Miten tätä raskautta jaksaa loppuun asti?

Olo on tukala, joten kaikki sympatiat sinne :) Mutta jos vain pääset hyville viikoille, niin kannattaa ne vaivat kärsiä. Keskoslasten kanssa on huolta ja murhetta ja alku takkuista.

Muistan kyllä itsekin tuon hirmuisen uupumuksen " vaikkei ollut mitään tehnytkään" ;-) Jo yksösraskautta verrataan rasittavuudeltaan siihen, että tekisit yhtä ylimääräistä " normaalia päivätyötä" . Kaksosten kasvattaminen sisällä on sitten vielä tuplasti kuluttavampaa. Energiaa kuluu vaikkei mitään tekiskään. Mulla oli aktiivisena liikkujana ja 2 aikaisemman lapsen kanssa touhutessa välillä tosi vaikeeta kääntää itseni lepoasentoon. Monesti vaikka ei luullut tekevänsä mitään, kertyi askelia ihan normaaleista kotihössötyksistä. Jotenkin sitä vaan liian helposti ajattelee " olevansa VAIN raskaana" ja vähättelee omaa levon tarvettaan.

Itselläni keskiraskauden aika oli väsyttävintä, sitten loppuraskautta kohden voimat taas palasivat. Silloin tosin kulkemista ja oloa alkoi rajoittaa vatsan koko...

Tsemppiä ja jaksamista! Harrasta löhöämistä ja syö monipuolisesti!

tuli kyllä aivan oma raskausaikani mieleen. Se oli todella raskasta, yhtään päivää en olisi ollut työkykyinen. Hirveä pahoinvointi, jatkui koko raskausajan. Seisaaltani en pysynyt, kun tuntuu että pyörryn, en saa hengitettyä. Makuuasennossakaan ei ollut hyvä olla, viimeisen kuukauden aikana yöunet jäi ehkä 3-4 tunita yössä. Kaikki kotityöt piti tehdä istualtaan, jopa imuroin jakkaran kanssa...Siis ihan oikeasti kukaan ei varmaan käsittänyt miten järkkyä se oli, paitsi aviomies, joka näki mun pahan olon päivittäin. Ja jälkeenpäinkin olen ajatellut että se oli mun elämäni raskainta aikaa. Ajattelin silloin, että en koskaan palaudu normaaliin kuntoon enkä jaksa hoitaa vauvoja. Mutta ihmeen kaupalla sitä vaan voimat palasi, ja keuhkotkin painuivat omalle paikalle.



Mutta kuitenkin oli hyvä, että jaksoin loppuun saakka, ja vauvat syntyivät yli 3-kiloisina. Kun toinen pojista joutui olemaan vastasyntyneiden teholla pari viikkoa, niin sekin tuntui rankalta. Eli vauvojen kannalta paras, mitä kauemmin pysyvät kohdussa.



Joten ymmärrän täysin sun uupumuksen ja henkisen väsymisen. Yritä vain jaksaa ajatella, että jokainen päivä raskautta eteenpäin on vauvoille hyväksi. Ja että aika loppujen lopuksi menee nopeasti, vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Paljon voimia sinulle!!!

Ei sitä muuten jaksaiskaan. Tsemppiä sulle, vielä on matkaa jäljellä, mutta mulla ainakin noi viikot oli pahimpia. Närästys oli kovinta jonnekin reilulle rv 30, sen jälkeen alkoi vähän helpottaa, kun maha alkoi hiukan laskeutua. Mutta joo, onhan se tukalaa. Toisaalta toivois, että siitä mahasta pääsis mahd. nopeasti, toisaalta, että vauvat sinnittelis mahd. pitkälle. Tsemppiä ja jaksamista. Saikkua saa pyytämällä, että työssä on ainakin turha yrittää väkisin jaksaa. Lepo on tärkeämpää. Ja kantsii varmaan unohtaa ne pitkät shoppailut, sillä vaikka sinä päivänä jaksaiskin, niin sen jälkeen voi olla heikompi olla.



T: Piia sekä Sanni ja Oskari kohta 9kk

Mulla oli samoilla viikoilla tosi ankeat tunnelmat ja on kyllä vieläkin ajoittain. Ajan kuluessa ahdistava olo on helpottanut, vaikka vaivat vaan pahenevat. Kun 30 rv:a ylittyi alkoi musta tuntua, että voiton puolella ollaan ja kyllä tästä selvitään. Nyt rv 35 tuntuu, että sattuu ihan joka paikkaan ja raskaus tuntuu loputtomalta, mutta yritän elää päivä kerrallaan ja vaan levätä ja nauttia pienistä asioista. Ja tehdä kaikkea sellaista mihin kohta ei ole enää ainakaan niin hyviä mahdollisuuksia, kuten katsoa rauhassa leffoja ja syödä aterioita keskeytyksettä.



Jos yhtään lohduttaa, niin et ole yksin. Ja päivä paistaa risukasaankin viimeistään sitten la:na.



Lepoa ja voimia!!

Tiedän todella miltä sinusta tuntuu. Olen itse rv32 ja tuntuu todella raskaalta. Päivän sitä jotenkin lyllertää, mutta kauhulla odotan iltaa kun pitää mennä sänkyyn pyörimään ja hikoilemaan. Välillä on niin kovia kipuja ettei asentoa vaan löydy. Jaloissa ja käsissä on niin kauhea turvotus että pelkään päivää jolloin kengät ei enään mahdu jalkoihin. Samalla on pelko että joko ne sieltä syntyy. Hengästyy jo pelkästä puhumisesta. Ulkoillakkin pitäisi, mutta ei jaksa kävellä.

Olisi niin paljon vielä tekemistä, mutta ei vaan yksikertaisesti pysty eli silloin joka päivä on yhtä siivousta. Pelottaa että on raskaudesta jo niin puhki ettei jaksa sitten vauvoja hoitaa.

Itsellä täyttymässä pian 36 viikkoa ja olo totisesti ahdistaa... Ilman autoa ei kotiovelta pääse puolta kilometriä kauemmas, nukkuminen on ihan koiranunta, turvotusta riittää, mielialat menee vuoristorataa...



Onneksi tässä ollaan sentään jo voiton puolella. Täytyy vaan ajatella, että mitä pidempään vaavit masussa viihtyvät, sen parempi heille.



Kun vertaan tätä tuplaraskautta esikoisen yksösraskauteen, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Yhden kanssa reippailin helposti muutaman kilometrinkin lenkkejä ja uin ja muutenkin olin elämäni kunnossa. Nyt olo on kuin tyyris tylleröllä ja mitään ei meinaa saada aikaiseksi.



Ei kuulkaas siskot muuta kuin kovasti tsemppiä teille kaikille loppumetreille! Sympatiat on teidän puolella :)



Nyhvis ja kääryleet rv35+6

Kaksosraskaudessa rankinta aikaa oli viikot 20-34. Pelkasin silloin, etta lapset syntyy keskosina ja lisaksi mua supisti, ahdisti yms. Jain sairaslomalle joskus rv 27 paikkeilla ja sen jalkeen hiukan jo helpotti, kun ei mennyt kaikki energia tyossakayntiin. Mulla lapseet syntyivat rv 40 ja jostakin syysta viimeiset raskausviikot olin elamani kunnossa! Ilmeisesti kohtu venyi liikaa, joten mua ei enaa lopussa supistellutkaan. Voimia ja jaksamista raskauteen sekä tulevaan vauva-arkeen!