Onko teillä ystäviä, jotka katoavat kuvioista kokonaan tai melkein, kun alkavat seurustella?

Tai teetkö itse niin?

Ei. Miehiä voi tulla ja mennä mutta kaverit pysyy.

Mun ystävä alkoi seurustella. Ei ole kadonnut kokonaan, mutta ärsyttävästi laittaa koko ajan mut kakkoseksi. Kun yritetään sopia, milloin nähdään, mennään aina miehen kalenterin mukaan. 'Tuo viikko ei sovi, koska se on Kaitsun päiväviikko töissä ja se on silloin illat kotona, tuo viikonloppu ei käy koska Kaitsun lapset tulee meille, mutta kolmen viikon päästä Kaitsulla on työpaikan saunailta lauantaina, sopisiko sulle se?' 

Ottaa pannuun, etenkin, kun olin ollut ennen Kaitsua purkautuneen suhteen eromainingeissa hyvinkin käytettävissä ja ystävän sinkkuiluaikana viettänyt sen kanssa paljonkin aikaa. Toki siksikin, että pidän ystävästäni ja hänen seurastaan, mutta usein kyllä silläkin ajatuksella, että sillä on varmaan hankalaa ja yksinäistä lauantai-iltana, kun hiljattain erosi.

On, ja on muuten ärsyttävä piirre ihmisissä.

Olen introvertti ja siten minulla on hyvin vähän virtaa sosiaalisiin suhteisiin työn ulkopuolella. Seurustelusuhteessa suurin osa tästä virrasta luonnollisesti kuluu kumppaniin, joten ystävien näkeminen vähenee samassa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ja siten minulla on hyvin vähän virtaa sosiaalisiin suhteisiin työn ulkopuolella. Seurustelusuhteessa suurin osa tästä virrasta luonnollisesti kuluu kumppaniin, joten ystävien näkeminen vähenee samassa suhteessa.

Palaatko kehiin sitten kun tulee ryppy rakkauteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ja siten minulla on hyvin vähän virtaa sosiaalisiin suhteisiin työn ulkopuolella. Seurustelusuhteessa suurin osa tästä virrasta luonnollisesti kuluu kumppaniin, joten ystävien näkeminen vähenee samassa suhteessa.

Palaatko kehiin sitten kun tulee ryppy rakkauteen?

Sitten kanssani on taas mahdollista viettää enemmän aikaa. Mutta vähäisen sosiaalisen tarpeeni vuoksi en näe ystäviä vapaana ollessanikaan kuin ehkä pari kertaa kuussa, joten harvenemista tuskin huomaa. Näen heitä kuitenkin ja pidän yhteyttä, en katoa kokonaan. Varmasti kuka tahansa seurusteleva viettää ystäviensä kanssa vähemmän aikaa kuin sinkkuna ollessaan, määrä vain vaihtelee henkilöittäin.

Ystävä, joka soitti päivittäin 1-3 kertaa ja puhui tuntitolkulla ja tapasi minua vähintään kerran viikossa, lopetti yhteydenpidon, kun alkoi seurustella uudestaan saman miehen kanssa. On kyllä outoa kun hän ei pidä enää yhteyttä. Luulin olevani paljon tärkeämpi.

Varmaan kaikki. Omassa kaveripiirissä on ihan selvää että työt, opiskelut, parisuhde ja lapset vie helvetisti aikaa ja energiaa. Joidenkin ystävien kanssa on tullut vuodenkin taukoja ettei olla nähty. Mutta sitten ollaan vaan jatkettu siitä mihin on jääty. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä alkoi seurustella. Ei ole kadonnut kokonaan, mutta ärsyttävästi laittaa koko ajan mut kakkoseksi. Kun yritetään sopia, milloin nähdään, mennään aina miehen kalenterin mukaan. 'Tuo viikko ei sovi, koska se on Kaitsun päiväviikko töissä ja se on silloin illat kotona, tuo viikonloppu ei käy koska Kaitsun lapset tulee meille, mutta kolmen viikon päästä Kaitsulla on työpaikan saunailta lauantaina, sopisiko sulle se?' 

Ottaa pannuun, etenkin, kun olin ollut ennen Kaitsua purkautuneen suhteen eromainingeissa hyvinkin käytettävissä ja ystävän sinkkuiluaikana viettänyt sen kanssa paljonkin aikaa. Toki siksikin, että pidän ystävästäni ja hänen seurastaan, mutta usein kyllä silläkin ajatuksella, että sillä on varmaan hankalaa ja yksinäistä lauantai-iltana, kun hiljattain erosi.

Tämä miehen kalenterin mukaan sopiminen ihmetyttää minuakin. Oikeastaan kaikki seurustelevat kaverini harrastavat tätä. Haluavat nähdä vain silloin, kun miehellä on muuta menoa.

Eikö sen kuulukin mennä niin, että laitetaan puoliso ja perhe etusijalle. Niitä kavereita voidaan sitten jatkossa tavata perheenä.

