Rupean voimaan fyysisesti pahoin, kun joudun lähtemään anoppilaan..

Olette molemmat oikeassa. Asenneongelmasi aiheuttaa fyysistä pahoinvointia.

Mulla vähä sama vaiva. On nää anopit nii perkeleen ihania.

Mulla oli sama ja 20 v sitä h-ttiä jaksoin. Lakkasin käymästä ja voin nyt hyvin, tästä on jo vuosia. Naimisissa saman miehen kanssa edelleen. Jälkiviisaana olisi pitänyt kunnioittaa omaa ensi tapaamisella syntynyttä ajatusta. Kenenkään kanssa ei ole pakko tavata, jos ei halua ja tulee paha olo.

No mikä siinä nyt niin hiertää? Mulla on ihan huippu anoppi.

Kiitos ei tänne kanssa!

Ymmärrän sua, mulla on ollut sama homma.

Teen itse nykyään niin, että käyn anoppilassa ehkä 2 kertaa vuodessa ja silloin ollaan pari tuntia. Anoppi meillä ehkä pari kertaa vuodessa. Aiemmin hammasta purren ramppasin heillä vaikka miten usein, nyt säästän itseäni enkä enää niin tee. Mies käy äitiään moikkaamassa vähintään kerran viikossa, mutta minäpä en, vaan nautin silloin omasta laatuajasta. =P

Siinä vaiheessa, kun oikein sain anopista tarpeekseni, niin oli varmaan vuoden tauko, etten nähnyt häntä lainkaan. Välttelin.

Niin sinustahan ei koskaan tule anoppia

Imekää-munaa ruikuttajat.

Mielenterveyden sairauksien kirjo on loppumaton

Mulla vuosia sama, kunnes tajusin, ettei minun tarvitse kärsiä myrkyllisen ihmisen seurasta. Lopetin anoppilassa vierailut kokonaan ja voin paremmin. Mies vierailee äitinsä luona harvakseltaan, joskus yksin ja joskus lasten kanssa, jos saa ne suostuteltuaa mukaan.

Miten lasten kyläilyt anoppilassa, sallitteko ne kuitenkin?

Entäs sukujuhlat, lasten synttärit yms?

T.samassa jamassa, vielä toistaiseksi väleissä

Siis takuulla on asenneongelma, mutta sehän johtuu pelkästään yli-ihanasta anopistasi ja apestasi. Vähemmästäkin tulee krooninen asennevamma.

Onko sinun pakko lähteä? Jää kotiin.

Täällä oli samantyyppinen keskustelu pari päivää sitten, ja siinä(kin) useat suositteli, että lapsi käy omilla vanhemmillaan lastenlasten kanssa ja kummankaan ei tarvitse anoppilaan lähteä. Etenkin me pohjalaisminiät ja -vävyt suositteli tätä. Turhaa kiduttaa itseään - kaikilla parempi olla.

Vierailija kirjoitti:

Miten lasten kyläilyt anoppilassa, sallitteko ne kuitenkin?

Entäs sukujuhlat, lasten synttärit yms?

T.samassa jamassa, vielä toistaiseksi väleissä

Kyllä ja suorastaan kehoitetaan, sillä lapsille ne on kivoja. Kun lapsi pärjäsi itse bussimatkan siten että mummi oli vastassa, niin pistettiin bussilla menemään tuo 60 km. On ollut yötäkin. Ei ole pakotettu lapsia koskaan mummolaan, mutta nytkin - jo yli 20 vee pitkälti - olivat taas siellä kolmistaan käymässä ilman meitä kumpaakaan vanhempaa.

Ei haukuta mummia ja ukkia  kummaltakaan puolelta, vaikka miniä/vävy ei käy. Se oma lapsi käy.

(14) jatkaa ... ylioppilasjuhlissa oli kumpikin mummo meillä kotona ja hyvin meni. Kyllä ne julkisesti käyttäytyy. Kyydin me lapset järjestäneet.

Papat oli niin huonossa kunnossa, että eivät tulleet kumpikaan.

Vävyt, miniät ei lähde kaikkiin perhejuhliin, mutta se verisukulainen menee lasten kanssa (ketkä lapsista haluaa; pieninä yleensä halusivat kaikin, teininä toisinaan jo ei).

