Muuttaisiko sitä täysin tapansa?

Ideana olisi suomalaisuuteen ankeuteen kyllästymisen vuoksi muuttaa omalta osalta tätä ankeutta ja katsoa, mitä siitä seuraa itselle. Eli alkaisi sopivan tilaisuuden tullen jutella jotain tilanteeseen sopivaa, mieleen juolahtavaa, täysin ventovieraillekin, mikäli itseä tekee mieli.

Se vaatisi omana elinaikana opittuna mallina syntyneen käyttäytymiskaavan purkua. Se vaatisi myös sitä, että kohtaisi ne ikävät tunteet, jotka syntyvät niistä ajatuksista, jotka koskevat juttelemisen aloittamista ventovieraan kanssa. Nimenomaan siksihän suomalaiset ovat tuppisuita, että he pelkäävät niitä kaikkia negatiivisia tunteita, jotka syntyvät, jos aloittaa spontaanisti juttelemisen vieraalle. Tunteita aiheuttaa ajatukset, kuten "mitähän tuokin minusta ajattelee, kun näin aloin puhelemaan". Ajatus taas aiheuttaa epämukavuuden tunteen, joten välttääkseen tuota tunnetta, suomalaisen valtaosa on mieluummin hiljaa. (On myös etukäteiskäsitys siitä, että vieraiden kanssa ei Suomessa noin vain aleta juttelee; tämä ohjaa myös varmasti omalta osaltaan käytöstä, halutaan olla normaaleja. Vieraiden kanssa juttelu taas on epänormaalia).

Kaikkein hurjintahan olisi se, että hississä tokaisisi jotain tuntemattomille. Ajatus kauhistuttaa valtaosaa suomalaisista, koska he pelkäävät siitä syntyviä jälkiseuraamuksia, lähinnä tunteitaan.

Yks juttu olisi se, että moikkaa vastaantuleville tuntemattomille, mikäli yksi ihminen tulee vastaan. Tämän puolesta olikin hieman liikehdintää muutama vuosi sityen, kun tervehdittömyydestä Suomessa oli mediassa melko paljon juttua, mutta se jäi näköjään pelkäksi aikeeksi, koska tapa ei ole yleistynyt.