Perheenjäsentenne rasittavat tavat?

Äitini tapa käydä vessassa ovi auki kotona ja kyläillessä ja kun mainitsen asiasta "naisiahan me kaikki ollaan!" Tai jos veljenikin on huoneistossa "perhettähän me kaikki ollaan!"

Ja sitten jos minä olen vessassa ja lukitsee oven ja hän yrittää päästä katsomaan peilistä/pesemään käsiä/sanomaan jotain ja se ovi ei avaudu niin sama virsi ja muistutus että vaihtoihan hän minun vaipatkin. Hänelle ei vain yksinkertaisesti mene päähän että vessa asiat ois ihan hyvä pitää omana ja vaikka ei ovea lukkoon laita niin sen voisi laittaa kiinni haju haittojen takia.

Veljeni kihlattu rakastaa järjestellä ja siivota toisten kotona.

Kaivaa persettään aina öisin unissaan niin, että koko sänky heiluu.

Isälläni ja veljilläni on aina kisa siitä, kuka pieree ja röyhtäilee omien sanojensa mukaan "komeimmin". Me perheen naiset jos röyhtäisemme hillitystikin tai päästämme pienen töötin, alkaa armoton arvostelu ja yököttely.

Vastaamattomuus -_-

Kysyn / sanon jotain joka kaipaa vastausta, kukaan ei reagoi mitenkään. Jos sanon uudestaan, hermostutaan että jankutan. Jos en sano eivätkä olekaan kuulleet, hermostutaan kun en ole sanonut uudestaan.

Äitillä oli tapana herätä viikonloppuina aikasin livertelemään muka niin hilpeenä 'ylös ulos ja lenkille' ja muuta. Vitutti.

Jatkuva kusetus ja patologinen valehtelu. Siihen päälle loiseläminen...

Vessan vetämättä jättäminen lapsuudenkodissa. Tai siis vedettiin vasta kun useampi oli pissannut. Ilmeisesti säästösyistä näin. Paha haju pinttyy äkkiä vessaan.

Mies pyykkiä pestessään aina onnistuu kaatamaan pulveria lattialle ja ei koskaan siivoa sitä pois ilman huomautusta