Mummun muuttunut käytös ja lapsen pelko, mummu elää jo menneessä

Kyllä lapsen täytyy kunnioittaa mummiaan joka tapauksessa, oli mummi sairas tai ei

En veisi lasta isovanhemman luo. Alzheimer-höpötykset voivat tuntua uhkaavalta aikuisellekin eikä lasta pitäisi mielestäni pelottaa tuollaisilla jutuilla. Muistihäiriöiset voivat oikeasti olla vaarallisia läheisilleen.

t. Alzheimer-potilaiden omainen

Tottakai 9-vuotias ymmärtää, kun hänelle kertotaan mummun käytöksen johtuvan sairaudesta. Lapsen mielikuvitus keksii muuten vaikka minkälaisia selityksiä, ja tavallisesti vielä juuri niitä, jossa kaikki on lapsen oma vika. Avoimuus ja rehellisyys mummun sairaudesta suojaa lasta!

Tietenkin sä kerrot juurta jaksain mummun tilasta.

Ei ne lapset tyhmiä ole. Joten lapsen ahdistusta voi helpottaavtieto siitä ettei mummo ole enää ihan terve. Eli hän tietää syyn epävakaaseen käytökseen. Ja sitten sinä äitinä pidät huolen siitä ettei mummo jää lapsen kanssa kaksin ja puutut heti tilanteeseen kun sammakoita alkaa putoilemaan mummon suusta. Tuo sairaus on sellainen ettei siitä parannuta vaan tilanne tulee menemään pahemmaksi.

Miksi lapsen tarvitsee kestää tai ymmärtää tollasia uhkailuja? Jos mummo ei enää osaa käyttäytyä oikein lapsien seurassa niin hänen luokseen ei viedä lapsia.

Yhdeksänvuotiaalle pitää selittää ja hän varmasti ymmärtää selityksen. Siitä huolimatta yhdeksänvuotias ei pysty. Ielä käsittelemään asiaa ja mummo on selityksen jälkeenkin pelottava. Suojelisin kyllä omaa lastani helvettipuheilta enkä koskaan jättäisi mummon kanssa kahden! Enkä muutenkaan alzheimerpotilaan kanssa, koska siinä kävisi äkkiä niin, että se 9-vuotias olisi vastuussa arvaamattomasti käyttäytyvästä ja impulsiiviseesta sairaasta vanhuksta, eikä se taatusti olisi moiseen vastuuseen kypsä!

Voi ymmärtääkin, mutta jos lasta siitä huolimatta pelottaa mummon käytös, niin minusta ei ole mitään syytä pakottaa lasta mummon seuraan vain siksi, että isovanhemman kuuluu olla mukana lapsen elämässä ja päinvastoin. Lapsi ei nauti mummon seurasta jos pelottaa, ja parin vuoden päästä mummokin on todennäköisesti jo siinä tilanteessa, ettei muista koko lapsenlasta enää kaivatakaan.

Mikä hitto on paljokas lapsi?

Ja ei, lasta ei ole MITÄÄN syytä jättää kahden alzheimerpotilaan kanssa.

Ehdottomasti pitää kertoa sairaudesta lapselle! Olisin ollut ikuisesti kiitollinen lapsena, jos joku olisi minulle selittänyt että mummon uhkailut ja vihaisuus johtui sairaudesta, eikä siitä, että minä olen ollut tuhma.

Ja MISSÄÄN NIMESSÄ et jätä lasta hetkeksikään yksin mummon kanssa, muistisairaat voivat olla todella väkivaltaisia. Ette voi enää luottaa mummoon, hän ei voi toimia enää lapsen vahtina. Te rupeatte nyt vahtimaan mummoa vuorostanne.

Tämä on varmasti vaikeaa vanhemmillekin, erityisesti mummon lapselle. Mutta se vanha äiti on nyt muuttunut, eikä enää ennalleen palaa. Hän ei voi olla tavallinen kiva mummu, vaan hän on sairas ihminen joka tarvitsee enemmän kuin voi antaa.

Ehdottomasti kerrot lapselle mistä on kysymys, 9v. kyllä ymmärtää jo. Äläkä enää jätä lasta yksin mummon kanssa, kuten moni muukin on sanonut, sillä Alzheimer valitettavasti saattaa saada ihmisen käyttäytymään hyvinkin väkivaltaisesti (äitini huitaisi minua kasvoille vedenkeittimellä ihan yllättäen - seurauksena tikkejä ja hammasremontti, lapselle voisi käydä vielä huonommin). Asia on vaikea ja todella ikävä, mutta paremmaksi tilanne ei enää muutu...

Siis ootko oikeasti jättänyt lapsen keskenään alzheimer-potilaan kanssa? Ei hyvää päivää.. Näköjään pitää saada sitä omaa aikaa hinnalla millä hyvänsä.

Ai tämmönen mummo provo tällä kertaa. 

Tietenkään lasta ei viedä sairaan ihmisen hoitoon.

Nuorempikin lapsi kyllä tajuaisi.

Uskovaiset on kyllä itse ns. saatanasta. Vittu mitä hourupäitä. Ei normaali muistisairas puhu noin hulluja. Ja hoidan työkseni heitä, joten kokemusta on.

Menneessä eläminen ei nyt kyllä ole ihan sama kuin helvetin tulella pelotteleminen. Minunkin mummmoni on dementoitunut ja on alzheimer, mutta hän ei koskaan pelottele ketään. Menneessä elää eikä tunne ympäristöään ollenkaan, ei tiedä missä asuu (on asunut ainakin10 asunnossa ja muistaa vain ensimmäisen ja toisen), järjestelee pakkomielteisesti tavaroita jne.

