Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään ydinperhe hajotetaan niin helposti?
22.04.2017 |
Parashan lasten on kasvaa ydinperheessä, mutta ihmiset tuntuvat olevan kovin itsekkäitä. Laitetaan lusikat jakoon niin sanotusti yrittämättä korjata asioita suhteessa ja uusi kierros alkaa. On sun lapset, mun lapset, meidän lapset... Kuulostaa kyllä kovin karulta lasten kannalta. Aikuinen hakee vaan omaa nautintoaan ja omaa parastaan. Vakavan väkivallan ymmärrän, mutta aika pienistä syisyä ainakin lähipiirissä ihmiset eroavat. Tai pettäminen, miksi pitää erota? Voisi miettiä, miten parantaa parisuhdetta.
Kommentit (56)
Koska Trump ei salli ydinkokeiluja! Bädäm tssss!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen addiktio näillä avioliitonvannojilla on toisten elämiin?
Syy on miehissä. Naiset näkevät kaiken vaivan perheissä edelleen ja miehet ovat palveltavia kakaroita seksihaluinensa ja laiskuuskohtauksineen. Sellaisesta sietääkin erota. Juuri miehet pettävät pikkulapsiaikana eniten, miksi ihmeessä ei erota jos siihen on mahdollisuus? Miksi roikottaa kunnioittamatonta kumppania vierellä väkisin? Omassa lähipiirissäni ainoat yhdessäolevat vanhemmat aiheuttavat lapsilleen ahdistusta jatkuvilla riidoillaan. Miten ihmeessä se on lasten etu?
Omat vanhempani ovat eronneet ja se oli paras päätös ikinä. Eron jälkeen jatkoivat yhteisen talouden pyörittämistä, pysyivät ystävinä ja hoitivat kaiken meihin lapsiin liittyvän yhdessä. Ei tästä mitään traumoja koitunut.
Erolapsen kokemuksella sanoisin, että vanhempien hyvä ero on parempi kuin heidän huono suhde. Valitettavan usein huonoa suhdetta kuitenkin seuraa huono ero.
Vierailija kirjoitti:
Kiva! Mä ryhdynkin nyt sitten pettämään! Tuletko ap sanomaan miehelleni, ettei sen vuoksi saa erota?
Ikävä asia todella! Mutta eikö asiaa voi muuten ratkaista kuin eroamalla?
Vierailija kirjoitti:
Kiva! Mä ryhdynkin nyt sitten pettämään! Tuletko ap sanomaan miehelleni, ettei sen vuoksi saa erota?
Mene mieluummin ittees. Mieti mitä aapee tarkoittaa. Oikeasti.
Olen samaa mieltä aapeen kanssa.
Toisaalta niin moni meistä on kasvanut alkiholistiväkivalta -perheessä, koska silloin ei erottu millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroja on niin paljon, koska naiset eivät tasa-arvon ja hyvinvointiyhteiskunnan aikaan enää tarvitse miestä. Mies heitetään pois heti, kun se alkaa kyllästyttää. Ennen naisen oli pidettävä kiinni huonostakin ukosta, nykyään priimakaan ei kelpaa kuin hetken.
Tuoko oli hyvä asia? Isoisäni hakkasi isoäidin usein jopa sairaalakuntoon, yhdessä pysyivät, koska eroaminen oli ollut niin häpeällistä ja yh:n elämä kovin vaikeaa.
Toiset isovanhempani taas harrastivat henkistä väkivaltaa, isoisä kiristi rahalla, isoäiti taas nälvi ja mitätöi ihan jokainen päivä kaikkea mitä isoisä teki. Asuivat kolme vuosikymmentä talon eri päädyissä ja yrittivät vältellä toisiaan niin hyvin kuin mahdollista.
