Miksi hankitte lapsia ennen kuin raha-asiat on kunnossa?

No minä ajattelin juuri noin. Ensin korkeakoulu, sitten naimisiin kunnollisen miehen kanssa, tietysti siinä vaiheessa molemmilla olisi hyvin palkatut työpaikat, siitä sitten asuntoa ostamaan ja muutaman vuoden asuntolainaa maksettuamme tekisimme esikoisen, 2-3 vuotta siitä toisen lapsen. Ehkä vielä kolmannenkin, riippuen vähän siit' kuinka voisin töitä kotoa käsin tehdä.

Ja sitten kävi niin, että mikään näistä ei toteutunut. Olen 38, eli ne lapset jäi nyt sitten tekemättä. Kai se on parempi niin. Tosin kaikki ystäväni tekivät ihan rohkeasti vain lapsensa köyhinä parikymppisinä, eikä heistä kukaan ole mitään korkeakoulututkintoa hommannut. Mies maksaa, ja kela.

Olisikohan minullakin omakotitalo ja oma auto, lapsilla harrastukset yms. jos olisin ihan vain "unohtanut" pillerin parikymppisenä ja jättäytynyt sen varaan että mies maksakoot kaiken,  MÄ hoidan nyt lapsia kotona.

Minulla ei siis ole mitään vastauksia, eikä enää niin kovin vahvoja mielipiteitäkään. Kunhan tässä kerron miten minun ja tuttujen elämät on menneet.

Itseasiassa mihin Suomi on tällä hetkellä menossa, on niiden joilla ei ole varaa tehtävä ne lapset kuitenkin. Lapsia ei synny tarpeeksi tällä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nyt lapsi aistii, jos vanhempien talous on kuralla. Täällä on avauksia, joisss kerrotaan kuinka ollaan ihan pulassa jonkun hajonneen pesukoneen takia tai kuinka rahat ei riitä ruokaan kuun puolivälin jälkeen. Ihan turha väittää, ettei tollanen vaikuttaisi lapseen.

Oma lukunsa on, minkälaisen mallin antaa lapselle, jos tulot tulee yhteiskunnalta. On käsittämätöntä opettaa lapsi ajattelemaan, että on ihan ok elää yhteiskunnan eli muiden ihmisten kustannuksella.

Pienituloisuus tai köyhyys on eri asia kuin elämänhallinnan puute. Usko tai älä, on myös köyhiä vanhempia jotka huolehtivat siitä että ruokaa on aina kaapissa,lapsella on aina tarvittavat vaatteet ja varusteet ym. Me opiskelevat vanhemmat tosiaan elämme OPINTOTUELLA, jolla elävät myös lapsettomat opiskelijat ja todennäköisesti tulevat myös lapset elämään kun aikanaan opiskelevat. Siinä ei ole mielestäni mitään väärää tai hävettävää, jos saa yhteiskunnalta väliaikaisesti rahallista tukea jonkin pätevän syyn vuoksi. Elämäntapatyöttömyyttä emme lapsillemme opeta, vaan opiskelun ja työnteon tärkeyttä. 

Koska mä halusin tehdä väitöskirjan valmistumisen jälkeen. Ajattelin, että kun teen perustutkinnon aikana lapset, voin jatkaa opintoja ja hoitaa niitä kotona. Opiskelu mun alalla joustaa tosi hyvin. Oli helppo aloittaa väikkäri kun lapset oli jo tehty ja sillä tavalla isoja, että eivät valvottaneet öitä jne. Eikä tarvinnut heitä laittaa päiväkotiin ekaan kolmeen vuoteen, kun pystyin opiskelemaan päiväuniaikaisin, iltaisin ja viikonloppuisin sitä perustutkintoa. Ajattelin ettei se opiskelu tai työelämä tästä jatkossa tule helpottumaan tai ajasta tule otollisempaa. Meidän alalla työ on pätkiä lähes varmasti koko uran ajan: projekteja tulee ja menee. Koin, että pikkulapsiaika ei tule myöhemmin olemaan yhtään sen helpompaa, vaikka rahaa ei ollut. Ja olen ollut todella tyytyväinen valintaani, vaikka kaikki sitä sillon kauhistelikin että "pilaan elämäni".

