Olin ennen kynnysmatto ja nyt aloin pitää puoliani. No mitä tapahtuikaan?

Pidä puoles vaan, äläkä lannistu. Tsemppiä.

Lähipiirillä kestää tottua siihen, kun ennen niin mukautuva, joustava ja itsensä kieltävä ihminen äkkiä alkaakin pitää kiinni oikeuksistaan. Joka syyttä suuttuu, lahjatta leppyy on vanha ja tosi hyvä sanonta. Pidä kiinni siitä, mistä aloitit, sillä sitä kutsutaan jämäkkyydeksi. Huomaat pian että ne kaikista hyötyvät lokit ja hyväksikäyttäjät kun ovat raivonneet tarpeeksi, alkavat hiljalleen tottua sinuun - tai sitten eivät - mutta lähellesi hakeutuu enää ne joista kannattaa olla kiinnostunut. Keep going girl!

Tottakai niitä ärsyttää, kun et suostu kynnysmatoksi enää. Tottuivat helppouteesi ja nyt kun oot muuttunu heidän kantiltaan vaativammaksi, eivät tykkää

Sama.  Mulla vain miehen kanssa näin. Olen vuodet ollut miehelle se kynnysmatto ja nyt kun en enää olekaan, niin mies on vittuuntunut minuun, kun olen omaakin elämää alkanut elää ja kun olen alkanut sanoa vastaan.

Tein saman! Olen pienestä pitäen ollut sellainen ihminen, joka yrittää tehdä niin kuin muut haluaa, jotta konfliktejä ei tulisi.

Nyt aikuisena laitoin stopin kaikelle kynnysmattoilulle ja kyykyttämiselle. Kaikki "ystävyyssuhteeni" kuolivat pois ja nyt olen lähes yksin. Tai on mulla mies, joka ei käytä minua kynnysmattona ja alusta alkaen olen osanut pitää puoleni hänen kanssaan.

Jännä huomata millaisia ystäviä mulla on ollut... Kun en enää alkanut katselemaan jatkuvia ohareita, baari-illoissa yksin jättämistä, rahan lainaamista ja maksamatta jättämistä, niin en kelpaa enää ystäväksi. Parempi näin.

 

Tottakai niitä ärsyttää, kun et enää alistu. Eivät voi enää käyttää hyväksi ja sepäs vasta kismittää.

Totuudenpuhujalla pitää aina olle reppu pakattuna.

Vierailija kirjoitti:

Sama.  Mulla vain miehen kanssa näin. Olen vuodet ollut miehelle se kynnysmatto ja nyt kun en enää olekaan, niin mies on vittuuntunut minuun, kun olen omaakin elämää alkanut elää ja kun olen alkanut sanoa vastaan.

Tämä on kyllä eri asia kuitenkin kuin työyhteisö. Mies rakastui tietyntyyppiseen naiseen ja ei pidä siitä, että olet muuttumassa erilaiseksi. Ei hän varmaan koskaan ole ajatellut, että olet kynnysmatto ja että onpa mukava pomottaa sinua?

Samoilla linjoilla jatkan minäkin. Olen huomannut kuinka mieheni läheisiä ärsyttää suunnattomasti kun mieheni osaakin nykyään pitää puolensa, eikä alistu heidän kynnysmatokseen. Jaksavat yrittää, mutta mies ei aio enää alistua. On ollut ihan liian kiltti, aina tehnyt mitä he pyytävät ja silloin kun mies itse tarvitsisi apua, ei sitä ikinä saa. Hyvin ovat näyttäneet nyt todelliset karvansa ja hyvin on erottunut joukosta ne, ketkä oikeasti välittävät.

Tietysti heidän mielestään se olen minä jonka vikaa kaikki on. Todellisuudessa en ole tehnyt muuta kuin tukenut miehen OMIA mielipiteitään ja halujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama.  Mulla vain miehen kanssa näin. Olen vuodet ollut miehelle se kynnysmatto ja nyt kun en enää olekaan, niin mies on vittuuntunut minuun, kun olen omaakin elämää alkanut elää ja kun olen alkanut sanoa vastaan.

Tämä on kyllä eri asia kuitenkin kuin työyhteisö. Mies rakastui tietyntyyppiseen naiseen ja ei pidä siitä, että olet muuttumassa erilaiseksi. Ei hän varmaan koskaan ole ajatellut, että olet kynnysmatto ja että onpa mukava pomottaa sinua?

Harvemmin miehet kykenevätkään tuollaiseen itseanalyysiin, mutta se ei poista sitä, että he alitajuisesti nauttivat olla passattavana ja voida pomoilla ja määräillä toisen elämästä.

Ohis

Kait te kumminkin olette ystävällisiä ja kohteliaita? On eri asia kieltäytyä kohteliaasti kuin vittumaisesti..!

Mutta hyvä juttu ylipäätään!

Minä myönnän että olen suhtautunut tähän työkaveriin vähintäänkin kylmäkiskoisesti, koska joudun kamppailemaan kaikin voimin että kykenen ylipäätään kohtaamaan hänet. Se loukkaaminen ja iva, ja sitten kaiken mitätöinti ei vaan voi unohtua. Ulkopuolisista käytökseni on varmasti välillä tylyä. Mutta mitä voin tehdä? Ap

On ihan ymmärrettävää, että et pysty käyttäytymään kiusaajaasi kohtaan kovin ystävällisesti, mutta kun kerran samassa työpaikassa olette, niin normaaliin asialliseen käyttäytymiseen on vaan pystyttävä. Lisäksi olisi kaikkien etu, että pystyisit pikkuhiljaa unohtamaan menneet (paljon pyydetty, tiedän) ja tekemään työkaverisi kanssa töitä "normaalisti" eli jos hän käyttäytyy sinua kohtaan asiallisesti, niin vastamaan käytökseen samalla tavalla. Tietenkin, jos kiusaaminen jatkuu niin siihen on uudelleen puututtava.

Muita työkavereita kohtaan sinun on myös vaan pystyttävä olemaan edelleen asiallinen, siitä ne välit pikkuhiljaa korjaantuvat, kun työkaverit huomaavat että olet oma itsesi, vaikka jouduit tekemään rankkoja ratkaisuja, kun toit kiusaamisen esille ja vaadit sen lopettamista. Ja on myös mahdollista , että vähän ylireagoit asiaa selvittäessä (tämäkin ihan ymmärrettävää, kun olet kiusaamista pitkään sietänyt ja kerännyt painetta sisällesi).

Onko työpaikallasi tahoa, esim. työterveyshuolto tai luottamusmies, josta voisit saada keskustelu apua ja mahdollisesti ihan käytännönkin apua työpaikan ihmissuhteiden selvittelyyn. Olisiko esim. hyvä pitää "ilmapiiri palaveri", jossa koko työpaikan porukalla miettisitte työpaikan pelisääntöjä ja yhteen hiileen puhaltamista (tässä palaverissa on tärkeää, että vanhaa asiaa ei nosteta enää märehdittäväksi, vaan keskitytään nykyhetkeen ja tulevaan)