Väestöliiton tutkimuksen mukaan yleisin syy avioerolle on pettäminen ja toiseksi tulee päihteet. Molemmat täysin valideja syitä eroamiseen, eikö? Päihteetön kasvualusta lapsille on aivan ehdoton arvo monelle, yhdenkään lapsen en soisi kasvavan kodissa, jossa on ongelmia päihteiden kanssa. Pettämisen rinnastaisin monin paikoin henkiseen väkivaltaan. "Ennen" kumpikin näistä oli normielämää, molempia siedettiin, mutta tuskin niissä liitoissa voitiin kovin hyvin, lapsetkaan. Miehen pettäminen siedettiin, eikä sitä ehkä samalla tavalla peitelty, nykyään siihen liittyy yleensä myös valehtelua, koska se ei ole sosiaalisesti enää hyväksyttävää. Vaikea rakentaa hyvää avioliittoa, jos ei ole luottamusta.
En ole itse eronnut, mutten lähtisi syyttelemään ketään näiden tilastojen valossa turhista eroista. Tai no, pettäminen ja päihteet on aina "turhia", mutta ei mielestäni turhia syitä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa apua kova yleistämään. Mitäs teet siinä tilanteessa, kun olet ollut yksissä miehen kanssa yli 10 vuotta, useamman vuoden nsimisissakin. Sitten syntyy vauva ja mies alkaa kohdella sinua kuin sontaläjää nurkassa. Haukkuu, huutaa, ivaa, pilkkaa. On yöt ties missä. Ja sitten paljastuu, että hänellä on toinen nainen. Mies ei suostu lopettamaan suhdetta, kiistää kaiken ja lähtee.
Kuule, siinä tilanteessa, kun olet vauvan kanssa stressannut tuota käytöstä, pelännyt miestä, pelännyt mitä perheelle käy, pelännyt että tuleeko vielä nyrkista raivokohtauksen aikana, valvonut öitä kun miehestä ei mitään kuulu... niin vaikka se sattuu, ero on tuossa tilanteessa helpotus, lopulta. Eikä tuollainen ilmapiiri ole lapsellekaan hyvä kasvuympäristö.
Ja joka pettää kerran, pettää aina. Uudessakin suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan varma että lapseni ovat kasvaneet onnellisemmiksi rakastavassa uusperheessä kuin ahdistavassa ydinperheessä!
Ei kukaan eroa kevyin perustein! itsekin mietin 2 vuotta mitä teen ja miksi teen kunnes oli vain pakko lähteä sinällään "perushyvästä" liitosta. Ei ollut väkivaltaa, ei alko-ongelmia, pettämisenkin tajusin vasta vuosia myöhemmin mutta ei ollut myöskään keskinäistä arvostusta tai rakkautta. Olin vain vaimo ja äiti, en nainen tai rakastettu. Olin se viimeinen jota huomioitiin perheessä vaikka tein kaikkeni, näkymätön talouskone.
En halunnut tuollaista parisuhteen mallia lapsilleni. Esikoispoika ehti jo murrosikään kun aloitin uuden suhteen ja hänelle oli ensin vaikea tajuta että arvosuhteet oli kääntyneet toisinpäin. Äiti olikin se jota arvostettiin ja kunnioitettiin, uusi mieheni asetti minut aina etusijalle ja opetti myös lapsille että onnellisella äidillä on onnelliset lapset. Tämä näkyy nyt poikani omassa liitossa - onneksi!
Olen nyt elänyt tässä toisessa liitossani yli 20v eli tämä on lapsillekin se ainoa perhe huolimatta siitä mihin ovat syntyneet. Omaan isäänsä suhteet ovat ok vaikka ovatkin yhteydessä vain muutaman kerran vuodessa (asuvat 30km säteellä), isä ihan omilla toimillaan myös eron jälkeen aiheutti sen että tunneside ei syntynyt/pysynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan varma että lapseni ovat kasvaneet onnellisemmiksi rakastavassa uusperheessä kuin ahdistavassa ydinperheessä!
