Miten näen 12-vuotiaan tiedot Omakannasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis teistä on ihan oikeasti ok ettei noin nuori lapsi USKALLA puhua terveysvaivoistaan vanhemmilleen?

Jos lapsi kotona pahoinpidellään sen takia, että kotona saavat tietää käyneen lääkärissä niin parempi etteivät saa tietää.

Parempi olisi että lapsi huostaanotetaan jos on tuollaisua pelkoja.

Eli olet sitä mieltä, että jos lapsesi sanoo lääkärissä että pelkää pahoinpitelyä niin se pitäisi ottaa huostaan?

Onko lapsen pahoinpitely sinusta ok ja normaalia? Minusta ei.

No ei tietenkään ole. Pahoinpitely ei suinkaan ole edes ainoa syy, joskus esimerkiksi perheen erilainen uskonto ja käytännöt rajoittaa tiettyjä asioita, voivat painaa mieltä ja haluta jutella terkalle.

Lapsella saa ja pitää olla myös yksityisyyttä. Vaikka se ei ole ok millään tavalla ettei lapsi uskalla kotona puhua, näin se joskus valitettavasti vain on.  

Tästä tuli joo vähän hämmentynyt olo, kun yritin uusia 14 vuotiaan allergialääkkeitä. Ajattelin, että näppärästi ne saa kannassa hoidettua. Paskat.

Silti mun pitää sitten soittaa, MUN, että lapsi saa lääkäriajan -edes puhelinajan-. Sitten lääkäri soitti mulle ja hoidettiin kuten ennenkin.

Nimittäin testattiin. Tyttö soitti ite ensin. Kertoi asiansa ja pyysi saada lääkäriaikaa. Siellä sitten sanottiin, että pyydä huoltajaa soittamaan. En ehtinyt kopata puhelinta tässä tilanteessa, että täsä mä olen.

Kyseltyäni asiaa, että miksi käytännöt vaihtelee yhteydenotto välineestä riippuen, niin täti sanoi mulle, että nää on nyt vaan näin. Aha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika outoa. Ei tuon ikäisellä yleensä ole vielä mitään tosi yksityisiä vaivoja, ja vaikka olisikin, vanhempien on hyvä olla perillä lastensa terveysasioista. Tosin itse olen niin hyvissä väleissä äitiini ettei minua haittaisi näin aikuisenakaan jos hän sattuisi näkemään terveystietojani, ei siellä mitään kamalan salaista ole.

Joo, mutta ajattelepa että niitäkin lapsia on joilla vaivoja on joista eivät voi puhua kotona. 

Mistä esim 11-vuotias osaa varata ajan lääkäriin jos vaivoja joista ei voi puhua?

Kouluterkan kautta.

Kouluterkka ei ole enää vaivoja varten, vaan ennaltaehkäisyä eli tarkistuksia kerkeevät vaan tekemään.

Tämäkin on koettu kantapään kautta. Lapsella murtui käsi ja sain särkylääkettä. Unohti yhtenä aamuna ottaa ja kivut sitten alkoi ensimmäisillä tunteilla. Vinkkasin, että käy terkalta kysymässä. Sai huudot ja räyhingit vastaansa, ettei sinne noin vaan tulla kyselemään lääkkeitä. Ups. Pyysin lapsen sitten kotiin. Siitäkin tuli huutia, kun lapsi lähti kesken päivän, ilmoittamatta. No, luokanvalvoja ei ollut paikalla ja ruotsin opettaja oli sanonut, että mene terkalle, se soittaa kotiin.

Laitoin nasevaa Wilma viestiä noille kaikille osallisille ja reksille. Sain pahoittelut, ettei heillä ole käytäntöä asiaan ollut. Lähtökohtaisesti henkilökunta ei saa antaa särkylääkettä ja jos särkee lapsen paikka on kotona. Okei, siis pidän mahdollisesti usean viikon lapsen kotona, vaikka tunneilla voisi osallistua? Joten laitoin sille särkylääkettä aina matkaan.. No, eihän lapsi saisi koulussa itseään lääkitä. Argh. Pieni pilleripurkki ja veskissä kävi ottamassa, jos tarvis. Toimii myös menkkojen aikana.

Sama ähinä toisessa koulussa, kun toisella lapsella ei ollut kuukautissuojia. Olisko terkalla jotain, ennen vanhaan oli! Sai huutia, kun sinne meni kyselemään, ei ole mikään yleinen varasto. Kyllä noi asiat pitää itsenäisesti osata hoitaa! Kyllä, mutta joskus unohtuu.

Lähimmillä kavereillakaan ei ollut, kotiin sitten. Siitähän tuli sitten huutia, kun kesken päivän piipahti kotona (yhden tunnin poissaolo), että olishan varmaan joltain opettajalla ollut. Oikeestiko olisi lapsen pitänyt opettajanhuoneesta käydä kyselemässä "onx kellään?!".

Ihan aburdia touhua.

Kouluterkka on kuitenkin valmis juttelemaan lapsen kanssa asiasta kuin asiasta. Vaikka kuinka hoette että teillä on niin hyvät välit ettei tarvitse salailla niin eipä se kerro mitään, joku asia voi lasta nolottaa niin ettei niistä läheisistä väleistä huolimatta kehtaa kertoa. Kokemusta on omalta osaltani, äidin kanssa olemme edelleen hyvinkin läheisiä ja puhumme miltein kaikesta.