Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kova huoli teinityttärestäni
20.04.2017 |
Tyttäreni on 17-vuotias. Hän on ollut pienestä asti kovin aktiivinen, puhelias ja sosiaalinen. Kavereita oli pilvin pimein ja hän ravasi jatkuvasti jossain tai toi kavereita meille. Aina on tylsistynyt nopeasti, tarvinnut paljon tekemistä ja juttuseuraa yms. Nyt viimeisen vuoden aikana hänen käytöksessään on tapahtunut täyskäännös.
Kavereita ei tule enää meille kylään ja tyttö kyhnää koko ajan kotona. Hän ei ole moneen kuukauteen käynyt missään koulua ja paria kauppareissua lukuunottamatta. Makaa sängyssään tai sohvan nurkassa tekemättä mitään. Usein on joku leffa pyörimässä, mutta joskus hän vain makaa. Nukkuukin järkyttäviä määriä.
Noin puoli vuotta sitten hän kävi, omasta aloitteesta, juttelemassa koulupsykologille moneen kertaan. Ei kuulemma ollut mitään ihmeellistä. Puhelimessa tämä psykologi sanoi tällaisten vaiheiden olevan nuoruudessa ihan tavallisia.
Kovasti olen yrittänyt tyttäreltäni kysellä onko kaikki hyvin tai onko mitään sattunut. Vastaukset ovat todella lyhyitä, yleensä vain kuulema väsyttää.
Minua huolettaa hänen tilanteensa hirvittävästi. Olen netistä lueskellut eri mielenterveysongelmiin liittyen, mutteivat yleiset oirekuvaukset yms. oikein sovi meidän tyttöön. Kovia arvosanoja tahkoo entiseen malliin, syö hyvin, urheileekin jonkin verran, ei ole ongelmia koulussa, pitää huolta ulkonäöstään, ei mitään ulkoisia merkkejä itsetuhoisuudesta (kulkee pikkuisissa topeissa ja sortseissa kotona), puhelee tulevaisuudesta toiveikkaana. Silti koko ajan tuntuu siltä, ettei hänellä ole kaikki hyvin. Niin kovasti on muuttanut käytöstään.
Onko teillä teinit kokenut tällaista "vaihetta". Hän on meidän lapsista vanhin, eikä minulla ole teineistä juuri kokemusta kuin omasta nuoruudesta.
Kommentit (19)
No aika vaikea sanoa. Me ei pystytä saada selville että mikä ap:n tytärtä vaivaa.
Voisiko olla, että jtn vakavampia ongelmia kavereiden kanssa eikä halua siitä kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oon 15-vuotias tyttö, ja tuon kuuloinen vaihe oli viime vuonna. En tiedä, onko se yleistä, mutta itselläni se ainakin lähti liikkeelle kiusaamisesta - pääasiassa pahanpuhumisesta selän takana. Kun muutettiin perheen kanssa pariksi kuukaudeksi ulkomaille isän töiden takia, rauhoituin, ja muutkin unohtivat minut jollain tasolla ja homma meni ohi. Yritä jollain keinolla saada selville, pitääkö tyttösi edelleen yhteyttä kavereihin, muuta älä kysy suoraan, saat todennäköisesti vain kiertelevän vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen tyttö?
Käyttääkö päihteitä?
Alkoholi tai polttaako tupakkaa?Miten ylipäätänsä suhtautuu päihteisiin?
17-vuotias
Ei tietääkseni käytä mitään päihteitä ainakaan tällä hetkellä. Kaksi kertaa on pienessä hiprakassa tullut kotiin, mutta se oli rippikoulukesänä ja avoimesti kertoi juoneensa kaverin siidereitä, kun asiasta kyselinme. Tupakkaa ei varmasti polta ja jaksaa saarnata isälleen/miehelleni tupakoinnin vaaroista, kun tämä välillä tupakoi. Huumeisiin en usko hänen sekaantuneen.
Tytöllä on aika ollut hyvin päihevastainen asennoituminen, vaikka alkoholia onkin mitä ilmeisimmin kokeillut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen tyttö?
Käyttääkö päihteitä?
Alkoholi tai polttaako tupakkaa?Miten ylipäätänsä suhtautuu päihteisiin?
Tuskin ongelmana, jos koko ajan kotona :)
Masentunut/ahdistunut/kiusattu, ehkä jopa raiskattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika vaikea sanoa. Me ei pystytä saada selville että mikä ap:n tytärtä vaivaa.
Voisiko olla, että jtn vakavampia ongelmia kavereiden kanssa eikä halua siitä kertoa?
