkakin huutamalla/torumalla) ja myöhemmin vielä palkitaan antamalla lisää kivaa aikaa kahden kesken vanhemman kanssa.

Ja lasten on vain opittava siihen, että kaikki ei aina ja ikuisesti voi olla ihan täysin tasapuolista. Joskus joku kirje/paketti tulee toisen nimellä, joskus toisen. Ei se ole koskaan ollut esim. meillä mikään ongelma. Epäreiluiksi kokemissaan tilanteissa lapsille pitää vain muistuttaa, että tää on nyt näin, mutta toisaalta jossakin muussa asiassa se on sitten toisin päin.

Miksi tuon ikäinen lapsi on kotona? Tulee vaikeuksia, kun joutuu sopeutumaan eskari-ryhmässä. Varsinkin kun on tuollainen tempperamentti.

Aika hauskaa että ihmiset kauhistuu kun puhutaan psykopatiasta. Tiedoksi sitten, että pskopaatti ei aina päädy massamurhaajaksi tai kriminaaliksi, lukusiia pskopaatteja on menestyvissä asemissa, yritysjohtajina, kansanedustajina jne. Psykopatiasta voi olla paljonkin hyötyä työelämässä, mutta edellyttää sitä, että psykopaatti on tullut lapsena kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja on opastettu kärsivällisesti kuinka ihmisten kanssa ollaan ja miten heitä kuuluu kohdella.

Ap, voimia ❤

Kuulostaa turhautuneelta. Tai siltä että ensin lellitty yli kaiken ja nyt ei kestä sitä että huomio meneekin muille. Pikkuveli vienyt paikan.

Tuon ikäinen varmaan haluaisi leikkiä jonkun muun kanssa, kuin pikkuveljen.

Tässä jälleen lapsi, joka on vapaan kasvatuksen uhri.

Vapaan kasvatuksen hedelmää.

Häpeä!