Onko oikein sanoa masentuneelle

Jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa eivätkä he aina jaksa kuunnella toistten ihmisten ongelmia. Mikä on ongelmasi tänään? Voin kuunnella.

Masentuneet ei usein tajua millaista seuraa he ovat muille. Pitää hakeutua terapiaan eikä vyöryttää sivullisille.

Miksi pitäisi antaa ohjeita? Jos et tänään jaksa kuunnella kerrot että et nyt jaksa kuunnella ilman lisäystä "nuku vaikka koko loppu päivän".

Minä en ymmärrä niitä masentuneita, jotka ruikuttavat. Oikeasti masentuneet eivät välttämättä jaksa  edes puhua. Masennuksenkin kynnys madaltunut?

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet ei usein tajua millaista seuraa he ovat muille. Pitää hakeutua terapiaan eikä vyöryttää sivullisille.

Mitä kun omalle miehelle en ole ikinä syvällisemmin avautunut niin on enemmänkin loukkaantunut. Nyt päässyt vasta ekaa kertaa juttelemaan niin siitäkin kysyi jälkikäteen ihan kaiken että mitä puhuttiin, mitä tapahtui jne :D Itse mieluusti en kertoisi ja välillä tuntuu tyhmältäkin ns vetää tunnelmaa alas.

Mutta siis onhan toi loukkaavaa kelle vaan sanoa että ei kiinnosta mä mieluummin nukun. Liki kaikki ottaa sen varmaan henk koht jos varsinkin sanoo äänensävyllä joka on vähättelevä jne. Pahoittele mieluummin että olet väsynyt jos alkaa kunnon pälätys. Ja jos eilen ollut huono päivä niin mistä tiedät että juuri tänään avautuu ja kunnolla?

On ok, minun ongelmieni ei tarvitse olla muiden ongelmia.

t. masentunut

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet ei usein tajua millaista seuraa he ovat muille. Pitää hakeutua terapiaan eikä vyöryttää sivullisille.

Toi on aika tylyä. Eihän masentunut mitään kovin juhlallista seuraa ole, mutta jos hän kokee keskustelun tutun ihmisen kanssa tärkeäksi niin onko läsnäolo liikaa? Ei se masennus tartu.

On ok.

Ei läheisten tarvitse menettää omasta mielenterveyttään masentunutta tutkiessaan. Siksi on ok asettaa rajat sille kuinka paljon kuuntelee masentuneen asioita.

Se masentuneen kuunteleminen nimittäin vetää helposti mukaan sinne masennuksen syövereihin.

Itse en tätä tajunnut sillä äitini käytti minua lapsena terapeuttinaan. Luulin että mun tarvii vaan jaksaa kuunnella loputtomiin ja tukea ja ymmärtää.

Vasta nelikymppisenä ymmärsin pistää rajat, ja voin nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Olen jopa löytänyt itsetuntoni ja oppinut pitämään itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

On ok.

Ei läheisten tarvitse menettää omasta mielenterveyttään masentunutta tutkiessaan. Siksi on ok asettaa rajat sille kuinka paljon kuuntelee masentuneen asioita.

Se masentuneen kuunteleminen nimittäin vetää helposti mukaan sinne masennuksen syövereihin.

Itse en tätä tajunnut sillä äitini käytti minua lapsena terapeuttinaan. Luulin että mun tarvii vaan jaksaa kuunnella loputtomiin ja tukea ja ymmärtää.

Vasta nelikymppisenä ymmärsin pistää rajat, ja voin nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Olen jopa löytänyt itsetuntoni ja oppinut pitämään itsestäni.

Sama juttu. Mikä tahansa "ongelma" mulla onkaan niin olen varonut sanomasta äidilleni sillä hän keksii heti miksi ongelmani on vähäpätöinen hänen ongelmiinsa verrattuna..

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä niitä masentuneita, jotka ruikuttavat. Oikeasti masentuneet eivät välttämättä jaksa  edes puhua. Masennuksenkin kynnys madaltunut?

Just joo. Masennuksia on erilaisia jos et sattunut tietämään..tosi kapeakatseista!