Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa nyt hyvät äidit minua! Mitä ihmettä mä teen ton tytön kanssa???
24.04.2017 |
Tänäänkin, leikki ihan rauhassa pikkuveljensä kanssa. Yhtäkkiä heille tuli riita siitä, kun kirjakerhon paketissa lukikin pikkuveljen nimi ja tämä oli tytölle liikaa. Kävi veljensä kurkkuun kiinni niin, että siinä punaiset rannut. Sama toistuu jos jotain toista lasta kehutaan tai huomioidaan, kauhea agressio. Neuvolassa kehutaan rauhallista, fiksua tyttöä, joka onkin ja syytetään naureskellen perheoloja.. Et oisko äidillä liikaa kiirettä ja saako tytär huomiota. Vien häntä uimaan, kauppaan, piirtelen, kaikkea. Yritän ihan helvetisti niin että muut jää vaille huomiota.
Nytkin siivoilin kun tämä kävi. Pitäisikö minun istua aina vieressä katsomassa ettei tule mitään syytä että tyttö hermostuu?
Hän on menossa syksyllä eskariin, ettei ole mikään pikkutyttö.
Mitä ihmettä mä teen? Nytkin keskustelin, neuvoin miten toimia kun hermostuttaa.. Mutta kun tämä on joka päivästä, mikään ei auta..
Kommentit (55)
No minkälaiset perheolosuhteet teillä on? Mitä itse ajattelet, mikä aggression taustalla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minkälaiset perheolosuhteet teillä on? Mitä itse ajattelet, mikä aggression taustalla on?
No minusta täysin normaalit. Koitan tyttöä huomioida paljon, jos tuo johtuu mustasukkaisuudesta kuten kuvittelen sen johtuvan. En mä tiä, minusta hän on vaan niin huomionkipeä ja menettää hermonsa tosiaan jo siitä, jos jollain toisella on synttärit tai vaikka toisen nimellä tullut kirjapaketti.. Minusta ihan älytöntä..
Miksi se paketti tulee pelkästään veljen nimellä? Tuollaisissa asioissa kannattaa olla tasapauolinen, lehtitilaukset ym. molempien nimellä tai sitten vanhemman nimellä.
Onko kestänyt kauan?Huomio on periaatteessa just se mikä auttaa ja itseasiassa tuossa iässä se pitäisi tulka isältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon puhutte eskarista? Tyyliin alkaa kohta, olet jo iso tyttö, siellä opiskellaan koulua varten.....Pelkääkö jo eskariin menoa.
Ei edes eskarissa vielä? Todellakin on pikkutyttö ja tuossa iässä itsehillintä on vielä olematonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 lisää siis tytär tarvitsee usein huomiota isältä.
Saahan tuonikäinen hermostua, pitää vaan opettaa että toista ei saa satuttaa, huutaa vaikka mieluummin äänensä käheäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika huomioiminen ja paapominen on pahoinpitelyn ja heitteillejätön jälkeen pahinta mitä lapselleen voi tehdä. Kasvatat lapsestasi k*sipäistä prinsessaa jos et osaa määrätietoisesti opettaa, mikä on hyväksyttävää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minkälaiset perheolosuhteet teillä on? Mitä itse ajattelet, mikä aggression taustalla on?
No minusta täysin normaalit. Koitan tyttöä huomioida paljon, jos tuo johtuu mustasukkaisuudesta kuten kuvittelen sen johtuvan. En mä tiä, minusta hän on vaan niin huomionkipeä ja menettää hermonsa tosiaan jo siitä, jos jollain toisella on synttärit tai vaikka toisen nimellä tullut kirjapaketti.. Minusta ihan älytöntä..
"Normaalit" ei kerro yhtään mitään perheolosita. Kertoisitko lisää. Ydinperhe? Uusperhe? Kodin ilmapiiri? Isoja muutoksia viime aikoina? Väkivaltaa (esim. nippailuja/läimäyttelyä/haukkumista)? Lapsella kavereita? Miten hoitopaikassa sujuu? Muden aikuisten ja lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 vielä.Olen siis työssäni ollut tekemisissä agressiivisten lasten kanssa.Yleensä vastakkaista sukupuolta olevan vanhemman tai aikuisen keskitetty huomio on auttanut.Joskus menee pari viikkoa ja joskus vuosi.Tekeminen kannattaa olla jotain joka on näiden kahden keskeistä yksistään,esim.yhteinen leikki,peli,retkeiky,liikunta...riippuu lapsesta.
Ei voi tietää onko kyse kodin tilanteesta.Neuvolasta typerä kommentti.Syytä ei ehkä ole kannattavaa haravoida,vaan kokeilla uusia keinoja jos vanhat ei toimi.
