Mitä eroa on päänsäryllä ja migreenillä?

Päänsärky on pientä vihlontaa, migreeni on järkyttävää kipua johon kuuluu usein muita oireita. Luulin ennen ensimmäistä migreenikohtaustani että se on vaan normaalia päänsärkyä jota osa liioittelee vältelläkseen epämiellyttäviä asioita. No en luule enää, kun sain ekan migreenini luulin että päästäni puhkesi suoni. Makasin pimeässä vessassa oksentamassa. Kohtauksen jälkeen oli pari päivää todella väsynyt ja sumuinen olo, samanlainen kuin kuumeen jälkeen. Pari kertaa on uusiutunut, ei ihan noin rajuna tosin.

Ensin pelkää, että kuolee ja sitten pelkää ettei kuolekaan.

Vanhemiten mulla tulee pelkät aurat, vähän jomotusta ja mölö olo. Lääkkeen otan kyllä, muuten alkaa särkeä.

Minulla on päänsärkyä, lievää migreeniä ja pahaa migreeniä. Lievästä migreenistä puhun yleensä pahana päänsärkynä, ettei porukka kuvittele että vähättelen migreenistä kärsiviä tai liioittelen oireitani tms. Tässä minun kokemukseni:

Päänsärky on ikävää särkyä, johon tosiaan voi auttaa ulkoilu tai hartioiden hieronta, riippuen mistä särky johtuu. Kipu kuitenkin hellittää jollakin konstilla ja yksi burana riittää. Kivun loppumista ei välttämättä edes huomaa, eikä illalla muista että aamulla särki päätä jne.

Lievä migreeni on toispuoleista jomottavaa kipua jota liikkuminen pahentaa. Lievää migreeniä tulee esim. näin keväisin, kun on kirkasta auringonvaloa. Esimerkiksi autossa istuminen kirkkaana kevätpäivänä on aika ilkeää, jos ikkunaan osuu puiden varjoja kiivaalla tahdilla. Lievää yökötyksen tunnetta ja kipu pakottaa pitämään pään paikoillaan. Pystyn liikkumaan ja puhumaan, mutta kumartuminen ei tee hyvää, enkä kulje ihan täysillä. Kykenen silti vetämään esim. työpäivän loppuun vaikka hampaat irvessä, mutta kotona ilta menee lepäilyksi. Buranaa voi ottaa, mutta se auttaa sen mitä auttaa, jos auttaa.

Paha migreeni on sitä, että tietää mitä on tulossa ja jossain vaiheessa toivoo kuolevansa. Yleensä tulee aurallisena, eli tulee sahalaitoja ja sen jälkeen häviää osa näkökentästä, eli ei esim. pysty kirjoittamaan mitään, kun juuri tässä kohdassa on vain musta läntti. Silloin voi vielä puhua ja liikkua, eli tiedän että nyt on otettava lääkkeitä ja etsittävä lähellä vessaa sijaitseva kuolonpesä. Kastelen rättejä kylmällä vedellä, pyyhin ripsarit pois. Valmistaudun. Tässä kohden voi myös sanoa perheelle, että kohta alkaa ja pyytää heitä lähtemään pois kotoa, mikäli vain mahdollista. Sitten alkaa puhe sammaltaa, en kykene sanomaan kokonaista lausetta ja yleensä vasemmalla puolella päätä on se kohta jota "hakataan vasaralla". Aluksi pystyn hengittämään kuin synnytyksen avautumisvaiheessa ja kivun pahentuessa pidän about samaa ääntä kuin vauvan syntyessä (tämä on yksi syy siihen miksi ne pienet lapset on tosi kiva saada pois kotoa kuulemasta kauheita ääniä).

Kaikki äänet ja kaikki valot räjähtävät pääni sisällä, on enää minä ja kipu. Tiedän että oksentaminen alkaa jossain vaihessa, ja vaikka inhoan oksentamista, odotan sitä, sillä tiedän sen vievän kipua pois. Oksennan yleensä 1-2 tuntia ja koitan "pesiä" lähellä vessaa, jotta ei tarvitse ottaa montaa askelta matkalla oksentamaan. Vessaan kuljen ihan sokkona ja osaan osua pönttöön vaikka silmät kiinni. Oksennan ja yleensä myös hieron ja hakkaan päätäni kylmää pöntön reunaa tai pesualtaan reunaa vasten. Hakkaan, koska kipu tuntuu erilaiselta ja kylmyys tuntuu hyvältä, lisäksi itsensä satuttaminen tuntuu hyvältä, koska muutenkin toivoo kuolevansa. Jossain vaihessa oksennan enää sappinesteitä ja kipuna on enää jomotus. Sillloin voin yrittää nukahtaa kylmä rätti naamalla, pilkkopimeässä ja hiljaisessa huoneessa. Seuraavana päivänä olen kalpea ja hutera, mutta kykenen onneksi menemään toimistotöihin. Työteho ei tosin ole huipussaan, mutta tuntuu hyvältä olla taas elävien kirjoissa.

Tässäpä ne erot minun näkökulmastani. Olen ihan tavallinen tyyppi, en mitenkään ylidramaattinen tai voivotteleva. Migreenikohtauksia voi tosiaan olla erilaisia ja ne voivat pahimmillaan kestää päiväkausia. Kukaan pahasta migreenistä kärsivä ei varsinaisesti "nauti saadessaan olla kotona lepäämässä". Voi vaikka suoraan verrata siihen synnyttämiseen, eli harva nainen lepäilee, vaikka onkin synnytyspedillä pötköllään...

Ei se nyt aina noin selkeäpiirteistä ole, että "tavallinen" päänsärky muka on jotenkin helppoa ja siihen auttaa yksi pilleri tosta vaan. Sitä voi tietysti yrittää ehkäistä liikunnalla, lämpöhoidolla, hieronnalla yms., mutta kyllä jännityspäänsärkykin voi olla todella ikävää, eikä siihen välttämättä mikään auta. Ja sitten on vielä sellaista sekamuotosta särkyä, joka johtuu niska- ja hartiajännityksestä, mutta pahenee migreeniksi eli pahaksi toispuoliseksi sykkiväksi kivuksi. Silloin on pakko vaan maata pimeässä, koska ei kestä valoa tai ääniä, ja minulla se laukeaa oksentamiseen.