18v tyttö muutti kotoa viikko sitten, nyt soitti että haluaa olla yhden yön meillä

No totta kai otat lapsesi luoksesi, mitä oikein päässäsi liikkuu??

Vierailija kirjoitti:

Hän näkee painajaisia ja asuinseutu on aika levotonta. Siellä pyörii narkkareita ja muita. Mutta jos nyt annan olla, niin hän tunkee tänne sitten jatkuvasti?

Tunkee? Kauniisti puhut omasta lapsestasi. Luulisi, että äitiäkin huolestuttaisi, jos oma lapsi ei voi hyvin. Kotoa pois muuttaminen voi olla jollekin oikeasti iso asia, eikä levoton asuinalue varmasti helpota oloa. Onneksi omat vanhemmat ovat tehneet selväksi, että mitä tahansa käy, niin kotona on aina ovet auki, vaikka olenkin muuttanut omilleni reilut kuusi vuotta sitten. 

Uskottavuus meni tossa loppuosassa, eihän nyt kukaan oo noin idiootti. Muuten ois ollu ihan pätevä keskustelu. 

18v on vielä ihan lapsi.

Itse olen kiitollinen vanhemmilleni jotka avosylin ovat aina ottaneet meidät kolme aikuista lastaan kotiin asumaan elämän kriiseissä ja tilanteiden muuttuessa. Minäkin asuin vuoden 29 vuotiaana vanhempieni luona kun ero tuli ja olin ihan hajalla yllätyserosta. Jouduin lähtemään miehen omistusasunnosta. Isä haki kun itkun matkalaukun kanssa rappukäytävässä. Haluan myös että omat lapseni ovat aina tervetulleita takaisin kotiin, lyhyeksi aikaa tai pidemmäksikin.

Vierailija kirjoitti:

Hän näkee painajaisia ja asuinseutu on aika levotonta. Siellä pyörii narkkareita ja muita. Mutta jos nyt annan olla, niin hän tunkee tänne sitten jatkuvasti?

Kannattaakin tehdä sopimus että tapaatte vasta kuolinvuoteellasi. win-win.

Kun minä muutin parikymppisenä kotoa vanhemmat halusivat minun jättävän avaimet sinne. Olin kuulemma tervetullut käymään kahvilla, jos niin etukäteen sovitaan, mutta mitään apua ei tarvitse tulla pyytämään. En ole montaa kertaa käynyt edes kahvilla. Tästä on nyt muutama kymmen vuotta. Minä en ole enää aikoihin tarvinnut muiden apua.

Nykyään he ovat vanhoja ja ehkä ovat muuttaneet mieltään siitä avunannosta. En tiedä olisivatko he halunneet apua esimerkiksi talonhoitoon, mutta eivätpä hekään ole apua pyytäneet.

Ei se teille enää kuukauden päästä tule. Kaksi ekaa viikkoa ja teidät unohdetaan.

Minun huoltajani pyysi kotiavaimet takaisin kun muutin 17-vuotiaanaopintojen perässä uuteen kaupunkiin 40km päähän. Kertoo paljon välisestämme kylmyydestä. Enpä ole tässä 15 vuoden aikana käynyt kylässä.

Mulla kans pyydettiin heti avaimia pois kun muutin 21 vuotiaana pois kotoa. Sanottiin myös, että pitää soittaa aina ensin ja kysyä et sopiiko tulla käymään. Tuntui hullulta kun olin siihen asti voinut kulkea vapaasti kysymättä, et sopiiko et olen kotona ym...

Olen aina tervetullut äitini luo, isä kuollut ja olin silloinkin kun isä eli. 

Aika jännä, meillä 5 v näkee joskus painajaisia ja mietin samaa, että "tunkeeko joka yö viereen jos nyt otan" :D En oo ottanut mun sänkyyn viereen, vaan mennyt hänen sänkyyn tän välttämiseksi. Mut 18-v kyllä aika eri asia, ottaisin kotiin. 

Voi luoja miten äidit osaa olla kylmiä lapsilleen. Kyllä mun lapsi on aina tervetullut kotiin ja vaikka nukkumaan viereen, jos haluaa. Ei sitä rakkautta voi koskaan liikaa antaa.