Elämässä on niin paljon muutakin kuin raha. Miksi pitää ajatella että lapselle tulee olla varaa maksaa jääkiekkoharrastus jos hän vaikka onkin tuleva kiekkotähti. Miksi juuri jääkiekko? Mitä jos lapsella onkin kalliimpi maku ja hän haluaa keräillä jalokiviä? Pitääkö lapsella olla mahdollisuus toteuttaa itseään maksoi mitä maksoi? 

Seuraavaksi otketään, kun naiset hankkivat lapsia vakityön saatuaan...

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi lapsia hankitaan, vaikka tulot ei riitä. Sitten itketään jotain koulun luokkaretken maksuja tai harrastusten hintaa. Lapsia ei pitäisi hankkia ennen kuin on asiat kunnossa ja voi tarjota lapselle normaalin elämän harrastuksineen ja matkusteluineen.

Ei välttämättä huono ajatus.. Sillä periaatteella ihmiskunta olisi hävinnyt jo paljon ennen kuin sinäkään tänne ilmestyit.

Itselleni on aina ollut selvää, että ensin koulutus, sitten työpaikka, sitten vähän säästöjä pahan päivän puskuriksi ja sitten vasta lapsi. Ei olisi tullut mieleenkään yrittää lisääntyä kesken opintojen. Olen sen verran köyhästä perheestä itse lähtöisin.

Ehkä nämä nuorena lapsensa tekevät ovat jostain keskiluokkaisesta perheestä itse eivätkä ymmärrä, miltä lapsesta tuntuu hävetä kuluneita vaatteita, käytettyjä kenkiä, mitään ei koskaan saa, kaikki on perittyä isommilta sisaruksilta, mikään ei ole "omaa". Paitsi karkkipussi, jonka saa synttärilahjaksi. Tukka on tyyliä "leikattu suora linja keittiönsaksilla", mihinkään kampaajaan ei todellakaan mennä, saati laiteta meikkiä naamaan. Sitä ei kiltti lapsi tietenkään sano ääneen, koska ei halua pahoittaa äidin mieltä.

Ahdistavaa.

Minä olin valmis ajattelemaan lasta siinä kohtaa, kun oli vakituinen työpaikka, auto oli maksettu, asuntolaina maksussa hyvän maksusuunnitelman kera, joka tilistä jäi säästöön vähintään 200 euroa ja siihen päälle sitten noin 300 euroa ajateltavaksi lapsen kuukausittaisia kustannuksia varten.  Onneksi tulotasoni on siitä vähän noussut, tuo 300 kun menee jo niihin päivähoitokuluihin, ja sitten tulee se lapsilisä vielä. Pystyn ostamaan lapselle uusia vaatteita ja kenkiä, kun edelliset jäävät pieneksi, polkupyörän, luistimet, maksamaan harrastukset jne. Säästöön jää se 200 euroa kuussa puskuriksi, se riittää minulle tässä elämänvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä lapsuus kuitenkin muodostuu muista arvoista kuin rahasta. Vai kenenkä etua haluat ajatella?

Ja esim. kaikista huostaanotetuista lapsista on n. puolet hyvä ja varakkaiden perheiden lapsia ja yhtälailla he tarvitsevat kalliita terapioita, jopa aikuisiällä, kuin vähävaraisten lapset.

Lapsiperheiden tuet Suomessa ovat kaikkien Eu-maiden keskitasoa ja etuuksia on karsittu vuosi vuodelta.

Ja toisekseen, naisen hedelmällinen aika sijoittuu aikaan, jolloin ura on vasta nousussa ja varallisuus vähäisemmällään ja kukaan ei tiedä etukäteen, mikä on urakehitys, koska se on monen sattuman summa.

Ihanko totta?

