Muutto alkoikin kaduttaa: Porvoossa asuvat rohkaiskaa!

Tästä tuli pitkä kuin nälkävuosi, mutta pointti on tämä: olemme muuttamassa Helsingistä Porvooseen, mutta viime hetkellä on alkanutkin kaduttaa. Rohkaistaa Porvoon asukit: Onhan siellä ihan mukavaa? Onko bussilla Helsingissä töissä käyminen kaameaa?

---------

Olen pitkään etsinyt omistusasuntoa, joka kelpaisi myös miehelle, mutta Helsingistä sitä on ollut hankala löytää. Minulle kelpaisi pienempikin, mutta kotoa käsin töitä tekevä yrittäjämies kaipaa enemmän tilaa (minkä totta kai ymmärrän). Kumpikaan ei halua muuttaa kantakaupungista kovin kauas betonilähiöön ja mukavilla alueilla taas isompien asuntojen neliöhinnat ovat luonnollisesti korkeita. Itselleni jokin vanhempi kerrostaloasunto isoine ikkunoineen mukavalla alueella olisi unelma, mutta puoliso ei rakasta Helsinkiä niin kovasti, että haluaisi pulittaa moisia neliöhintoja. Varsinkaan, kun hän ei ole ennen tänne muuttamistaan koskaan asunut kerrostalossa (vaikka miljoonakaupungeissa onkin, maailmalla niissäkin vaan on enempi pientaloasuntoja vuokralla). Eli yli 4000 euron neliöhinnalla hänelle ei kelpaa piskuinen lasittamaton parveke, vaan vähän pihaa pitäisi saada.

Itse olen asunut opiskeluaikana puutaloasunnossa ja kun sellainen sopiva löytyi Porvoosta, esittelin kevyesti miehelle, josko mentäisiin katsomaan. Herrahan innostui ja nyt se on menoa. Itseäni on alkanut kuitenkin hirvittää! :D Lähinnä etäisyys ja se, että en vielä asuntoja haeskellessani edes ymmärtänyt Porvoon olevan todella erillinen pikkukaupunki 50 km sivuun kaikesta ja siinä mielessä aivan eri asia kuin Helsingin laitamat, vaikka niistä julkisilla sama matka minulla töihin olisikin. Ystävät ja sukulaiseni ovat pääosin Helsingissä sekä osin Tampereella ja Jyväskylässä, joihin Porvoosta käsin matka pitenee kun aina kuljettava Helsingin kautta. Toisaalta edelleen ajatus Porvoon keskustassa asumisesta tuntuu paremmalta kuin betonilähiössä tai aivan korvessa (jonne mies siis myös on haaveillut), Porvoon asunnosta sentään oikeasti kävelee joka paikkaan (kauppaan, kirjastoon, uimahalliin, tanssitunnille).

Nyt olen kuitenkin alkanut panikoida, että se on liian kaukana ja eristyksissä ja pääni hajoaa. Toisaalta, emme todellisuudessa täältä nykynaapurustostakaan Helsingin keskustassa kovin usein käy ja ystävämme asuvat kaikki kaupungin itälaidalla, jonne on taas meiltä pitkä matka. Arki-iltaisin on jo nyt vain harvoin viitseliäisyyttä kyläillä puolin tai toisin. Erityisesti meille päin on itse asiassa niin harvoilla asiaa, että viiden vuoden aikana kukaan ei ole tainnut käydä kahta kertaa useammin. Mikään ei sen suhteen siis edes kenties muutu?

Tärkeimpänä Porvoon puolesta painaa se, että mieheni on oikeasti innoissaan sinne muuttamisesta. Helsingissä, tai ylipäätään Suomessa, asuminen ei ole häntä liiemmin innostanut, mikä heijastuu myös yhteiseen ajanviettoomme. Kenties kauemmas muuttaminen on siis sen arvoista, että puoliso olisi mahdollisesti mielellään kotona ja kiinnostunut seikkailemaan lähiympäristössä. Etenkin, kun itse käyn kuitenkin Helsingissä töissä ja voin nähdä kavereita lounaalla kuten ennenkin. Linjurilla taitettu työmatka toki rajoittaa vapauttani poiketa kesällä uimarannan kautta tms. Mutta voin kai parin vuoden ajan kokeilla, mitä saisin puolestaan tilalle?