Ei kukaan eroa kevyin perustein! itsekin mietin 2 vuotta mitä teen ja miksi teen kunnes oli vain pakko lähteä sinällään "perushyvästä" liitosta. Ei ollut väkivaltaa, ei alko-ongelmia, pettämisenkin tajusin vasta vuosia myöhemmin mutta ei ollut myöskään keskinäistä arvostusta tai rakkautta. Olin vain vaimo ja äiti, en nainen tai rakastettu. Olin se viimeinen jota huomioitiin perheessä vaikka tein kaikkeni, näkymätön talouskone.
En halunnut tuollaista parisuhteen mallia lapsilleni. Esikoispoika ehti jo murrosikään kun aloitin uuden suhteen ja hänelle oli ensin vaikea tajuta että arvosuhteet oli kääntyneet toisinpäin. Äiti olikin se jota arvostettiin ja kunnioitettiin, uusi mieheni asetti minut aina etusijalle ja opetti myös lapsille että onnellisella äidillä on onnelliset lapset. Tämä näkyy nyt poikani omassa liitossa - onneksi!
Olen nyt elänyt tässä toisessa liitossani yli 20v eli tämä on lapsillekin se ainoa perhe huolimatta siitä mihin ovat syntyneet. Omaan isäänsä suhteet ovat ok vaikka ovatkin yhteydessä vain muutaman kerran vuodessa (asuvat 30km säteellä), isä ihan omilla toimillaan myös eron jälkeen aiheutti sen että tunneside ei syntynyt/pysynyt
Miten uusi mies suostui ottamaan lapset kasvatettavaksi? Lasten iät oli? Eikö lapset kapinoinut?
Vierailija kirjoitti:
Eroja on niin paljon, koska naiset eivät tasa-arvon ja hyvinvointiyhteiskunnan aikaan enää tarvitse miestä. Mies heitetään pois heti, kun se alkaa kyllästyttää. Ennen naisen oli pidettävä kiinni huonostakin ukosta, nykyään priimakaan ei kelpaa kuin hetken.
Niin. Kaikki erothan ovatkin naisista lähtöisin, tavalla tai toisella. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta näkee mikä on naisten arvomaailma nykyisin. Jos arki ei olekaan prinsessaunelmia niin ei muuta kuin liitto päreiksi ja uutta miestä metsästämään. Voin itse avioerolapsena kertoa, että mikään uusperhe ei koskaan voi korvata sitä ydinperhettä. Hyvässä tapauksessa käy kuten nro 31 viestissä, mutta noita hyviä tapauksia on todella harvassa. Suhtaudun varauksella näihin onnellisiin uusperheisiin, Ovathan ne varmaan äidin mielestä onnellisia...
Tosin ihmetyttää että millä perusteella nro 31 on alunperin miehensä valinnut jos ero on tullut melko pian avioliiton solmimisen jälkeen.
Nainen ei ole enää hellan ja nyrkin välissä. Jos ukko alkaa kyrsiin sitä pärjää omillaankin. Näin epäilen.
Eroja in paljon, koska niin moni ei vaan osaa olla edes kelvollinen puoliso. Se, että toinen on ei riitä. Miksi toisen pitäisi pysyä avioliitossa, jos toinen ei vaan tee omaa osuuttaan suhteessa. Ei osata arvostaa, ei osata tai haluta olla uskollisia, kohdellaan toista törkeästi, pilataan toisen elämän laatu päihteillä tai uhkapeleillä, Lyödään ja haukutaan sitä toista. Ei hoideta omaa osuutta lasten tai kodin hoidosta. Itsekkäitä tai narsisteja. Tuollaisia puolisoita Suomikin on täynnä. Ihmisiä joiden ei olisi koskaan kuulunut mennä naimisiin tai ryhtyä parisuhteeseen.
Ihan kuten työnantaja antaa potkut huonolle työntekijälle tai oppilaitos erottaa huonosti käyttäytyvän oppilaan, samalla tavalla tapahtuu parisuhteessa. Kun ei arvosteta mitä om, niin kohdellaan ihmisiä/ huonosti ja lopulta ne menetetään tai toinen ottaa sen pois. Oikeutetusti.
