Lue keskustelun säännöt.
Oiva Toikan lintu yo-lahjaksi?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Raha ja lahjakortit tuntuu vaan niin tylsältä. Olisi kiva antaa jotain millä olisi merkitystä vielä vuosienkin päästä.
Missä iässä sillä Oiva Toikan linnulla alkaa olla merkitystä? Mulla on ikää jo yli 40 enkä tykkää noista edelleenkään. Jos olisin saanut linnun lahjaksi yli 20 vuotta sitten, se olisi ollut kirppiksellä jo piiiiiiiiiiiiiiitkä aikaa sitten (tajuamatta sen arvoa, nykyään tajuan mutta en silti itselleni halua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna se 200€ mielummin rahana. Jos tykkää Toikan linnuista, niin voi sitten itse ostaa.
Voi, kunpa lahjan antajat ymmärtäisivät ajatella lahjaansa SAAJAN näkökulmasta, eivätkä siitä, mitä itse haluasivat saada. Taidelasi ei ehkä ole kuitenkaan alle parikymppisen toivelistalla, vaikka se lahjan ostajasta tuntuisikin ajattomalle ja klassiselle loistolahjalle.
terveisin,
miniä, joka on jo vuosia saanut anopin mielestä kaikkea todella kaunista sisustustavaraa
Vuosikausiin en ole mitään muuta antanut nuorille lahjaksi kuin rahaa. Sehän paras lahja on! Itse inhoan turhaa krääsää ja sellaista ei ole mukava saada eikä antaa. Rahalahjoista kertyy mukava summa, jolla voi hankkia jotain kalliimpaa, johon ei itsellä olisi varaa. Tai säästää opintojen alkuun pesämunaksi. Saaja itse tietää parhaiten mistä pitää ja mitä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Raha ja lahjakortit tuntuu vaan niin tylsältä. Olisi kiva antaa jotain millä olisi merkitystä vielä vuosienkin päästä.
Näin on, siitä rahasta, niin kiva kuin se onkin saada, ei todellakaan jää mitään muistoa. Jos olet todella läheinen lahjansaajan kanssa ja tiedät hänen tyylinsä voisit ajatella tavaralahjaa.
Oiva Toikan linnuilla on ystävänsä, mutta ei ehkä ihan nuoria... Kysy, jos et tiedä varmaksi. Esim. Efva Attlingin korut ovat nuorten mieleen ja sen verran hinnakkaita ettei ihan viikkorahoilla pysty itse ostamaan. Jos taidetta haluaa antaa taidelainaamoissa on kohtuuhintaista nuorten taiteilijoiden töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Toikan linnut ovat erittäin kauniita ja olisin todella iloinen jos sellaisen satun saamaan. En kuitenkaan edusta koko yo-vuosimallia, joten varmistaisin asian ja kysyisin valmistuvalta. Yllättävän moni ainakin minun tuttavapiiristäni vaikuttaa arvostavan taidelahjaa, sen verran kun olemme toiveistamme puhuneet.
Nimim. Kevään 2017 abi.
Vierailija kirjoitti:
Raha ja lahjakortit tuntuu vaan niin tylsältä. Olisi kiva antaa jotain millä olisi merkitystä vielä vuosienkin päästä.
Jos budjetti niinkin suuri kuin 200 euroa, voi hyvin ostaa jonkin halvemman muistoesineet ja antaa loput rahana. Ja aina voi ja kannattaa kysyä vaikka nuoren vanhemmilta, mitä nuori toivoo. Tai tietysti nuorelta itseltään, mutta jos lahjan ostaja on enemmän vanhempien tuttava, niin ehkä helpompi niin.
Meillä niitä koristelahjoja pyörii vieläkin minun nurkissani, vaikka ylioppilaat ovat muuttaneet kotoa jo vuosia sitten.
