Olen nainen, joka istuu haarat levällään ja kulkee

hartiat uhmakkaasti, jos tahtoo, vaikka läpi miesryhmän. Joskus joku mies on sylkäissyt olkansa yli, kun en ole väistänyt, mutta yleisesti ottaen tapaani olla suhtaudutaan hyvin.

Kaiken lisäksi olen mielestäni naisellinen nainen. Olen missityyppiä keholtani, pitkät hiukset yms. eikä ole tarvinnut nähdä vaivaa herättääkseni huomiota vastakkaisessa sukupuolessa. Korkokantakengissä en kyllä viihdy, mutta muuten pukeudun naisellisestikin ja meikkaan kevyesti. Syy miksi en pidä korkkareista on, että niissä on epämukavaa liikkua ja tottakai tarvittaessa minulla täytyy olla mahdollisuus liikkua lujaakin, puolustautua ja paeta tehokkaasti. Miehet saavat puolestani avata minulle ovia, josta kiitän. Ylipäätänsä en koe ongelmaksi mitään piirrettä, joka minussa on "maskuliininen" tai "feminiininen". Tykkään istua tietyssä asennossa ja ymmärrän, kyllä, että miehet istuvat samalla tavalla jo siksikin, koska niillä on jalkojenvälissä jotain. En ymmärrä miksi niin ei saisi istua? Jalkani eivät pysy itsestään ristissä, mutta rennossa haaraasennossa ne pysyvät.