Ongelma ei ole miksi ihmiset eroavat niin helposti, vaan se miksi siinä avioliitossa on toisten niin vaikeaa käyttätyä,986 kuten hyvän puolison kuuluisi käyttäytyä?
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta näkee mikä on naisten arvomaailma nykyisin. Jos arki ei olekaan prinsessaunelmia niin ei muuta kuin liitto päreiksi ja uutta miestä metsästämään. Voin itse avioerolapsena kertoa, että mikään uusperhe ei koskaan voi korvata sitä ydinperhettä. Hyvässä tapauksessa käy kuten nro 31 viestissä, mutta noita hyviä tapauksia on todella harvassa. Suhtaudun varauksella näihin onnellisiin uusperheisiin, Ovathan ne varmaan äidin mielestä onnellisia...
Tosin ihmetyttää että millä perusteella nro 31 on alunperin miehensä valinnut jos ero on tullut melko pian avioliiton solmimisen jälkeen.
Ei liitosta lähdetä prinsessaunelmien takia vaan siksi että arki ei vaan toimi. Jos puolisoon ei voi luottaa ei parisuhdetta ole eikä kenenkään tarvitse pilata elämäänsä roikkumalla väkisin ihmisestä josta ei välitä tai johon ei luota.
Toi ydinperhepropaganda on tappavaa, moni nainen on menettänyt sen takia henkensä tai terveytensä, puhumattakaan lapsista jotka käyvät samasta syystä traumaterapiassa. Joten älä tule selittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta näkee mikä on naisten arvomaailma nykyisin. Jos arki ei olekaan prinsessaunelmia niin ei muuta kuin liitto päreiksi ja uutta miestä metsästämään. Voin itse avioerolapsena kertoa, että mikään uusperhe ei koskaan voi korvata sitä ydinperhettä. Hyvässä tapauksessa käy kuten nro 31 viestissä, mutta noita hyviä tapauksia on todella harvassa. Suhtaudun varauksella näihin onnellisiin uusperheisiin, Ovathan ne varmaan äidin mielestä onnellisia...
Tosin ihmetyttää että millä perusteella nro 31 on alunperin miehensä valinnut jos ero on tullut melko pian avioliiton solmimisen jälkeen.
Sen on monet naiset tosiaan huomanneet ettei prinssejä todellakaan ole. Pettävää, hakkaavaa, päihdeongelmaista ja vastuuta pakoilevaa laiskimusta, niitä sen sijaan on vaikka kuinka monta. Sadusta löytyy ainoastaan se Tuhkimon alkutaival. Se missä siivotaan ja sinua kohdellaan muiden puolesta huonosti. Ei sitä, jossa prinssi tulee ja pelastaa ja jakaa kanssasi puolivaltakuntaa ja jossa elätte elämänne onnellisina loppuun asti.
Tosi elämäsi "prinssi" pettää sinua sen ruman sisarpuolesi kanssa ja puolivaltakuntaa on suuri asuntolaina tai kova vuokra, josta hoitaminen jää prinsessan tehtäväksi yksinään vaikka toinen sotkee minkä ehtii ja onnellinen elämä asuu jossain toisessa valtakunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei ole enää hellan ja nyrkin välissä. Jos ukko alkaa kyrsiin sitä pärjää omillaankin. Näin epäilen.
Näin on !t:Nainen jolla on kaikkea nyt enemmän,kun ei ole enään miestä.
Eroja on niin paljon, koska naiset eivät tasa-arvon ja hyvinvointiyhteiskunnan aikaan enää tarvitse miestä. Mies heitetään pois heti, kun se alkaa kyllästyttää. Ennen naisen oli pidettävä kiinni huonostakin ukosta, nykyään priimakaan ei kelpaa kuin hetken.