Eniten haluaisin tietää, onko muiden nuorilla tapahtunut samanlaisia täyskäännöksiä käytöksessä. En ole hakemassa hänelle mitään diagnoosia tms.
Olen miettinyt voisiko olla kaveri-ongelmista kyse, mutta se ei oikein sovi yhteen tytön puheiden kanssa. Hän alkoi viime vuoden keväällä, yhdeksännen luokan lopussa, valittaa kotona kuinka kaveriporukka on alkanut "sekoilla" ja ilmeisesti monet kavereista alkoi seurustella ja/tai käyttämään alkoholia reippaalla tahdilla. Silloin kavereita alkoi näkyä vähemmän, mutta lähimmät kaverit eivät kadonneet mihinkään, vaan aktiivisesti vielä ravasivat meidän tytön kanssa ympäri kyliä. Nyt nämä muutamat kaverit ovat ehkä kaksi kertaa käväisseet meillä parin tunnin visiiteillä. Tyttö taitaa koulussa kuitenkin heidän kanssaan olla tiiviisti yhdessä, valitteli esim. viime viikolla, kuinka he sattuivat vain parille lukiokurssille yhdessä.
Mulla samanikäinen tyttö ja ihan on samanlainen. Kuulunee siis ikään, kun mitään ongelmia ei pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli vähän samanlaista tuossa iässä. Kaverit pysyivät yhä koulussa kavereina mutta vapaa-ajalla heillä alkoi olla poikaystäviä tai ainakin haaveita sellaisista enkä enää niihin kuvioihin mahtunut. Jäin sitten vähän ulkopuoliseksi. Jos yritin kotona puhua asioista niin äitini vaan kommentoi että: "sinähän olet niin nätti tyttö että saisit koska vaan poikaystävän sinäkin". Tuo jotenkin vaan pahensi tilannetta koska äiti siinä paljasti ettei tajunnut mitään ikäisteni maailmasta.
Nooo, eiköhän tollasen kauden oo kokenut itse kukin teininä. Todnäk sosiaalisiin suhteisiin ja itsensä hakemiseen liittyviä juttuja, perus teinikamaa. Huolestu sitten, jos oikeesti kestää pitkään. Sitten ammattiauttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä kiltit ja mukavat nuoret joutuvat hankaluuksiin kun kaveri- ja seurustelusuhteiden saamiseen vaikuttaa enemmän se että miten röyhkeä kehtaa olla.
Kyllä tuo voi olla normaaliakin, olimme kaverini kanssa lukioikäisinä kämppiksiä ja saatoimme nukkua päiväunet neljästä seitsemään ja mennä ennen kymmentä yöunille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäriin, väsymys voi olla oire jostain sairaudesta.
Masentunut varmaan. Olin ihan samanlainen silloin joskus, halusin vaan maata ja olla rauhassa. Hyvät numerot tulivat tosi helposti kunhan jaksoi käydä tunneilla (äiti pakotti) ja laittautuminen piristi vähän. Kannattaa lukea vaikka Annika O:n blogista uusin postaus, koska siitä saa hyvän kuvan masennuksesta. Eivät kaikki masentuneet viiltele ja suunnitele itsemurhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyläänne saapunut 2015 syksyllä paljon partaisia vuohipaimenia, syntymäaika 01.01.1998?
Suurin osa elintasoshoppareita, suurin osahan saikin KIELTEISEN PÄÄTÖKSEN. LAITTOMASTI YLITTÄNEET PAPEREITTA VALTIOIDEN RAJOJA....
Kavereiden kanssa välit poikki jostain syystä?
Minulla oli teininä tuollainen vaihe (nyt olen 23-vuotias). Lakkasin liikkumasta vanhan kaveriporukan kanssa sen suuremmitta draamoitta, mutta jäin vähän tyhjän päälle. Lukiossa on vaikea saada uutta kaveripiiriä jos on kerran saanut jonkun leiman. Olin sitten paljon kotona. Nykyaikana on niin luonnollista olla koneella ja katsella leffoja, ja teinit on oikeasti väsyneitä koko ajan. En kuitenkaan ollut masentunut tai mitään vakavaa, vaikka sen olisi niinkin voinut tulkita. En toisaalta kehdannut kertoa vanhemmillekaan, ettei minulla ollut enää kavereita joiden kanssa olla.
Voi olla epätyypillistä masennusta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4tyypillinen_masennus), mutta voi olla vaan ohimenevää teineilyä.
Ehkä hän on vain muita ikäisiään älykkäämpi eikä huvita hengailla teiniryyppypölvästien kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäinen tyttö?
Käyttääkö päihteitä?
Alkoholi tai polttaako tupakkaa?
Miten ylipäätänsä suhtautuu päihteisiin?