Vierailija kirjoitti:

Miten lasten kyläilyt anoppilassa, sallitteko ne kuitenkin?

Entäs sukujuhlat, lasten synttärit yms?

T.samassa jamassa, vielä toistaiseksi väleissä

Lapset saa käydä anoppilassa ja usein käyvätkin miehen kanssa noin kerran viikossa. Se aika kun olen yksin kotona ilman perhettäni on mulle nykyään tärkeää. Esim. luen ja syön jotain hyvää, käyn lämpimässä kylvyssä yms.

Anoppi kohtelee lapsiamme hyvin, joten lapset saavat olla tekemisissä. Minua kohtaan anoppi on ilkeän piikikäs, mutta samaa ei harrasta lapsille, joten asia ok.

Sukujuhlissa nähdään kyllä, mutten hakeudu anopin seuraan siellä. Toki juttelen lyhyesti niitä näitä jos satumme nenätysten.

Meidän lasten synttäreille kutsumme myös anopin. Sinne hän yleensä "uppoaa" vierasmassan sekaan ilman suurempia ongelmia, joskus on jotain marmattanut, mutta sen kestää, kun on harvoin kuitenkin.

t. vastaaja numero 7

Meillä on ollut alusta asti selvää, että miniä on pojan oma valinta, hän on perheestä ainoa, jonka täytyy miniän (pojalle siis vaimon) kanssa olla. Me muut pyrimme toimimaan niin, että ei olla yhteyksissä eikä synny mitään kriisejä siitä, että tarjotaan väärää ruokaa tai puhutaan vääristä asioista.

Hyvin on toiminut. Tytär jonkun verran valittaa, että käly tunkee tekemisiin kanssaan, mutta kun jättää vastaamaan viesteihin ja satunnaisesti nähdessä pyytää anteeksi kiireitä, niin siitäkin on selvitty. Sukulaisille on tehty selväksi, että meillä toimitaan näin,joten jos miniä ryhtyy valittamaan vaikka minun veljeni perheelle syrjinnästä, niin tietävät, että se on pelkkää miniän puhetta.

Kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen tai olla tekemisissä. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut alusta asti selvää, että miniä on pojan oma valinta, hän on perheestä ainoa, jonka täytyy miniän (pojalle siis vaimon) kanssa olla. Me muut pyrimme toimimaan niin, että ei olla yhteyksissä eikä synny mitään kriisejä siitä, että tarjotaan väärää ruokaa tai puhutaan vääristä asioista.

Hyvin on toiminut. Tytär jonkun verran valittaa, että käly tunkee tekemisiin kanssaan, mutta kun jättää vastaamaan viesteihin ja satunnaisesti nähdessä pyytää anteeksi kiireitä, niin siitäkin on selvitty. Sukulaisille on tehty selväksi, että meillä toimitaan näin,joten jos miniä ryhtyy valittamaan vaikka minun veljeni perheelle syrjinnästä, niin tietävät, että se on pelkkää miniän puhetta.

Kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen tai olla tekemisissä. Onneksi.

Mikä siinä miniässä risoo?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut alusta asti selvää, että miniä on pojan oma valinta, hän on perheestä ainoa, jonka täytyy miniän (pojalle siis vaimon) kanssa olla. Me muut pyrimme toimimaan niin, että ei olla yhteyksissä eikä synny mitään kriisejä siitä, että tarjotaan väärää ruokaa tai puhutaan vääristä asioista.

Hyvin on toiminut. Tytär jonkun verran valittaa, että käly tunkee tekemisiin kanssaan, mutta kun jättää vastaamaan viesteihin ja satunnaisesti nähdessä pyytää anteeksi kiireitä, niin siitäkin on selvitty. Sukulaisille on tehty selväksi, että meillä toimitaan näin,joten jos miniä ryhtyy valittamaan vaikka minun veljeni perheelle syrjinnästä, niin tietävät, että se on pelkkää miniän puhetta.

Kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen tai olla tekemisissä. Onneksi.

Ei ihme jos miniää oksettaa jo ajatus, että pitäisi kylään tulla.