Oletuksena normaali

Olen ns. hyvästä perheestä ja vielä niin sanotustummin paremmista piireistä. Perusluonteeltani olen positiivinen. Minulla on kuitenkin ajoittain ollut sekä psyykkistä että fyysistä oireilua. Joka paikassa kohtaan vähättelyä, ja etenkin psyykkisten oireiden osalta jopa niihen ohittamista. Akuutit fyysiset oireet hoidetaan, jos niihin on selkeä, yksiselitteinen hoito. Kaikkeen muuhun suhtaudutaan: "Jokaisellahan nyt on välillä vähän ... mutta eihän sinulla kuitenkaan mitään oikeaa ... ole." Neuvolat ovat olleet pahimpia ongelmien ignooraajia.
Jopa kaverini, joita minulla on vuosien varrella tullut ja mennyt, ovat naureskelleet väitteelleni, että en ole normaali. Siksipä suurin osa heistä onkin entisiä kavereitani.
Nyt olen melkein viisikymppisenä löytänyt terveydenhuollon ammattilaisen, joka kuuntelee minua. Hän on todennut, että minulla on keskivaikea masennus, mutta hän on sitä mieltä, ettei se ole koko totuus minun ongelmistani.