Yksi hyvin arvostettu lahja on ollut lahjan antajan omasta hyllystä poimittu merkittävä Suomen kulttuuri/taidehistorian kirja, johon liittyi tarina siitä, milloin ja missä vastaavassa tilanteessa lahjan antaja on sen kauan sitten saanut. Toki aihe oli sekä lahjan antajalle ja saajalle elämässään tärkeä. Ja siihen joku rahalahja lisäksi.
En tiedä kaikista perheistä, mutta meillä on saatu lahjaksi (rahalahjan ohessa) ihan antajan omista kaapeista kaivettuja tällaisia vanhoja ja tarinan sisältäviä esineitä ja ovat paljon arvokkaampia kuin kaupasta ostetut vaasit yms., mitä on kaikki kirpputorit täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EIHHH!!! Älä vaan myöskään osta mitään Aalto-maljakkoa tms...
Kysyin nyt sitten ylioppilaan äidiltä asiasta. Vastaus oli, että laita mieluummin ne rahat vaikka lintujen suojeluun ja silmää iskevä hymiö. Mitähän tuokin sitten tarkoitti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain jos lahjansaaja pitää Oiva Toikan linnuista.
Mielestäni sekään ei riitä, että pitää niistä, vaan mallin ja värin pitää olla mieluisia. Jos saisin itse vaikka sinisen linnun, se olisi esillä vain itsenäisyyspäivänä, koska en erityisemmin pidä sinisestä. Jos siis päädyt lasilintuun, osta ainakin valkoinen.
Okei, eli ap:n pitäisi ostaa valkoinen lintu koska sinä et pidä sinisestä? Kaikki eivät pidä valkoisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin nyt sitten ylioppilaan äidiltä asiasta. Vastaus oli, että laita mieluummin ne rahat vaikka lintujen suojeluun ja silmää iskevä hymiö. Mitähän tuokin sitten tarkoitti...
No just sitä. Että jos aiot heittää rahasi hukkaan, niin heitä ne edes jonnekin missä ovat hyödyksi - toisin kuin pölyttymässä ylioppilaan kaapin nurkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiitos.
Mielummin rahana sama summa. Tulee sitten tarpeeseen kun lähtevät kotoa opiskelemaan tai haluavat matkustaa.
4:n äiti
Onko ylioppilas muuttamassa pian omaan kotiinsa?Jos joutuu tekemään isoja hankintoja niin annat lahjakortin huonekaluliikkeeseen tms.Voi itse valita haluamansa tavarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisi vuotta sitten kun itse pääsin ylioppilaaksi, suurin osa tutuista ylioppilaista, minut itseni mukasnlukien, olisi arvostanut henkilökohtaista taidelahjaa ihan mielettömästi. Ongelma tästä tekee tuo henkilökohtainen, koska taidemaku on vielä persoonakohtaisempi kuin vaatemaku. Onko se paras lahja lasia, keramiikkaa, vedos, valokuva ja millainen juttu genrensä sisällä? Jos et tiedä, älä,osta. Jos taas oikeasti tunnet lahjan saajan ja hänen makunsa, tuo voi olla loistava lahja.
Jos haluat vältämättä antaa ylioppilaalle taidetta tai koriste-esineen, anna vaikka "lahjakortti", jossa kerrot, että viet ylioppilaan kahville ja yhdessä sovittuun paikkaan (oli se sit tavratalo, galleria, huutokauppa tai vaikka oppilaitoksen myyjäiset) hankkimaan omaan kotiinsa täydellisin taide- tai koriste-esineen.
Mikään ei vituta niinkuin epäonnistunut ja kallis taide/koristelahja, josta näkee, että a) siihen on upotettu paljon rahaa, jolle 19-vuotias keksisi kyllä paljon muutakin käyttöä ja b) lahjan antaja on ajatellut vain itseään ja omaa makuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha ja lahjakortit tuntuu vaan niin tylsältä. Olisi kiva antaa jotain millä olisi merkitystä vielä vuosienkin päästä.
