Elämäntapamuutos ja laihduttaminen
Kyllästyin lihomiseeni ja herkutteluuni niin, että aloin toimia. En ajattele niinkään laihtumista, vaan tervettä syömistä ja sisimmässä aina olevaa paloa urheiluun.
Olen ollut aina urheiluun "koukussa", notkea voimistelija.
Nyt kertakaikkiaan haluan pystyä jälleen juoksemaan ja minuuteni takaisin.
Ylipainoa on lastenteon jäljiltä kertynyt paljon, enkä koe olevani oma itseni tämän kokoisena. Vaakaa ei ole, eikä tiukka ruokavalio pyöri mielessä ahdistavana, vaan olen saanut oikeen elämän ilon takaisin ja terveen suhtautumisen ruokaan.
Olen löytänyt virkistävät smoothiet ja sokeri jäänyt kokonaan pois. Makeutan kaiken banaanilla. Siis kaiken, minkä nyt tarvitsee makealta maistua kuten pirtelö, lisätty sokeri ei enää kuulu elämääni.
En olisi uskonut tämän olevan totta, että joskus pääsen vielä olotilaan, missä nautin elämäntyylistäni ilman herkkuja. En kiellä itseltäni mitään. Pointti on se, etten näe järkeväksi tuhota enää yhtään terveyttäni, hyväksyn painoni, mutta en vain halua enää täyttää lohtukorvikkeilla elämääni, kun sen voi oikeasti elääkin.
Muita?
Kommentit (3)
Minä myös:) toista vuotta sitten kyllästyttyäni läskeihini ja jäätävän huonoon kuntooni, päätin tehdä pysyvän elämäntapamuutoksen. Käytyäni läpi syömishäiriöiden ääripäät, olen vihdoin oppinut syömään oikein ja riittävästi ja painoakin tippunut useampi kymmentä kiloa, ja olenkin taas normaalipainoinen :)
En voisi olla onnellisempi että tajusin muuttaa elämäntapani vielä kun olen suht nuorikin. Saa vihdoin taas tehdä ja elää!
Kiva kuulla, että on joku muukin ja noin paljon olet painoa tiputtanut, onneksi olkoon! Minäkin ymmärsin tosiaan, että mun syöminen oli ahdistuksen poistamista vaan. Nyt on niin ihana olo, kun on tullut harrastuksetkin kuvioon mukaan, kuten ratsastus.
Tähän piti lisätä, että olen alkanut tekemään koirani kanssa tunnin mittaisia metsälenkkejä. Siis ei pururadalla, vaan tiheähkössä metsässä, missä korkeintaan kapeita polkuja, jyrkkiä rinteitä ja ihania alamäkiä. Nautin siitä ja koen taas sitä samaa euforiaa, Mitä nuorempana urheilusuorituksen jälkeen.
Huvittavaa on se, että koirani ei jaksa enää kotiin ilman huilaamista välissä. Mutta koirani onkin jo 11vuotias. Muutoin terve, metsästyskoira. Sekin on ylipainoinen jonkun verran.