Mitä syitä sinulla on,että välttelet tietyn ihmisen seuraa?

Koska tilanne äityy aina lopulta riitelyksi.

Ai sen yhden tietyn. No siihenhän kaikki tietää syyn.

Syy on, että tämä ihminen on rasittava jankkaaja, luonteeltaan perusnegatiivinen, jonka elämässä ei koskaan eikä ikinä tapahdu mitään  hyvää (vaikka hänen elämänsä on ihan keskivertosuomalaisen elämää). Hän on sellainen energiasyöppö, että hänen tapaamisensa jälkeen olin aina aivan uuvuksissa.

Ne ihmiset käyvät jollain lailla hermoon sillä tavalla etten halua viettää heidän kanssaan pakollista enempää aikaa. En kuitenkaan avoimesti enkä salaakaan varsinaisesti vihaa ketään mutta pyrin välttelemään esim. lähtemällä eri aikaan töistä ettei tarvitse seurustella heidän kanssaan julkisissa.

Valehtelu ja muiden ihmisten jatkuva mustamaalaaminen. En tarvitse onnettomia ja negatiivisia ihmisiä.

Paskakärpäset ei kiinnosta!!!

Raskaat jutut, en jaksa kuunnella hänen lapsistaan/sukulaisistaan/lapsuusmuistoistaan/työstään jne. Tätä tulee tauotta aina kun näemme, ei saa suunvuoroa saati että toinen koskaan kysyisi mitä minulle tai perheelleni kuuluu. En vaan jaksa, pää alkaa särkeä jo tuon turbokielen ajattelemisesta.

Joko ihan viaton eli yhteistä säveltä ei vaan löydy vaikkei toisessa sinänsä mitään vikaa olisikaan, tai sitten koen ihmisen epämiellyttävänä tai muuten raskaana persoonana.

Meinaattekste nyt sitä yhtä vai sitä toista? Olen hieman ymmälläni.

En tiedä missä vika, mutta olen joutunut jo pariin otteeseen panemaan ystävyyden katkolle, eli ensin välttelin seuraa, kunnes tajusivat, etteivät ole tervetulleita elämääni.

Molemmilla vähän sama "ongelma", eli mun vähättely.

Kerran kokattiin, ja ystäväni ei löytänyt rakuunaa, johon vastasin, että se on sitten loppu. Kaveri alkoi kovaan ääneen paasata, että "Tutustu hyvä ihminen rakuunamausteeseen, kun se sopii niin hyvin esim. paistettuihin perunoihin, eli osta kokeeksi ja maistele" Siis what? Ja sama tyyli jatkui joka asiassa. Eihän tuollaisen kanssa voi olla tekemisissä.

Toinen vihjaili ylipainosta niin, että joka jutusta ja mun sanomisista sai aasinsillan aikaiseksi, kuten "En haluaisi nyt olla sun housuissasi, sen verran kinkkiset paikat on kyllä" ja siihen tietenkin "ystävän" vastaus "Älä huoli, et sä mun housuihin koskaan edes mahtuis" :o Siis joka asiaan näin...

Puhuu ja puhuu ja puhuu kovalla ja läpitunkevalla äänellä niin että en saa sanaakaan väliin ja siitä äänestä tulee ihan fyysisesti paha olo. Kerran yritin turhaan n. 15 minuuttia sanoa että tulin vain katsomaan olisiko toinen henkilö paikalla, lähden nyt etsimään häntä.

Liian äänekkäästi puhuvat minäminä ihmiset joiden on pakko olla äänessä joka sekunti 😣

Olen ihastunut.

Tyhmyys, ahdasmielisyys, ilkeys, sivistymättömyys, paha haju.

Kova ääniset kärkkäät kommentit, on aina oikeassa "minä tiesin" tai "sanoin jo silloin", tarve todistella omaa paremmuuttaan, liian utelias juoru ihminen ja " hyvää hyvyyttään" sekaantuu muiden asioihin ja sen lisäksi syyllistää minua (todennäköisesti muitakin) milloin mistäkin..

Niin raskasta seuraa vie energiat. Kaikki nämä ominaisuudet mahtuvat yhteen ihmiseen.

petollisuus, valehtelu, jatkuva yritys pummia rahaa, vihamielisyys, uhkailu, mustamaalaaminen - riittääkö?

Negatiivinen asenne, omissa ongelmissa vellominen (ja se ongelmahan löydetään joka pienestä asiasta tai sitten vaikka keksitään), huono itsetuntoisuus (mitähän toi ja se musta ajattelee), loukkaantuminen lähes joka asiasta ja sitten tietenkin niissä loukkaantumisissa vellominen. Hyi, tiedän yhden heti naapurissa joka täyttää nämä kaikki kohdat ja on tod energiavampyyri!!

Mm. tälläisten kommenttien takia: "en tiennytkään että tykkäät lukea, ajattelin sua sellaiseksi, joka vain katsoo telkkaria!" tai "hienoa että olet alkanut käydä lenkillä, ootkin aina ollut tosi huono kaikessa liikunnassa!". Eli mukaan joku "kehu", mutta itselle jää kyllä mieleen vain tuo vähättely ja haukkuminen. Lisäksi kehuskelee jatkuvasti menestyneillä ystävillään ja sukulaisillaan (ja vähättelee minun ystäviäni ja sukulaisiani), jolloin tulee olo että arvostaa vain statusta muttei ole oikeasti kiinnostunut ihmisestä itsestään. Olemme tunteneet pitkään ja luulen ettei hänellä ole oikeita ystäviä, joten jaksoin säälistä tuota liian pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Eli onko siihen jokin ihan oikea syy vai pelkästään se,että kemiat eivät kohtaa?

Mielestäni kemioiden kohtaamattomuus on ihan oikea syy siinä missä mikä tahansa muukin. Miksi kukaan vapaaehtoisesti viettäisi aikaansa mielestään epämiellyttävän ihmisen kanssa?

Olen ihastunut mutta tiedän ettei siitä tulisi mitään.