Huono palkka, mutta helppo ja kevyt työ. Valitanko turhasta?

Ap täällä, palasin puolen vuoden päästä päivittämään tilannetta. Olen aivan burnoutin partaalla. En saa nukuttua, en saa palauduttua työpäivien jälkeen. Elämästä on kadonnut kaikki mielenkiinto. Olen yrittänyt täyttää vapaa-aikani kaikella kiinnostavalla ja piristävällä, aloittanut pari uutta harrastustakin. Mutta työ vetää kaiken energian, enkä jaksa enää niitä harrastuksiakaan. 

Saan päivän työt tehtyä alle puolessa tunnissa, joka päivä. Loppupäivän pyörittelen peukaloitani. En pysty hyödyntämään tätä luppoaikaakaan mitenkään, koska pomon mielestä minulla on tarpeeksi töitä, eikä ole aikaa esim. neuloa tai lukea. Keksimällä keksii aina jotain aivan aivotonta, jos olen ehdottanut, että vaikka opiskelisin, kun on hiljaista. Olen pyytänyt lisää töitä, lisää vastuuta, mutta niitä vain ei ole. Ei yksinkertaisesti ole mitään, mitä voisi tehdä! Pomo on "keksinyt" minulle esimerkiksi mappien aakkostamista (aivan turhaa, koska mapit on järkevämpää järjestellä aihealueittain hyllyihin, eikä aakkosittain..) tai vaikka joidenkin lomakkeiden päivittämistä niin, ettei niissä enää lue faxinumeroita. No, siihen meni kokonainen tunti.

Olen hakenut töitä kaksi kuukautta. Hakijoita on ollut 150-230 samaan työpaikkaan, en ole päässyt haastatteluihinkaan.

Kävin kerran työterveyspsykologilla juttelemassa. Sen mielestä minun pitäisi vain panostaa vapaa-aikaani ja nauttia kevyestä työstä. No, en pysty, kun tämä "työ" vetää mielen niin matalaksi ja energiatasot aivan nolliin, etten yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään työpäivän jälkeen.

Mitä teen? Irtisanoudun ja toivon, että universumilla on jotain ajateltuna minua varten?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä, palasin puolen vuoden päästä päivittämään tilannetta. Olen aivan burnoutin partaalla. En saa nukuttua, en saa palauduttua työpäivien jälkeen. Elämästä on kadonnut kaikki mielenkiinto. Olen yrittänyt täyttää vapaa-aikani kaikella kiinnostavalla ja piristävällä, aloittanut pari uutta harrastustakin. Mutta työ vetää kaiken energian, enkä jaksa enää niitä harrastuksiakaan. 

Saan päivän työt tehtyä alle puolessa tunnissa, joka päivä. Loppupäivän pyörittelen peukaloitani. En pysty hyödyntämään tätä luppoaikaakaan mitenkään, koska pomon mielestä minulla on tarpeeksi töitä, eikä ole aikaa esim. neuloa tai lukea. Keksimällä keksii aina jotain aivan aivotonta, jos olen ehdottanut, että vaikka opiskelisin, kun on hiljaista. Olen pyytänyt lisää töitä, lisää vastuuta, mutta niitä vain ei ole. Ei yksinkertaisesti ole mitään, mitä voisi tehdä! Pomo on "keksinyt" minulle esimerkiksi mappien aakkostamista (aivan turhaa, koska mapit on järkevämpää järjestellä aihealueittain hyllyihin, eikä aakkosittain..) tai vaikka joidenkin lomakkeiden päivittämistä niin, ettei niissä enää lue faxinumeroita. No, siihen meni kokonainen tunti.

Olen hakenut töitä kaksi kuukautta. Hakijoita on ollut 150-230 samaan työpaikkaan, en ole päässyt haastatteluihinkaan.

Kävin kerran työterveyspsykologilla juttelemassa. Sen mielestä minun pitäisi vain panostaa vapaa-aikaani ja nauttia kevyestä työstä. No, en pysty, kun tämä "työ" vetää mielen niin matalaksi ja energiatasot aivan nolliin, etten yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään työpäivän jälkeen.

