Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Entiedä miten toimia!

17.04.2017 |

Täytän kohta 20 ja avopuolisoni täyttää 22. Olemme asuneet yhdessä kohta 2v ja teimme juuri ison muutoksen elämässä eli muutimme ihan tuntemattomalle paikkakunnalle. Olemme molemmat hakeneet jatko-opiskelemaan ja nyt minulle selvisi että olen raskaana!
Tein eilen testin jossaki oli : raskaana 3+
Tämä tuli ihan puskista molemmille. Mieheni sanoo ettei todellakaan vielä lasta oteta, koska hän ei halua sitä vielä. Hän haluaa että teen abortin, mutta itse en haluaisi sillä olen tehnyt jo kerran abortin vaikean elämäntilanteen takia ( aivan liian nuori). Tässä elämäntilanteessa missä olemme nyt niin on tasainen ja mietin että no miksi ei? Opiskella kerkeää ja sen voi tarv keskeyttää. En tiedä mitä tehdä! Hän painostaa minua aborttiin ja sanoo että epäröi että haluaako ylipäätään olla loppuelämäänsä kanssani.
Auttakaa hädässä olevaa :(

Kommentit (3)

1/3 |
02.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sano sille et asiaa olis voinu miettiä ennen ku tuikkas tikkunsa sisään. Ellei joku kumi oo pettänyt tms.

2/3 |
03.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieti, oletko valmis ja onko sinulla mahdollisuutta kasvattaa mahdollisesti pitkäänkin lapsesi yksin. Jos olet, niin sitten pidä lapsi ja toivon sinulle onnea ja kaikkea hyvää elämään. Toisaalta, lapsen tulisi syntyä toivottuna ja kun vanhemmat ovat siihen valmiita. Löydät varmasti vielä ajan tai ihmisen kun olette molemmat valmiita perheeksi. On hyvä että elämässä asiat suht. hyvällä tolalla ennen kuin lapsi syntyy, vaikka niitä ei koskaan voikaan tilata silloin kuin haluaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3/3 |
03.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poikaystäväsi on sanoutunut asiasta irti, mikä on ällistyttävää sinänsä, mutta ei tosiaankaan tavatonta. Ratkaisu jää siis sinun vastuulle.

Siksi mieti ennen kaikkea nyt asiaa omalta kannaltasi. Omaa jaksamista. Miten jaksat käydä läpi abortin, tai miten jaksat kasvattaa lasta mahdollisesti yksin. Onko sinulla muita tukijoukkoja, omat vanhemmat tms?

Minä olen saanut lapsen yksin ja olin raskausaikana ja lapsen synnyttyä todella onnellinen. Lapselle isän läsnäolo elämässä olisi kuitenkin tärkeää.

Toisen lapseni sain avioliitossa, mutta isä ei lapsesta juurikaan välittänyt. Hän ei ole ollut lapsen tukena eikä kasvattajana, joten ei se isän olemassaolokaan takaa lapsen etua, jos isä ei omalta puolelta ota asiaa vastuulleen.

Kun mietit tätä asiaa, toivon ettet tee ratkaisua ainakaan tämän poikaystäväsi toiveesta, vaan todella mietit asian omalta puoleltasi selväksi.

Jaksamista sinulle