Tietty ihan nuorena on toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä alkoi seurustella. Ei ole kadonnut kokonaan, mutta ärsyttävästi laittaa koko ajan mut kakkoseksi. Kun yritetään sopia, milloin nähdään, mennään aina miehen kalenterin mukaan. 'Tuo viikko ei sovi, koska se on Kaitsun päiväviikko töissä ja se on silloin illat kotona, tuo viikonloppu ei käy koska Kaitsun lapset tulee meille, mutta kolmen viikon päästä Kaitsulla on työpaikan saunailta lauantaina, sopisiko sulle se?' 

Ottaa pannuun, etenkin, kun olin ollut ennen Kaitsua purkautuneen suhteen eromainingeissa hyvinkin käytettävissä ja ystävän sinkkuiluaikana viettänyt sen kanssa paljonkin aikaa. Toki siksikin, että pidän ystävästäni ja hänen seurastaan, mutta usein kyllä silläkin ajatuksella, että sillä on varmaan hankalaa ja yksinäistä lauantai-iltana, kun hiljattain erosi.

Tämä miehen kalenterin mukaan sopiminen ihmetyttää minuakin. Oikeastaan kaikki seurustelevat kaverini harrastavat tätä. Haluavat nähdä vain silloin, kun miehellä on muuta menoa.

Muu aika vahditaan miestä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sen kuulukin mennä niin, että laitetaan puoliso ja perhe etusijalle. Niitä kavereita voidaan sitten jatkossa tavata perheenä.

Tietty ihan nuorena on toisin.

Jaa että sen sinkkukaverin kanssa jutellaan henkilökohtaisia kuulumisia niin että miesystävä väijyy vieressä?

Ihmisten jotka elävät parisuhteessa ei tulisi ärhenellen jakaa vastuuta toisilleen vaan siihen tulisi syntyä tietty lunnollinen rutiini.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kaikki. Omassa kaveripiirissä on ihan selvää että työt, opiskelut, parisuhde ja lapset vie helvetisti aikaa ja energiaa. Joidenkin ystävien kanssa on tullut vuodenkin taukoja ettei olla nähty. Mutta sitten ollaan vaan jatkettu siitä mihin on jääty. 

Eikö mitään empatiaa sitä ihmistä kohtaan, joka hylätään?

Yksi katosi seurustelun alkaessa, palasi kuvioihin häitä ennen, katosi taas, palasi kun erosi. Katosi toisen kerran kun aloitti toisen kierroksen jne. Kolme kierrosta samaa rataa. Nyt taas eronneena soittelee ja ihmettelee kun minulla ei ole aikaa tavata ja viettää "tyttöjeniltaa".

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten jotka elävät parisuhteessa ei tulisi ärhenellen jakaa vastuuta toisilleen vaan siihen tulisi syntyä tietty lunnollinen rutiini.

Tavallaan näkisin yhdeksi keskeiseksi erojen perusteeksi itsepäisyyden, periksi antamattomuuden ja että toinen osapuoli alkaa jyrätä. Ihminen kuitenkin tarvitsee omaakin tilaa ja ihmiselle ominaista on sopeutua rutiineihin, joka luo toimivat edellytykset toimeliasuudelle, ajan käytölle, levolle ja tehokkudelle.

Up

Vierailija kirjoitti:

Yksi katosi seurustelun alkaessa, palasi kuvioihin häitä ennen, katosi taas, palasi kun erosi. Katosi toisen kerran kun aloitti toisen kierroksen jne. Kolme kierrosta samaa rataa. Nyt taas eronneena soittelee ja ihmettelee kun minulla ei ole aikaa tavata ja viettää "tyttöjeniltaa".

Todella ihmeellistä =D ja samaan aikaa aika helvetin surullista.

On, mutta mielestäni se on normaalia suhteen alkuhuumaa. Palaavat kyllä kuvioihin parin ensimmäisen vuoden jälkeen, kun eivät enää jaksa koko ajan tuijottaa toisiaan silmiin. En ole koskaan hermoillut näitä - minulla on paljon ystäviä joiden kanssa viettää aikaa, joten jos joku ottaa parin vuoden aikalisän aina kerrallaan, siinähän ottaa sitten. AIna on tervetullut takaisin.

Sen sijaan ärsyttää se, jos kaveri ei osaa liikkua minnekään ilman miestään. Toki ystävien puolisot pitää tavata ja niihin haluaakin tutustua ja sitä rataa, mutta ei nyt ihan joka kerta tarvitse raahata sitä miestä mukaan meidän oman kaveriporukan illanistujaisiin. Kun tapana on jutella herkkäluonteisistakin asioista, siis sellaisista, joita ei halua kertoa kavereiden puolisoille kuitenkaan... Niin sitten se on aina väkinäistä, jos siellä on joku ulkopuolinen mukana.