Koulupsykologinaiset ulkonäkö - ja kontrollifriikkejä?
Tapaan työni puitteissa usein koulupsykologeja, joista hämmästyttävän moni pukeutuu erittäin kalliisti ja vieläpä kiinnittää olemuksessaan että käytöksestään huomiota siihen, millaisen kuvan itsestään antaa. Jalkoja asetellaan, laukkua asetellaan, kelloa asetellaan jne. Joku jopa jatkaa täydellisyyden tavoittelua perheeseensä. Kahvipöytäkeskustelussa kuultua: " kyllähän sä ymmärrät, että mä en tule hakemaan niitä käytettyjä vaatteita, sillä tämä (osoitti pyöristyvää vatsaansa) on mun elämäni tärkein projekti."
Kommentit (5)
Tuo on itse asiassa vakavampi ongelma. Eräällä terveydenhoitajatädillä on tyhjä koti ilman huonekaluja koska paljon huonekaluja ja tavaroita on merkki mielenterveysongelmasta. Hän siis haluaa korostaa ettei hänellä ole...
Toinen ongelma on arviointi siitä millaisia henkilön vaatteet ovat (Pitäisi riittää että on pestyt ja puhtaat)
Ja kolmas onko hän peseytynyt päivittäin (Joka on epäterveellistä osalle iho- ja hiustyypeistä).
Miettikööt siinä miten tässä näin kävi ja pitäisikö palata sieltä tyhjässä kodissa asuvan ihonsa puhki hinkkaavan muotinuken tasolta ihan siihen keskitason pulliaiseen ollakseen normaali...
Ikävää että esim. ameriikan aivopesu tehoaa myös Suomen mielenterveyden "ammattilaisiin".
Joo, Tänään töissä huppari päällä ja tennarit jalassa, viimeisen päälle siis. :) Ja kyllä, omat lapset hyppii trampoliinilla pihalla just nyt ja itse istun sohvalla, eli en jaksa ulkoilla lasteni kanssa. Viikonloppuja vaan kaikille! :)
T: Koulupsykologi
Mutta eikö psykologien pitäisi olla itse niin tasapainoisia, että eivät tarvitse merkkituotteita itsetuntoaan pönkittämään? Joku ristiriita tuossa kieltämättä on.
Ainakin aiemmin sanottiin, että suurin osa psykologian opiskelijoista hakee sisälle nimenomaan selvittääkseen oman pään ongelmia :)
Meidän naapurissa asuu sellainen. Kaikki aina viimeisen päälle tamineet niin äidillä kuin lapsillakin. En tosin tiedä missä on psykologia, mutta sitä työtä tekee. Koskaan ei ulkoilu lastensa kanssa, on vaan sisällä. Lapset pääsee puistoon, kun niiden mummo tulee hoitamaan. Tärkeintä näyttää olevan että kaikki on ulospäin hyvää mutta oikeesti ei näytä kovin tasapainoiselta ja onnelliselta.