Tämä ei ole mikään harvinainen juttu eli älkää olko paniikissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei edes eskarissa vielä? Todellakin on pikkutyttö ja tuossa iässä itsehillintä on vielä olematonta.
eskariin menossa, eli 6vuotias tänä vuonna. Tuon ikäiseltä ei todellakaan ole normaalia, että kuristaa pikkuveljeään niin, että siitä jää jäljet. Psykopaatin alku ja terapiaan veisin ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jään kuulolle, kohtalotoveri. Jos kuvauksessa ei ole yhtään kärjistystä tai liioittelua (kuulostaa siltä että lapsi todella on kuristanut sisarusta) niin tilanne ei ole ihan yhtä paha, mutta esikoinen on huonosti kokemaansa epäoikeudenmukaisuutta kestävä ja käsi tai jalka heilahtaa hetkessä. Hänelle on tosi vaikea sanoa mikä jurppii tai kestää hetki sitä että esim. aikuinen selvittäisi sitä epäreilua tilannetta (esim. jos veli vie lelun kädestä, ei todellakaan jaksa odottaa että vaadin veljen ojentamaan sen takaisin vaan reagoi heti), osa on varmaan luonnetta, osa ujoutta (eli kodin ulkopuolella on tosin varautunut tunteenilmaisussa ja kotona sitten läikkyy yli) ja osa sitä että olin tuon tunteisen sanoittamisen kannalta keskeisen kehitysvaiheen (2-3v) kuopuksen vauva-aikana tosi väsynyt ja kärsimätön, enkä varmasti toiminut lapsen tunnesäätelyn kehitystä parhaiten tukevalla tavalla vaikka luoja tietää että halusin ja yritin. Nyt sitten korjataan jälkiä ja tehdään sitkeää työtä, ja viimeisen vuoden aikana on tapahtunut huomattavaa kehitystä.
Vanhemman kokema keinottomuus ja syyllisyys välittyy lapseen, lapsikin uskoo että hän nyt vaan on paska eikä osaa muuta, joten ne on aikuisen on työstettävä jonnekin kivenkoloon. Toivottavasti saatte apua.
Meillä on kehitystä tapahtunut näiden avulla: tietoinen oma työskentely että näen ettei lapsi haluaisi toimia niin kuin toimii, ei vaan osaa muuta; kahdenkeskinen aika ja aito nauttiminen lapsen kanssa olemisesta; riittävä oma aika että jaksaa antaa tarvittavan rakentavan palautteen fiksusti eikä itse turhaudu ja kiehu liikaa; ylenpalttinen empatian osoitus pienemmälle sen sijaan että keskittyisi ensisijaisesti ojentamaan isompaa; tunnekorttien käyttö (mutta näitä ei lapsi pystynyt ottamaan vastaan aluksi kun "tilanne on päällä" vaan aluksi ne oli ihan konflikteista erillinen pelitilanne, "miltä näistä tuntuu jos jätski putoaa maahan", "miltä näistä tuntuu jos äiti kertoo että lähdetään uimahalliin" ja molemmat saa kysellä ja sit yritetään arvailla miltähän mummosta tuntuu kun X ja miltähän veljestä tuntuu kun Y). Tarratauluakin käytettiin jossain vaiheessa mutta lapsi syyllistyi siitä, näki miten hän koki että hän on koko ajan tarkkailun alla ja koko ajan arvioidaan onko hän "riittävän hyvä lapsi".
Vierailija kirjoitti:
Ei edes eskarissa vielä? Todellakin on pikkutyttö ja tuossa iässä itsehillintä on vielä olematonta.
Toki, itsehillintää vielä harjoitellaan tuossa iässä, mutta jos pikkusisarukseen käydään käsiksi niin, että kurkussa on punaiset kuristamisjäljet, on jossain muussa vikaa kuin itsehillinnän puutteessa!
Vierailija kirjoitti:
Miksi se paketti tulee pelkästään veljen nimellä? Tuollaisissa asioissa kannattaa olla tasapauolinen, lehtitilaukset ym. molempien nimellä tai sitten vanhemman nimellä.
Joo, ihan turha lietsoa sitä mustasukkaisuutta tuollaisella, että vain pikkuveli liitetään kirjakerhoon tms. Pidetäänköhän teillä sitä tyttöä isompana kuin onkaan? Ja odotetaan liikoja? 5-6-vuotias on varsin pieni vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei edes eskarissa vielä? Todellakin on pikkutyttö ja tuossa iässä itsehillintä on vielä olematonta.
Toki, itsehillintää vielä harjoitellaan tuossa iässä, mutta jos pikkusisarukseen käydään käsiksi niin, että kurkussa on punaiset kuristamisjäljet, on jossain muussa vikaa kuin itsehillinnän puutteessa!
Ei tuo nyt kovin harvinaista ole sisarusten kesken. Ja ei lapsi mitenkään automaattisesti tajua kuristamista vaaralliseksi jollei ole varoitettu, lapsihan vain tarttuu siitä mistä parhaiten kiinni saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei edes eskarissa vielä? Todellakin on pikkutyttö ja tuossa iässä itsehillintä on vielä olematonta.
eskariin menossa, eli 6vuotias tänä vuonna. Tuon ikäiseltä ei todellakaan ole normaalia, että kuristaa pikkuveljeään niin, että siitä jää jäljet. Psykopaatin alku ja terapiaan veisin ehdottomasti.
Ei ap puhut kuristamisesta, oletin että tarttui kurkkuun niin että iho hiertyi, eikä siten että yritti hengitystä salvata. Mistä 5-6 v edes ymmärtäisi mitään kuristamista? Vai näyttääkö vanhemmat mallia?
Hyi kamala. Onneksi omat lapset ei ole väkivaltaisia.
Nosto