THL:n Tarja Heinon mukaan "Suurin osa lapsista, jotka otetaan huostaan, ovat köyhistä perheistä. Tosiasia on, että huostaanotettujen lasten vanhemmista yli puolet saa toimeentulotukea, ja voi sanoa, että 80–90 prosentilla huostaanotettujen lasten vanhemmista on jatkuvia taloudellisia vaikeuksia." - See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva…

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nämä nuorena lapsensa tekevät ovat jostain keskiluokkaisesta perheestä itse eivätkä ymmärrä, miltä lapsesta tuntuu hävetä kuluneita vaatteita, käytettyjä kenkiä, mitään ei koskaan saa, kaikki on perittyä isommilta sisaruksilta, mikään ei ole "omaa". Paitsi karkkipussi, jonka saa synttärilahjaksi. Tukka on tyyliä "leikattu suora linja keittiönsaksilla", mihinkään kampaajaan ei todellakaan mennä, saati laiteta meikkiä naamaan. Sitä ei kiltti lapsi tietenkään sano ääneen, koska ei halua pahoittaa äidin mieltä.

Ahdistavaa.

Vieraalta kuulostaa.  Vaatteet ostetaan aina uusina(pääosin H&M.ää mitä on myös muilla parempituloisten lapsilla.) Mitään ei koskaan saa? Lapsella on huone täynnä leluja, on saanut aika pitkälti kaiken mitä on toivonut. Joka syntymäpäivä ja joulu on hukkunut sukulaisten lahjoihin, niin että asiaa on pitänyt jo rajoittaa. Ainoa lapsen toive,jota emme ole sen kalleuden takia toteuttaneet on ratsastus ja kalliit ulkomaanmatkat. Uusinta iPhonea emme myöskään ole lapselle ostaneet, mutta se nyt ei suoranaisesti johdu pienituloisuudesta. Ei lapsi eroa ulkoisesti mitenkään parempituloisten lapsista ja lapsen tarpeet menevät AINA vanhempien tarpeiden edelle. 

Meinaatko että ihan tahallaan suunnitellana että tänä-iltana napsautettaan kortonki puhki? 

Vierailija kirjoitti:

Ja esim. kaikista huostaanotetuista lapsista on n. puolet hyvä ja varakkaiden perheiden lapsia ja yhtälailla he tarvitsevat kalliita terapioita, jopa aikuisiällä, kuin vähävaraisten lapset.

Lähde?

Saako vuokra-asuja tehdä lapsen vai pitääkö olla omistusasunto? Meillä ei oo paljon rahaa mut toisaalta ei velkaakaan. Moni kokee että heillä on rahaa vaik velkaa ois 200 000e, eikö se oo vähän paradoksaalista? "Jee, nyt on talous kunnossa kun ollaan 200 000e miinuksella". 

Raskaus oli vahink. Tapasin mieheni vanhojen tanssien jatkoilla. Pidimmeyhteiset yo juhlat ja pääsimme samaan yliopistoon opiskelemaan ja muutimme yhteen asumaan.

Tulin raskaaksi ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen ja yliopistossa oli helppojakaa vanhemmuus.

Kun valmistuin, olin 3 lapsen äiti, vanhin oli menossa eskariin ja vuorojen vaihdos olituttua.

Anoppi oli usein työttömänä ja kiitettävästi auttoi kun oli tenttejä yhtä aikaa.

Päivähoitomaksut olivat ilmaiset ja saimme kivan perheasunnon.

Seinänaapurit kaikki samassa tilanteessa.

3 kesää lapset olivat päivisin appivanhempien knsaa jotta saimme. Mieheni kanssa olla kesätöissä ja ja saada työkokemusta.

Kun valmistuimme, sai mies heti töitä ja minä pääsin perässä samaan työpaikalle.

Kunnes taas ehkäisy petti ja saimme neljännen lapsen kun olin ollut vuoden töissä.

Synnytyksessä repesi kohtu, joten lapsiluku on täynnä.

Moni työkaveri ostaa nyt ensimmäistä asuntoa.

Mekin ostimme , appivanhemmat takasivat. Yksiöön ei 6 hlöä mahdu ja asuntoon jouduimme ottamaan 30 v lainan.

Työnantajalle tämä on varmaan hyvä ratkaisu, 2 nuorta ja perhe on valmis.