Oiva Toikan lintu yo-lahjaksi?

Vierailija kirjoitti:

Raha ja lahjakortit tuntuu vaan niin tylsältä. Olisi kiva antaa jotain millä olisi merkitystä vielä vuosienkin päästä.

Anna jotain käytännöllistä, vaikka kunnon kallis wokkipannu tai kokkiveitsi. Tai vaikka koru, joka sentään menee pieneen tilaan. Nuo "klassiset" aaltomaljakot ja lasilinnut on sellaista pakkopullaa, mitä pakataan joka muutossa ja ihmetellään, että miksi tätäkin pitää raahata vuosi vuodelta mukana, vaikken koskaan käytä. Vie tilaa ja pölyyntyy eikä ole mieluinen, mutta poiskaan ei voi heittää.

Jos antaa yo:lle lahjaksi rahaa, se yleensä menee kaljoitteluun. Ei sillä, ihan ok kohde.

En usko kovin monen nuoren tuosta innostuvan. Omat lapset toivoi rahaa tai tiettyä astiasarjaa yo-lahjoikseen.

Astiasarjasta on ollut suuri ilo ja hyöty kun muutti omaan kotiin.

Mielestäni järkevintä kysyä tulevan ylioppilaan äidiltä tai ylioppilaalta itseltään toivetta.

Vierailija kirjoitti:

Raha ja lahjakortit tuntuu vaan niin tylsältä. Olisi kiva antaa jotain millä olisi merkitystä vielä vuosienkin päästä.

No sitten sinun pitää kysyä etukäteen lahjan saajalta, että mitkä asiat hän itse kokee merkityksellisiksi, ja hankkia se lahja saamasi tiedon perusteella. Esim. partiota harrastanut ja luonnossa liikkumaan tottunut nuori voi tykätä laadukkaista erätyökaluista. Tai ensimmäiseen omaan kotiin pian muuttava opiskelija arvostaa parempitasoista keittiön kattilasarjaa. Älä ajattele sitä lahjaa sen kautta, että mitä itse haluaisit katsella omassa kirjahyllyssäsi, vaan että mistä lahjan saajalle on hyötyä. Joskus se on ihan vain se raha, mille on eniten tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Tolla rahalla saa jo Guessin tai Korsin pissislaukun, siitä on yo-tyttö enemmän mielissään. 

Ei mitään laukkuja tai koruja, ellei ole 100% varma lahjan saajan mausta! Nuo ovat kuitenkin henkilökohtaisia käyttöesineitä, ja on ihan kamalaa saada lahjaksi jotain sellaista, joka ei ole yhtään omaa tyyliä.

Anna mieluummin tuo summa rahana. Tulee paljon enemmän tarpeeseen kuin turha koriste-esine.

T. Tämän kevään ylioppilas

Näin 27-vuotiaana, kun omista ylioppilasjuhlistani on noin vuosikymmen, sanoisin että älä osta mitään krääsää. Osta just vaikka keittiötavaraa, lahjakortti johonkin mukavaan liikkeeseen tai vaikka 50 € rahakuoreen.

Itse sain kalliita, kummitätieni maun mukaisia Kalevala Korun kaulakoruja, korvakoruja ja rannekoruja. Kiittelin kovasti ja lähetin kiitoskortin, koska kummitädit on mulle tosi rakkaita. Mutta... Olihan ne sellaisia rujon näköisiä eikä sopinut ollenkaan silloiseen tyyliini. Eikä kyllä nykyiseenkään. Säilytin ne tähän kevääseen asti, käytin ehkä melkein 10 vuoden aikana ehkä kerran silkasta velvollisuudentunnosta ja nyt viimein annoin ne isälle kirpparimyyntiin. Kauhea syyllisyys. Kaunis ruusu, joka ois ikuistettu valokuviin ja vaikka joku 50 € ois ollut paljon parempi lahja. Tai jos koruja halusivat antaa, niin vaikka pienet hopeiset nappikorvakorut!

Lahjan hankinnassa olisi fiksumpaa panostaa rahallisen satsauksen sijaan siihen, että tietää lahjan olevan saajalleen mieleinen. Jos tiedät varmasti, että ylioppilas pitää Toikan linnuista, niin sitten Toikan lintu on hyvä lahja. Muille se on turhanpäiväistä kallista krääsää. Sekään argumentti, että lahjan arvon ymmärtää sitten myöhemmin, ei päde nykyaikana kun turhasta tavarasta hankkiudutaan eroon eikä yo- tai häälahjakippoja säilytetä varastoissa vuosikymmeniä.

Ei missään nimessä mitään koriste-esineitä vaikka huutokauppakeisarin mielestä oliskin arvotavaraa! Itse arvostin yo-lahjoista eniten rahaa, jotka säästin pahanpäivän varalle, matkusteluun jne. Mieluisia tavaralahjoja olivat sellaiset, joita olin itse toivonut, esimerkiksi laadukkaat petivaatteet ja keräämäni astiaston kipot yms. Otti päähän saada jotain kastikekulhoja ja kauhoja, ja monenko opiskelijan luulette tarvitsevan saati arvostavan 69-osaista itse maalattua kahvikuppikokoelmaa? Mulla on myös huono omatunto kun mummojen väkisin lahjoittamat kluutut ja vaasit pyörii kaapeissa mutta poiskaan ei malta heittää kun ovat rakkaudella valittuja lahjoja. Raaah

Kysy lahjan saajalta. Itse inhosin sitä kun sain lahjaksi Aalto-maljakko, kivituikkuja, mariskooleja ja muuta "ajatonta designia". Kaikki olen jo laittanut kiertoon. Antanut lahjaksi sellaisille jotka niitä osaa arvostaa.

