Se kauhea vanhenemisen tunne kun nuoret komeat miehet kohtelee kuin ketä tahansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole flirttiä ei jännitettä. Monellehan tämä tulee ekan kerran raskaana ollessa eteen.

Se flirtti ja jännite on kyllä ensisijassa kiinni henkilön asenteesta ja kommunikaatiotaidoista muiden ihmisten kanssa eikä iästä ja ulkonäöstä. Pidemmän päälle ketään ei jaksa kiinnostaa, jos vain pönöttää kauniisti laitettuna mykkänä nukkena, koska sellainen ihminen on tylsää seuraa.

T. 37-vuotias perheellinen täti-ihminen, jolla on kyllä halutessaan flirttiä (myös nuortenkin) miesten kanssa

Eikä ketään kiinnosta nämä lempeästi hymyillen muita nenän vartaan pitkin katsovat, jotka luulevat olevansa suhteessa muita parempia ihmisiä. 

Mistä päättelet sen, että katsoisin ketään nenänvarttani pitkin? Tuo kommentti kuvastaa todennäköisesti enemmänkin omia pelkojasi siitä, että itse arvotat muita ihmisiä pinnallisilla kriteereillä, luulet muiden tekevän samoin ja että jäät ehkä tuossa fiktiivisessä arvottamisessa muita huonommaksi.

Oikeasti, maailmassa on niin paljon muutakin kuin ulkonäkö. Sanon tämän sinulle ja kaltaisillesi ihan kaikella ystävyydellä, että kannattaa keskittyä elämässä muuhunkin sisältöön kuin vain oman viehätysvoiman testaamiseen ja ylläpitoon.

Mistä päättelet, että tarkoitin juuri sinua? Koska lainasin sisältöä johon tämä oli lisäheitto?

Yleensä näillä keskustelupalstoilla on kyllä sellainen käytäntö, että lainaamalla toisen kirjoittajan tekstiä se on merkki siitä, että kommentti liittyy lainattavan tekstin sisältöön. Voit toki ihan vapaasti keksiä myös omia tapojasi ilmaista mielipiteitäsi, mutta kannattaa olla perillä enemmistön käyttämistä tavoista.

Yleensä näillä keskustelupalstoilla ei pitäisi myöskään mennä henkilökohtaisuuksiin miltä jonkun elämä näyttää yhden lauseen perustella. Yritä edes pysyä aiheessa.

Edelleen, pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa, jota sinä ilmeisesti koet kommenttieni perusteella.

Hyvää viikonloppua :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee vaihdevuosijulkaisuja, niissä on usein siitäkin, että vanheneminen voi laukaista kriisin, oma kuolevaisuus käy mielessä, oman viehätysvoiman lasku voi aiheuttaa ahdistusta jne. Niitä pidetään siihen murroksen aikaan kuuluvina asioina, luonnollisina ja jopa odotettavinakin. Sellaisia ajatuksia voi ja saa tulla. Mä en oikein tykkää ajatuksesta, että täällä siitäkin naisia syyllistetään, aletaan moittua pinnalliseksi jne. vaikka onhan vastakkaisen sukupuolen huomio osa naiseutta.

Tuo on kyllä sellainen yksilöstä riippuva kokemus. Joku voi olla koko elämänsä ajan ollut sellaisessa roolissa, että muut ihmiset kommentoivat ja kehuvat ulkonäköä, tuntemattomat lähestyvät sen perusteella ym. Silloin ulkonäkö on todennäköisesti tuolle ihmiselle(sukupuolesta riippumatta, huom) keskeisempi osa sitä omaksi koettu identiteettiä, ja sen muuttuminen on isompi kriisin paikka.

Toiselle taas se naiseus voi olla jotain ihan muuta, esim. äitiyttä, ammatillisen kutsumuksen toteuttamista ja uran luomista, itsen toteuttamista fyysisesti urheilun kautta tms. Silloin ei välttämättä ole niin kiinni siinä miten muut suhtautuvat pelkän ulkonäön perusteella kuin ehkä naista, joka on ollut tunnettu kauneudestaan tms.

En siis syyllistä ketään, mutta haluan vain muistuttaa, että tapoja olla nainen ja toteuttaa omaa naiseutta on yhtä paljon kuin meitä naisiakin :)

Huom. osa naiseutta

Vierailija kirjoitti:

Minulle flirttaillaan nykyään enemmän kuin nuorempana. Ja on yritetty iskeä oikein urakallakin.

N47

Uskalletaan, koska tuollaisen mummelin torjumaksi tuleminen ei hetkauta.

Minä huomasin tämän selkeimmin etelän lomalla Välimeren rannalla. Oli kieltämättä karu herätys. Kuuluu kuitenkin elämään tämä vanheneminen. Täytyy vaan tottua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole välttämättä itsetuntokysymys, vaan totutteleminen uuteen elämänvaiheeseen kestää aikansa. Joillakin naisilla saattaa suurin nuorten miesten flirttikausi olla 50-65-vuotiaana (kuten av:lla olen lukenut), mutta keskimäärin näin ei varmaankaan ole. Kai sitä saa hieman surra? Eikö se ole ihan inhimillistä, ettei heti ole sinut 'näkymättömyytensä' kanssa? Minusta on.