Mä sain vielä 22 vuotiaana muuttaa kahden lapsen kanssa takaisin äitini luokse hetkeksi asumaan, kun tuli yllättäen ero eikä asuntoa löytynyt heti. 4kk asuimme siellä hänen pienessä yksiössään

Huh, huh. No eipä näiden vanhempien tarvitse kuolinvuoteella itkeä, kun lapset ei tule. Turha sitten odottaa lapsiltaan mitään huomiota, kun vanhemmat heikkokuntoisia ja kenties kodin vankeja.

Itse kahden teinin äiti ja kun joskus muuttavat aina saavat tulla, avaimenkin saavat pitää. Rakastan heitä ja he ovat aina perhettä. Asuivat sitten missä vain. Mun koti on ikuisesti myös heidän kotinsa. Jos maailma murjoo, tietävät minne aina voi tulla.

Vierailija kirjoitti:

18v on vielä ihan lapsi.

Itse olen kiitollinen vanhemmilleni jotka avosylin ovat aina ottaneet meidät kolme aikuista lastaan kotiin asumaan elämän kriiseissä ja tilanteiden muuttuessa. Minäkin asuin vuoden 29 vuotiaana vanhempieni luona kun ero tuli ja olin ihan hajalla yllätyserosta. Jouduin lähtemään miehen omistusasunnosta. Isä haki kun itkun matkalaukun kanssa rappukäytävässä. Haluan myös että omat lapseni ovat aina tervetulleita takaisin kotiin, lyhyeksi aikaa tai pidemmäksikin.

No ei ole 18-vuotias enää "ihan lapsi". Mistä näitä ajatuksia oikein tulee? Mutta vaikka onkin aikuinen, niin voi sitä silti kaivata vanhempien seuraa ja tukea.

Tietenkin annat hänen tulla yöksi. Ja keskustelette asiasta. Tyttäresi varmaan kannattaa hakea uusi asunto jostain muualta. Ymmärrettävää, että on kokemattomana muuttanut huonolle alueelle, jos ette ole häntä yhtään auttanut asunnonhaussa. Omat vanhempani kyllä auttoivat asunnonhaussa ja ohjeistivat, mistä asuinalueelta asunto kannattaa hakea. Ja vaikka asuinalue on huonomaineinen, niin yleensä se rupusakki asustaa vain tietyissä taloissa.

Muutin 24-vuotiaana takaisin vanhempien nurkkiin kun opiskelukaupungista (vanhempien nykyisestä asuinkaupungista) ei ole löytynyt asuntoa. Eipä tullut mieleenkään, etteivät vanhempani olisi halunneet, että muutan takaisin. Ja me emme edes ole olleet kovin lämpimissä väleissä! Kuitenkin tulehtuneista ja vaikeista suhteista huolimatta on aina ollut selvää, että olemme perhe, perhettä ei hylätä, vaikkei aina toimeen tultaisikaan.

Itseasiassa välit ovat nyt tässä kuluneen vuoden aikana parantuneet kummasti ja olen todella onnellinen, että päädyin muuttamaan takaisin. Alunperin muutin pois jo 17-vuotiaana, en kyllä tiedä miten hyvin olisin pärjännyt jossen olisi tiennyt, että tarvittaessa on aina mahdollista muuttaa takaisin.

Onpas joillakin karua meininkiä. Onneksi minun suhteeni vanhempiini ei ole tuollainen "avain tänne ja takaisin ei ole tulemista kuin korkeintaan kahville". Vielä monta vuotta opiskelemaan lähdön jälkeen vietin viikonloppuja vanhempien luona lapsuudenkodissa, äidille oli aina oikein pettymys, jos en tullut viikonlopuksi kotiin. Tiedän, että saisin mennä vieläkin jos tarvetta tulisi.

Omat lapset ovat jo nuoria aikuisia. On sanomattakin selvää, että jokainen saa asua kotona niin kauan kuin haluaa, muuttaa muualle ja tulla takaisin asumaan kotiin, jos tarve vaatii, rahat loppuu, asunto menee alta tms. Tai kotiin voi tulla yöksi milloin vain sen kummemmin selittelemättä. Samalla tavalla tämä on lasten koti kuin aikuistenkin.

Tyttäreni on perheellinen 33 v, kaksi pientä lasta. Hänellä on avaimet kotiin ja saa tulla kotiin milloin tahansa ja tuleekin. Ruokaa laitetaan ja kahvia keitetään. Hän voi myös käyttää hyväkseen pakastimeni antimia, vaikka en itse olisi kotonakaan.