Mitä teen? Irtisanoudun ja toivon, että universumilla on jotain ajateltuna minua varten?

Ap

Voi sua:(. Kuullostaa tutulta. Mulla on tällä hetkellä järjetön bore-out, työ on niin tylsää, tunnen muuttuvani zombiksi. Olen ollut samassa työpaikassa 7,5 vuotta, liksa on hyvä, työkaverit ok, mutta motivaatio nollassa. TUntuu etten saa tartuttua pienimpäänkään hommaan, lykkään tehtäviäni "huomiselle" jne. Sitten herään öisin 4-5 aikoihin pyörittelemään tekemättömiä asioita päässäni.

Hävettää, kun tiedän pääseväni helpolla, ja on ihmisiä joilla ei ole duunia, vaikka kuinka hakevat.

Mulla on ollut vastaavia kausia aiemminkin, jotenkin niistä olen päässyt yli, nyt en ole enää varma. Mieluummin tekisin jotain ihan muuta, mutta millään oravanhoitajan palkalla ei lyhennellä asuntolainoja.

Haaveilen siitä ajasta, kun lainat on maksettu. Että sitten voisin tehdä jotain mikä oikeasti kiinnostaa, vaikkei siitä maksettaisikaan paljon. Kouluttautuisin vaikka joogaohjaajaksi tai jotain.

Jatka ap sitkeästi työn hakua, kyllä se jossain vaiheessa tärppää. Pyydä vaikka jotakuta ystävääsi / ammattilaista viilaamaan cv ja hakemukset tikkiin, että erotut hakijamerestä eduksesi. Ja hommaa mukavia harrastuksia vapaa-ajallesi, ettei elämäsi ole pelkkää työtä.

tsemppia sinulle. <3

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aihe. Itsellä bruttopalkka n. 4.000 euroa ja verojen jälkeen jää käteen n. 2.700 euroa. Nettopalkka riittää lainan lyhentämiseen, laskujen maksuun ja pakollisiin menoihin. Palkasta jää myös muutama satanen säästöön tai sijoittamiseen.

Työni on itsenäistä, vastaa koulutusta, työkaverit ovat mukavia ja viihdyn töissä. Myös minusta pidetään ja koen kuuluvani työyhteisööni ja olevani yksi palanen hyvää työpaikkaa. Esimies on ok ja jutellaan työasioiden ohella muistakin asioista.

Ongelma on se, että työ ei tarjoa haasteita, vaan hommat ovat liian yksinkertaisia ja helppoja. Selviän töistäni selkeästi alle 100 prosentin suorituksella ja tämä hieman huolestuttaa. Oman ammatillisen kehityksen kannalta ei ehkä kannata nykyiseen työpaikkaan loppuiäksi jäädä, koska työuraa on useita kymmeniä vuosia vielä jäljellä. Pitkän koulutuksen jälkeen tuntuu siltä, että päästän itseni nyt liian helpolla.

Toisaalta on mukavaa, kun ei tarvitse vapaa-ajalla pahemmin työasioita miettiä ja työt hoituvat työajan puitteissa. Myös harrastaminen onnistuu hyvin, kun työpäivien jälkeen rättipoikkiväsynyt. On kokemusta myös siitä, kun työpäivän jälkeen jaksaa vain kaatua sohvalle.

Vähän vaikea dilemma, lähteä vai jäädä.

Mulla oli vähän sama tilanne. Tosin palkka ei ihan noin hyvä, mutta pitkälti yli kolme tonnia kuitenkin. Minä en uskaltanut jäädä, koska pelkäsin taitojeni ja innostukseni ruostuvan ja surkastuvan kokonaan käytön puutteessa. Jos kyseessä olisi ollut ns. eläkevirka olisin voinut harkita jäämistä, mutta koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, mahdollisten potkujen jälkeen olisin ollut auttamattomasti jäljessä työmarkkinoiden tarpeista. Vaihdoin vastuullisempaan enkä ole katunut. 

Korkeakoulutettu taidealan ope täällä yrittää selvitä 1200 eurolla kuussa miinus verot.. Teen puolet normi työajasta mut käytännössä työ vie noin 30 tuntia viikossa. Taidealaa ei pidetä työnä...