Mutta eikö normaali ihminen tule näkyväksi myös sen kautta, millaisia hänen ihmissuhteensa ovat, mitä hän tekee ja luo elämässään? Tavallaan ymmärrän pointtisi, mutta sukupuolinen ulkonäköön perustuva vetovoima on vain yksi pieni siivu siitä paletista, mitä ihminen on kokonaisuudessaan. 

Vai onko tuossa kysymys jostain elämättömän elämän aiheuttamasta kriisistä, että joskus 5-6-kymppisenä ei ehkä olekaan sitä hyvää parisuhdetta ja kumppania jota on ehkä halunnut, ja se, ettei ehkä saakaan enää sellaista huomiota kuin ennen konkretisoi tällaista menetyksen ja mahdollisuuksien menettämisen tunnetta...? En siis tiedä, heitän tässä vain arvailuja. 

Toisaalta sen mitä olen lähiympäristöstä seurannut, niin aika moni 50+ ihminen on yleensä sellaisessa elämänvaiheessa, että oma kiinnostus ja fokus on jossain aika muualla kuin siinä, miten muut näkevät itsenä. Ihminen ikään kuin kysyy siksi persoonaksi, joka todella on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle flirttaillaan nykyään enemmän kuin nuorempana. Ja on yritetty iskeä oikein urakallakin.

N47

Uskalletaan, koska tuollaisen mummelin torjumaksi tuleminen ei hetkauta.

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista? ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee vaihdevuosijulkaisuja, niissä on usein siitäkin, että vanheneminen voi laukaista kriisin, oma kuolevaisuus käy mielessä, oman viehätysvoiman lasku voi aiheuttaa ahdistusta jne. Niitä pidetään siihen murroksen aikaan kuuluvina asioina, luonnollisina ja jopa odotettavinakin. Sellaisia ajatuksia voi ja saa tulla. Mä en oikein tykkää ajatuksesta, että täällä siitäkin naisia syyllistetään, aletaan moittua pinnalliseksi jne. vaikka onhan vastakkaisen sukupuolen huomio osa naiseutta.

Tuo on kyllä sellainen yksilöstä riippuva kokemus. Joku voi olla koko elämänsä ajan ollut sellaisessa roolissa, että muut ihmiset kommentoivat ja kehuvat ulkonäköä, tuntemattomat lähestyvät sen perusteella ym. Silloin ulkonäkö on todennäköisesti tuolle ihmiselle(sukupuolesta riippumatta, huom) keskeisempi osa sitä omaksi koettu identiteettiä, ja sen muuttuminen on isompi kriisin paikka.

Toiselle taas se naiseus voi olla jotain ihan muuta, esim. äitiyttä, ammatillisen kutsumuksen toteuttamista ja uran luomista, itsen toteuttamista fyysisesti urheilun kautta tms. Silloin ei välttämättä ole niin kiinni siinä miten muut suhtautuvat pelkän ulkonäön perusteella kuin ehkä naista, joka on ollut tunnettu kauneudestaan tms.

En siis syyllistä ketään, mutta haluan vain muistuttaa, että tapoja olla nainen ja toteuttaa omaa naiseutta on yhtä paljon kuin meitä naisiakin :)

Huom. osa naiseutta

Niin, osa naiseutta. Tästä me olemme samaa mieltä, eikö?

Mutta pointtini oli, että naiseus on laaja ja moninainen kokemus, joka riippuu yksilöstä. Oletko sinä tästä samaa mieltä kanssani?

"Se kauhea vanhenemisen tunne kun nuoret komeat miehet kohtelee kuin ketä tahansa"

Siis miksi se olisi kauheaa? Minä olen naisena koko ikäni kohdellut nuoria miehiä kuin ketä tahansa ihmisiä, hyvin ollaan tultu toimeen :)

Olettekos pojat varmoja että teitä haluaa aikuinen nainen?

Naiset ei aina oikein edes ymmärrä millainen vaikutus sillä on koko persoonaan jos kohtaamien ihmisten reaktio on aina joko välinpitämättömyys tai vastenmielisyys. 

Seksinsä menettänyt vanhempi nainen törmää tuohon kun tuo aika koittaa. Voi olla ikävä yllätys.

Miehet kasvavat tuollaisessa asetelmassa koko ikänsä. Teinipojat ärsyttävät kaikkia. Menet mihin tahansa asioimaan tai kysymään jotakin niin suhtaudutaan kuin olisit roskaa tai ilmaa. Teinityttöön ja nuoreen naiseen suhtaudutaan positiivisesti, ihailevasti tai kateudella. Sosiaaliset taidot ja rohkeus kehittyy koska pääasiassa kanssakäymisten ennakko-odotus on, että vastaanotto on positiivinen. Nuori mies tai poikkeuksellisen ruma nainen syrjäytyy kun päälle syljetään joka paikassa.