Isoäitini suuttui mulle kun sanoin, että lahja mielummin rahana kuin jotain koristeita tai astioita. Hänen mielestä rahalla ei ole samanlaista arvoa lahjana kuin tavaralla. Koitti viimeiseen asti vängätä että antaa jotain Iittalaa tms. Mutta sanoin että mielummin olen ilman lahjaa.

Esim. stokkan lahjakortti olisi varmaan hyvä, sieltä kun saa vaatepuolen lisäksi niitä kodin tarvikkeitakin. Liinavaatteita yms muuta, joka kestäisi sitten useamman vuoden, ku se viikonlopun ryyppyreissu.

Itse olisin arvostanut tuoreena ylioppilaana (vm. -12) eniten rahaa, lahjakortteja tai taloustavaroita, jotka olisin saanut itse valita. Hieman rahaakin sain toivomani kaulakorun lisäksi, mutta lahjoista mieleen on jäänyt kolme (!) erilaista isoa maljakkoa, lasinen tuikkukippo ja ulkolämpömittari. Leikkokukkia en ole koskaan ostanut allergian vuoksi, enkä voinut vedota keskenään erilaisten maljakkojen kohdalla että olisin saanut jo samanlaisen ja halunnut vaihtaa johonkin mieluisampaan tuotteeseen. Tuikkukipolle en ole keksinyt muuta tekoa kuin säilöä vitriiniin. Lämpömittari toki on käytössä, mutta ei siitä kovin paljoa iloa ole.

Itse olisin arvostanut enemmän esimerkiksi hyvää paistinpannua/kattilaa/uunivuokaa, lempiastiasarjojeni astioita (tummansininen Teema ja 24h), aluslakanaa, 10 kerran korttia harrastuspaikkaani tms. kun muutto oli parin kuukauden päästä edessä.

Joillakin lukiokavereillani oli tosin päinvastainen ongelma: he olivat aivan pulassa lautas- ja lakanavuorten keskellä, koska olivat hakeneet ulkomaille opiskelemaan tai au pairiksi eikä keittokulhoja mielellään kuljeta toiseen maahan...

Samaa mieltä muiden kanssa siitä, että koriste-esineen osto tuntematta lahjansaajan makua on riski. Minä sain yo-lahjaksi astioita ja rahaa, ja olen iloinen, kaikki on tulleet käyttöön ja tarpeeseen. Koriste-esineitä en luojan kiitos saanut yhtään, niiden säilöminen olisi ollut todella rasittavaa, ja kaikki ihmiset ei tosiaan edes tykkää niistä. Ota selvää, kerääkö ylioppilas jotain astiasarjaa, ja osta vaikka sitä. Ymmärrän, että raha tuntuu antajasta ehkä persoonattomalta, mutta saaja kyllä varmasti arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vain jos lahjansaaja pitää Oiva Toikan linnuista.

Mielestäni sekään ei riitä, että pitää niistä, vaan mallin ja värin pitää olla mieluisia. Jos saisin itse vaikka sinisen linnun, se olisi esillä vain itsenäisyyspäivänä, koska en erityisemmin pidä sinisestä. Jos siis päädyt lasilintuun, osta ainakin valkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Esim. stokkan lahjakortti olisi varmaan hyvä, sieltä kun saa vaatepuolen lisäksi niitä kodin tarvikkeitakin. Liinavaatteita yms muuta, joka kestäisi sitten useamman vuoden, ku se viikonlopun ryyppyreissu.

Stockmanneja ei ole Suomessa kovin montaa, joten esim. S-ryhmän lahjakortti olisi parempi.

Vierailija kirjoitti:

Jos antaa yo:lle lahjaksi rahaa, se yleensä menee kaljoitteluun. Ei sillä, ihan ok kohde.

Kertoo enemmän tuttavapiiristäsi, kuin keskiverto ylioppilaasta.

Täällä näkee niitä kirppareilla pilvin pimein eli ei taida olla kovin pidetty.

Itse heittäisin linnun seinään ja heti.

T tämän kevään ylioppilas

En minäkään ostaisi ellei olisi varmuutta että lahja on mieluinen ja lisäksi meidän suvussa on kulkenut sellainen erikoinen juttu, että mitään lintuihin liittyvää juttua ei saa ostaa lahjaksi kenellekään, tuottaa kuulemma huonoa onnea lahjan saajalle (ei aavistustakaan mistä tullut meidän sukuun  ja onko tämä joku yleisempikin juttu).

Vierailija kirjoitti:

Raha ja lahjakortit tuntuu vaan niin tylsältä. Olisi kiva antaa jotain millä olisi merkitystä vielä vuosienkin päästä.

Mutta kun suurimmalle osalle ei ikinä tule olemaan merkitystä jollain (sinänsä ihan hienolla) Toikan linnulla. Muistiin varmasti kyllä jää, että tämä on se lahja minkä sain Mirkku-tädiltä - mitähän sekin ajatteli.