Kamala ultrakäynti
Olipas kamala kokemus se ultrassa käynti! Sen suhteen kylläkin hyvä, että lapsella oli kaikki hyvin, ja tyttö on tulossa. Mutta lääkäri oli kamala..
Kun mulla on ne hirveät synnytyspelot ja tuo alapää niin kivulias että ne sisätutkimukset ym. on painajaista. En tiennyt etukäteen että siinä ultrankin yhteydessä sorkitaan sieltä. Olin ihan kauhuissani ja sanoin sitten sille lääkärille että nämä tutkimukset aina jännittää mua hirveästi. Lääkäri ei ymmärtänyt ollenkaan, moitti mua vaan siitä että jännitän ja sanoi että onhan tässä synnytyskin vielä edessä, ja on vaarallista jos siellä jännittää. Ja oli todella kovakourainen kun työnsi sormensa sinne, ei ole kyllä niin kovakouraista ja tylyä lääkäriä vielä ennen ollut, vaikka tämä oli naislääkäri!
Mulla vaan lisääntyi ne synnytyspelot ja tuntuu että menee kaikki ihan pipariksi, kun kuitenkin jännitän, jännitän jo tutkimuksiakin ihan sairaasti. Eikä se todellakaan auta että lääkäri sanoo ettei saa jännittää...
Kommentit (8)
Muista ehdottomasti antaa palautetta kyseisestä lääkäristä. Ei hän toimintaansa muutoin taida muuttaa. Yksityisellä lääkäriasemalla voi valittaa johtavalle lääkärille, julkisella taitaa olla erikseen valituselin?
Minä sain esikoista odottaessa ultrakäynnillä epämiellyttävää kohtelua - lääkäri ei kuunnellut mitä sanoin, ja määräsi keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä vaikka nimenomaan en halunnut k-hermostoon vaikuttavaa. Lisäksi laskutti 30 minuutin käynnistä, vaikka kassakuitinkin mukaan olimme sisällä reilun vartin.
Valitin johtavalle lääkärille, joka otti minuun yhteyttä ja tarjosi kohtalaisen suurta hyvitystä käynnin hinnasta. Ei se kurjaa mieltä helpottanut, mutta auttoi kuitenkin tietää, että siellä haluttiin asia sopia, se oli tärkeämpää kuin se raha.
Nyt toista odottaessa uteliaisuudesta kurkkasin, niin eipä ole kyseinen lääkäri enää töissä tuolla lääkäriasemalla eikä koko ketjussa! Syy lähtöön voi tietysti olla mikä tahansa. Tapahtuma on onneksi nyt itseltä jo unohtunut mielestä niin hyvin, etten enää muista lääkärin nimeäkään.
Coe rv 9+3
jossa kävin ultrassa. En taida jaksaa valitella mihinkään, kunhan ei vaan enää toista kertaa tarvitsisi ko. lääkärin luo mennä.
Ei se auta vaikka kuinka yrittäisin olla rentona ja hengittää syvään jne, yritän kyllä aina, mutta kroppa vaan on tosiaan ihan kauhusta jäykkänä,koska se tietää että kohta sattuu..
Pelkopolille olen menossa juttelemaan, mutta siihenkin on vielä aikaa ennenkuin pääsee.
Joku toinen synnytyspelkoinen voi nimittäin saada saman kohtelun :/
Coe
Toisaalta naisen alapäätä joudutaan kyllä ronkkimaan välillä kovallakin kädellä. Siis esim. synnytyssalissa kätilöt tai lääkäri. Ja usein aivan viimeisillään ollessa ronkitaan ihan vaan sen takia, että synnytys lähtisi käyntiin ja sama juttu tietysti itse synnytyksessä. Tarkoitukseni ei ole pelotella, vaan tämä on ihan tosiasia (neljä synnytystä takana, joten kokemusta on). Ehkäpä tuo tämänpäiväinen lääkäri ei todellakaan ymmärtänyt, miten paljon pelkäät sisätutkimusta, koska monihan sitä tietysti jännittää, mutta sinulla se tuntuu olevan erityisen voimakasta.
Hyvä, että olet menossa sinne pelkopolille, koska tuo asia on kyllä hyvä käydä läpi ennen synnytystä. Toivottavasti saat apua ja synnytyksesi sujuu hienosti ja saat siitä hyvät muistot!!!
neronja rv16+4
jos harjoittelisit koko kehon rentouttamista jo kotona. mä jännitin ennen kans tosi paljon, ja aina sattui. nykyään, kun olen jo yhden synnyttänyt, olen oppinut rentoutumaan, eikä se enää satukaan. se oma rentous vaikuttaa siis myös sattumiseen. tutkimusta tehdessä pitäis jalat saada ihan rennoksi, laita vaan niin leveälle kuin saat, siten on helpompi rentoutua. tietty myös lääkäri ja tutkimustyyli varmaan vaikuttaa, mutta jos osais olla mahdollisimman rennosti, niin sit sattuis myös mahdollisimman vähän.
toivottavasti sulle seuraavalla kerralla tulee parempi lääkäri, ettei sitä lääkäriä tarvii sit jännittää ja pelätä. ja tuosta kannattaa varmaan jutella myös terkkarin kanssa, niin sekin tietäis, ettet halua samalle mennä. ja ehkä siitä synnytyspelostakin vois sen kanssa jutella ja vaikka vielä pelkopolillakin, jos et ole jo sitä tehnyt.
tsemppiä loppuraskauteen ja tuleviin tutkimuksiin!
gabriela rv 27+6
Olipas kurjaa. Ja ultraajalla tosi kurjat motivaatiot.
Jos meitä naisia aikoo karaista synnytykseen, niin eiköhän se olisi aika aloittaa jo murkkuiässä tai viimeistään siinä vaiheessa, kun perheen lisäystä suunnitellaan, niin ensin alkujaan jättämällä kuukautiskipulääkitykset pois ja raskaana ollessa erinäisiin vaivoihin pupelletut särkylääkkeet pois. Mutta noitahan ollaan jopa tyrkyttämässä..!
Ehkä täti oli joku sadisti..?!
- Tiina -
seuraavalla neuvolakäynnillä, saa nähdä miten se hoitaja asiaan suhtautuu.
Pystyn toki kotona olemaan rentona omalla sängyllä, mutta tuollaisissa tilanteissa ei ole rentoudesta tietoakaan..Kun sitä on niin paniikissa että hyvä kun edes jotenkin siinä pystyy olemaan. Yleensä se on auttanut kun olen sanonut sen että jännittää ja pelottaa, mutta nyt vaikka sanoin, niin en edes ehtinyt yrittää rentoutua kun se jo survaisi!
Välillä masentaa kauheasti kun on tällainen kivulias alapää ja paljon vielä ronkkimisia edessä ja synnytyskin.
Usein muuten juuri naiset ovat tylympiä ja kovakouraisempia kuin mieslääkärit.
Jospa yrittäisit näissä tilanteissa keskittyä hengittämään syvään, ajattelet siis keskität ajatuksesi siihen, että hegität syvään, se rentouttaa kroppaasikin ja vie ajatuksia pelosta pois. Hyvä olisi myös saada keskustelu apua. Usko pois synnytys voi olla myös positiivinen ja vahvistava kokemus vaikka kipu onkin otettava vastaan.
Hae ajoissa tukea ja keinoja-älä jää yksin pelkosi kanssa.