Ei hän minuakaan tunne mutta pienen lapseni jostain syystä kyllä. Tietää myös mitä sukua lapseni hänelle on, mutta hänelle on hyvin hämärää ne ihmiset, jotka ovat siinä sukupolviketjussa hänen ja lapsen välissä. Hän ilahtuu aina tavattomasti, kun käymme häntä katsomassa.

Minä usein itken autossa, kun olemme olleet häntä katsomassa. Lapsi tietysti pelästyy, mutta minä aina sanon, että äitiä itkettää, kun mummolla on pää niin kipeä ja äiti on sen takia surullinen. Itse asiassa mummo on nykyisin varsin säyseä ja herttainen (aiemmin oli oikeasti ilkeä perkeleellinen ämmä) mutta kun hän ei ole se mummo, jonka olen ikäni tuntenut. Mukava tietysti lapselleni, että hän oppii tuntemaan lempeän mummon eikä sitä, joka on minulle tutumpi.

Minä ainakin ymmärsin jo 5 vuotiaana, onko sun lapsesi jotenkin jälkeen jäänyt? Vai miksi epäilet että sillä ei ole normaalia ymmärrystä?

Eikö noin pahasti sairastunut jo kuuluisi laitokseen? Ainakaan yksin ei voi pärjätä ja jos omaishoitajaksi olet alkanut niin huolehdi sitten että lapsesi ei joudu olemaan sairaan tiellä/riesan. Ja valitse perheesi hyvinvoinnin ja vanhuksen hyvinvoinnin väliltä, oletko ammattitaitoinen hoitamaan jo noin pahaksi päässyttä sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Siis ootko oikeasti jättänyt lapsen keskenään alzheimer-potilaan kanssa? Ei hyvää päivää.. Näköjään pitää saada sitä omaa aikaa hinnalla millä hyvänsä.

Mummu asuu meillä, toisessa päässä taloa. Vasta nyt on mennyt lyhyessä ajassa huonommaksi. En ole jättänyt kahden kun lapsi kertoi mitä saunassa kävi. Ei sentään onneksi ole fyysisesti väkivaltainen ja mieskin on sanonut että aletaan jo etsiä laitospaikkaa. Miehellekin tietysti äärimmäisen raskas tilanne.

Ap

- pitää kertoa

- ei saa jättää kahden tämän potilaan kanssa

yhdessä voitte vierailla tapaamassa mummua, kunhan sinä tai joku muu terve aikuinen on läsnä ja tarvittaessa suojaamassa lasta. 

miksi palstalta kysellään tällaisia, kai nyt aikuinen ihminen tajuaa itse miten kuuluu toimia ? Kyseessä on kuitenkin lapsen välittömän turvallisuuden takaaminen...

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti on jo dementoitunut ja havaittu alzheimerin oireita. 9-vuotias on alkanut pelkäämään mummuaan. Viimeksi lapsi leikki olohuoneen matolla normaalisti kun mummu astui legon päälle. Huusi lapselle vihaisesti että sinä olet sellainen paljokas lapsi, joudut helvettiin. Mummu on siis syvästi uskovainen ja muutenkin höpisee helvetti-juttujaan. Lapsi kertoi minulle että mummu oli saunassa sanonut, että tällaista on sitten helvetin liekeissä ja siellä toukat syövät syntiset elävältä. Mummi on myös tarkka puutarhasta ja oli sanonut että jos näkee lapsen siellä tonkimassa, niin Jumala tiputtaa kuuman kiven päähän ja kallo halkeaa.

Ymmärtäisikö tuon ikäinen jo, jos kertoisin että houriminen johtuu mummun sairaudesta?

No tottakai ymmärtää, ja miksi ihmeessä ette ole jo kertoneet tätä lapselle? Sehän tässä on pelottavaa, että lapsi luulee nyt oikeasti, että mummu on lakannut rakastamasta - tuosta noin vain.

Olin itse 7-vuotias kun samassa talossa asuva mummuni (maatila) sairiastui vastaavaan, ja ymmärsin oikein hyvin, että mummu on sairas.

Otttot kirjoitti:

Miksi lapsen tarvitsee kestää tai ymmärtää tollasia uhkailuja? Jos mummo ei enää osaa käyttäytyä oikein lapsien seurassa niin hänen luokseen ei viedä lapsia.

Ei se nyt osaamisesta eikä halusta ole kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ootko oikeasti jättänyt lapsen keskenään alzheimer-potilaan kanssa? Ei hyvää päivää.. Näköjään pitää saada sitä omaa aikaa hinnalla millä hyvänsä.

Mummu asuu meillä, toisessa päässä taloa. Vasta nyt on mennyt lyhyessä ajassa huonommaksi. En ole jättänyt kahden kun lapsi kertoi mitä saunassa kävi. Ei sentään onneksi ole fyysisesti väkivaltainen ja mieskin on sanonut että aletaan jo etsiä laitospaikkaa. Miehellekin tietysti äärimmäisen raskas tilanne.

Ap

Ikävä tilanne. Kyllä tuon ikäinen lapsi kuitenkin jo tajuaa kun hänelle selittää mistä on kyse. Tuommoiset helvetin tulilla pelottelut ei tee hyvää lapselle. Mun isotäti oli myös alzheimerin kourissa vihamielinen ja haukkui ja uhkaili kaikkia. Kyllä se jäi pienellä lapsella mieleen, vaikka täti ei asunut meidän luona vaan käytiin katsomassa laitoksessa silloin tällöin. Teidän päätös mitä teette, mutta lapsen ei tulisi tuntea oloaan uhatuksi omassa kodissaan.