Miten menee teillä, jotka itse olette jääneet kiinni miehenne pettämisestä?

Pistin itse eron vireille ja jatkoin suhdetta naisen kanssa. Suhde loppui kun tapasin maailman ihanimman miehen, jonka kanssa olen tänä päivänä naimisissa. Tämän pettämisjutun jälkeen aikuistuin ja otin vastuun tekemisistäni. Enää ei tulisi mieleenkään vilkuilla muita miehiä/naisia.

mutta tapailin toista miestä kun taloamme rakennettiin. Oli kovin yksinäinen ja kaipasin toisen ihmisen läheisyyttä. Aikani jaksoin sitä mieheltäni kerjätä, kunnes tämä toinen mies osoitti minua kohtaan kiinnostustaan.



Kävimme kahvilla yhdessä ja tapasimme päiväaikaan kun oma mieheni oli töissä ja minä oli menossa iltavuoroon. Puhuimme tämän toisen miehen kanssa usein pitkiä puheluita. Hän eli samanlaisessa tilanteessa kuin minä, epätyydyttävässä parisuhteessa joten siksikin meillä oli paljon yhteistä. Sain häneltä mitä kaipasin, kosketusta ja läheisyyttä ilman seksiä. Joku kuunteli ja oli kiinnostunut minusta.



Koskaan en lakannut miestäni rakastamasta. Uskoin, että hän olisi onnellisempi kun en koko ajan " roikkuisi" hänessä ja vaatisi häntä pitämään minua hyvänä.



Hän alkoi kuitenkin aavistella että olen ihastunut toiseen mieheen. Kerroin hänelle että näin olikin. Kun miehelleni oli selvinnyt, että tapailin toista hän " hajosi" . Ei pystynyt useisiin kuukausiin syömään, eikä nukkumaan. Joutui hakemaan lääkäriltä rauhoittavia lääkkeitä, jotta saattoi elää normaalia elämää. Kun olin kertonut miehelleni tästä toisesta lopetin hänen tapailemisensa.



Miehelläni kesti aikansa, ennekuin pääsi jälleen jaloilleen. Minä lupasin hänelle, etten enää koskaan satuttaisi häntä niin paljon. Hän sanoi, että jopa yhden illan seksisuhde olisi ollut hänelle helpompi hyväksyä, mikä näin jälkikäteen on minunkin mielestäni totta. Hän lupasi myös minulle, ettei enää koskaan pitäisi minua itsestäänselvyytenä. Minä olen pitänyt lupaukseni, hän ei... Läheisyyttä on jälleen lähes mahdotonta saada ja kärsinkin siitä valtavan paljon. Silti en enää lähtisi hakemaan kaipaamaani tämä liiton ulkopuolelta, sen verran rankka kokemus tämä avioliittome tähänasti suurin koettelemus oli. Oli hirveää nähdä rakkaimpansa kärsivän niin paljon. En koskaan edes ajatellut että tekoni olisi häneen niin paljon koskenut, ajattelinhan että hän ei enää minusta niin paljoa välitä.

Rakastan miestäni, hän on edelleen elämäni rakkaus ja tiedän että hänkin rakastaa minua. Uskon, että jonain päivänä hän jälleen muistaa, millaista on olla toisen lähellä kun oikein paljon rakastaa.