Näin on, siitä rahasta, niin kiva kuin se onkin saada, ei todellakaan jää mitään muistoa. Jos olet todella läheinen lahjansaajan kanssa ja tiedät hänen tyylinsä voisit ajatella tavaralahjaa.
Oiva Toikan linnuilla on ystävänsä, mutta ei ehkä ihan nuoria... Kysy, jos et tiedä varmaksi. Esim. Efva Attlingin korut ovat nuorten mieleen ja sen verran hinnakkaita ettei ihan viikkorahoilla pysty itse ostamaan. Jos taidetta haluaa antaa taidelainaamoissa on kohtuuhintaista nuorten taiteilijoiden töitä.
Nuoret ovat yksilöitä siinä, missä vanhemmatkin. Osa pitää Oiva Toikan linnuista, osa Eva Attlingin koruista ja osa jostain muusta. Itse olisin varmaan tirauttanut turhautumisitkut vieraiden lähdettyä, jos olisin sannut jomman kumman omasta näkökulmastani kalliin ja ruman turhakkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha ja lahjakortit tuntuu vaan niin tylsältä. Olisi kiva antaa jotain millä olisi merkitystä vielä vuosienkin päästä.
Näin on, siitä rahasta, niin kiva kuin se onkin saada, ei todellakaan jää mitään muistoa. Jos olet todella läheinen lahjansaajan kanssa ja tiedät hänen tyylinsä voisit ajatella tavaralahjaa.
Oiva Toikan linnuilla on ystävänsä, mutta ei ehkä ihan nuoria... Kysy, jos et tiedä varmaksi. Esim. Efva Attlingin korut ovat nuorten mieleen ja sen verran hinnakkaita ettei ihan viikkorahoilla pysty itse ostamaan. Jos taidetta haluaa antaa taidelainaamoissa on kohtuuhintaista nuorten taiteilijoiden töitä.Nuoret ovat yksilöitä siinä, missä vanhemmatkin. Osa pitää Oiva Toikan linnuista, osa Eva Attlingin koruista ja osa jostain muusta. Itse olisin varmaan tirauttanut turhautumisitkut vieraiden lähdettyä, jos olisin sannut jomman kumman omasta näkökulmastani kalliin ja ruman turhakkeen.
Tässä suhtautumisessa tavaroihin on varmasti nähtävissä jonkinlainen sukupolvien kuilu.
Itse olen 70-luvulla syntynyt ja melko vaatimattomissa oloissa kasvanut. Sain ylppäriksi vuonna 1997 enimmäkseen rahaa, 50-100 markkaa per vieras. En aikaan muista saaneeni mitään tavaraa. Kirpparilta ostin eriparisia astioita, jotka ylpeänä kannoin opiskelijaboksiin.
Vähän hymyilytti, kun joillakin kavereilla oli Arabiaa ja Iittalaa kaapit täynnä kotoa muuttaessa. Niitä pidettiin siihen aikaan ökykalliina ja porvarillisina. Mutta siitä olen ainakin ihan varma, että jos joku olisi tuonut 500 markan arvoisen Toikan lasilinnun, en olisi purskahtanut itkuun. Ehkä olisin kummastellut, aivan varmasti olisin kiittänyt. Todennäköisesti lintu olisi jäänyt lapsuudenkotiin pölyttymään. Mutta ainakaan en olisi pillittänyt.
Kyllä mulle kelpais 200 euron lasilintu valmistujaislahjaksi. Lähtis nimittäin myyntiin välittömästi. Ei kai sentään tuon arvoiset lahjat ole ihan arkipäivää muilta kuin ehkä vanhemmilta ja vanhemmista tässä ei kaiketi ollut kysymys.
Mielestäni ihana lahja. Ajaton ja arvokas. Ikäväö että maailma on mennyt tällaiseksi, että lahjoista nuristaan...
Ei tavaroita, krääsää, tai "arvostettuja keräilyesineitä", vaan riihikuivaa rahaa. Kiitos!
No ehkä annan sitten jotain astioita tms. Olisi vain ollut kiva antaa jotain persoonallisempaa.