Kuolleen lapsen tavaroiden läpikäynti

Osanottoni. Eikö niitä tavaroita voisi vielä säästää, sinulle ja muille läheisille?

Mä en pystynyt käymään läpi edes vanhempieni papereita. Mies kävi ne läpi ja säästi ne mitä tarvitsi (takuulaput juuri hankituista kodinkoneista ym tarpeellisen). Kaikki meidän lasten tekemät synttäri ja äitienpäiväkortit, piirustukset meni suoraan roskiin. Valokuvat on tallessa laatikossa, mutta ei niitäkään pysty vielä käymään läpi.

En nyt varmaan vastannut kysymykseesi mitenkään, mutta osanottoni ja tsemppiä!

Voisiko asiaa lykätä vielä vähän eteenpäin?

Miten käymään läpi? Onko tarkoitus/tarpeen hävittää tavara? Olosi parempi, jos sitä voisi ensin käydä läpi muutaman kerran hävittämättä mitään.

Säästettävää olis niin paljon ja tapahtuneesta useampi vuosi, siinä mielessä ei voi lykätä enää.

Mulla on tallessa mm. kaikki piirustukset ja askartelut tarhasta lähtien, kotona sisällä yks iso laatikko ja varastossa iloisesti sekaisin laatikoituina kaikkien meidän muiden tavaroiden joukossa, vuosien aikana kun sitä tavaraa kertyy ihan älyttömästi muutenkin. Siihen kimppuun käyminen tarkoittaa kaikkien laatikoiden räjäyttämistä ja läpikäymistä. Sekin on vaikuttanut aloittamiseen hidastavasti :)

Jonkun verran pikkuveljelle olen säästänyt käyttötavaroita, mm. jokusen veljen lempipaidan etc joista voi sitten itse miettiä, mitä haluaa muistona pitää tai jopa käyttöön vielä ottaa.nythän ne kohta on sopiviakin.. Kesät talvet se on nyt tähän asti kulkenut veljen pipo päässä, hyvä kun pesuun sitä saa päästä pois

ap

Itse säästin isäni kuoleman jälkeen muistoa herättäviä tavaroita. Ensimmäisinä parina vuotena avasin laatikon usein ja hypistelin kaikkea. Kortteja, isäni tekemiä esineitä, lompakon, kellon joka pysähtyi kuolinpäivään, lippalakin jota nuuskuttelin välillä yms. Jopa jotain tyhjänpäiväisiä papereita, joita löytyi keittiön pöydältä, kun isä löytyi kuolleena.

Vuosien varrella olen jotain hävittänyt, millä ei ole merkitystä. Myös lippalakin, jonka huomasin vuosien kuluttua tuoksuvan laatikolle, jossa sitä säilytin. Ja ei isäni sitä edes usein käyttänyt. Joskus kesällä kalassa.

Tämä oli tapani surra ja pitää isä jotenkin lähellä.

Älä hävitä kaikkea kerralla. Käy läpi, muistele ja säästä vaikka kaikki. Seuraavalla kerralla kun käyt läpi, voi tulla ajatus että tätä en enää tarvitse. Voimia elämäänne! ❤

Järkevintä varmaan olis kuvata ja tallentaa nuo piirustukset ja askartelut jonnekin pilveen?

ap

Jos olet muistoksi niitä säästänyt, niin miksi hävität? Vai etkö halua hänestä muistoja enää? Mihin tarkoitukseen säästit näitä hänen eläessään? Antaaksesi poismuuttaessaan jätesäkkikaupalla vanhoja askarteluja + piirustuksia mukaan ekaan omaan kotiin?

Tällaisen tilannetta kokemattoman näkökulmasta tuntuu, että jos olen jotain säästänyt itelleni muistoksi lasten lapsuusajasta, niin tuossa tilanteessa vasta haluaisinkin ne säilyttää

Vierailija kirjoitti:

Järkevintä varmaan olis kuvata ja tallentaa nuo piirustukset ja askartelut jonnekin pilveen?

ap

Jos joku toinen paikka pilven lisäksi. Kuulin erään perheen kaikki valokuvat tuhoutuneen pilvessä.

Itse säästäisin kaikki piirustukset. En osaa auttaa. Toivotan sylintäydeltä voimia Sinulle tuntematon. ❤

Kommentoijalle #8:

Kun niitä tarha- ja kouluaskarteluja tulee kaksi tai useampi kerta vuodessa kotiin, niin ei niitä siinä hetkessä läpi käydä sillä mielellä, että "nää huonot mä heitän pois ja säästän nämä hyvät vaan, jotta mun on sitten helpompi myöhemmin heittää kaikki pois". On eri asia säästää itse itselleen. Ja kyllä tarkoituksena oli että sit yhdessä voitaisiin tehdä se raakkaus kun on lapsi isompi, eikä suinkaan kipata säkeittäin eteenpäin.

Nyt niitä on sitten isompi kasa käytävänä läpi.

ap

Entä jos kuvaat piirtustukset ja askartelut ja teet niistä kuvakirjan tms?

Mulla on muistokirja tekeillä, mutta toi kuvakirja oli kyllä ihan mahtava idea, kun siihen ne isotkin piirustukset saa mahtumaan. Kiitos, taidan tehdä niin!

:)

ap

Voimia.

Minä ottaisin yhteen nättiin laatikkoon itselleni ja toiseen veljelle jollakin tavalla tärkeältä tuntuvat. Antaisin veljen valita ensin kaiken minkä haluaa pitää. Lopuista poimisin jos olisi omasta mielestä tärkeää.

Loput hävittäisin.

Jos tulisi liian lopullinen tuntu, niin hävittäisin vain sen minkä raaskisin.

Kuolinsyytä en pyri utelemaan, mutta jos on selkeästi siihen liittyvää, niin säilyttäisin ne omana settinä. Veli voi hyötyä, jos pystyy käymään asiaa läpi niiden avulla. Olen läheltä seurannut, miten 8 vuotta vanhemman siskon kuoleman läpikäynnissä on nuorempaa auttanut esim. lääkärinlausunnot ja valokuvat ja ihan lopun ajan vaatteet. Kyseessä siis sairaus tuossa minun tapauksessa.

Joka tapauksessa, tunne on oikeassa: kaiken saa hävittää, kaiken saa säilyttää.

Minulta kuoli lapsi, hankkiuduin heti kaikesta eroon kun tulin sairaalasta kotiin lapsen kuoltua. Mätin kaiken jätesäkkiin ja Vein suoraan uffille. En ole katunut. Miksi kiusata itseään turhaan?

Pidä muistona.

Oliko lapsi kuollessaan lapsi vai jo kenties omilleen muuttanut aikuinen?

Tämä ei ap:ta auta mutta muistutti minua siitä, että pitäisi pikkuhiljaa alkaa heittää vanhoja piirustuksia ja kirjoituksia pois, jos sattuisin kuolemaan ja äitini joutuisi käymään niitä läpi. Voisi olla aika ikävää hänelle tajuta kuinka pervo oma lapsensa oli.