3v mukaan hautajaisiin? Miten selittää tilanne lapselle? Kokemuksia!

Mun mummoni kuoli reipas vuosi sitten ihan yhtäkkiä. On aina kuulunut tiiviisti meidän perheen elämään. Päätimme sukulaisten kanssa, että lapset saavat käydä myös jättämässä mummolle jäähyväiset samoin kuin me aikuiset. Se oli kaunis hetki. Katselimme mummon rakkaita ja levollisia kasvoja ja lauloimme mummon lempivirttä Ei ole kaduttanut hetkeäkään, ja lapset jotenkin tiedostivat paremmin sen, että rakasta mummoa ei enään ole.

Mulle sanottiin, että hän on pilvenreunalla ja katsoo meitä. Muistan, kun yritin aina tiirailla, missä se istuu :)

Voi ihan hyvin ottaa mukaan hautajaisiin.

kuolemasta mitä ne on nähnyt että joku akvaariokala on kuollut. Sitten sitä ei enää siinä akvaariossa ole. Koirienkin kuolema tulee tulemaan eteen ehkä 7 vuoden sisällä, se tuleekin olemaan kova paikka sekä minulle että lapsille, koirat kun meillä ovat " aina" olleet (koirat 3 ja 2 vuotta vanhinta lasta vanhempia).

Selitin vaan etukäteen, että nyt menemme kirkkoon saattamaan mummua viimeiselle matkalle tms. ja kirkossa ollaan nätisti ja kuunnellaan mitä pappi puhuu. Lapsi ei suuremmin ihmetellyt itkeviä omaisia ja itse selitin äidin olevan hiukan surullinen nyt kun mummua ei ole enää. Haudalla selitin, että mummu laitetaan tuonne hautaan nukkumaan ikiunta.

Todella hyvin meni ja lähes koko siunaustilaisuuden lapsi jaksoi olla paikoillaan.



3v on tosin jo vähän isompi ja saatta enemmän jo asioista hoksata. Mutta tuskin kannattaa kovin kuolemasta selittää vielä.

Otin lapselle mukaan jotain pientä pastillia ja jonkun pienen kirjan...Jos nimittäin lapsi käy rauhattomaksi, näillä keinoilla saa vähäksi aikaa hiljaiseksi ja viihtyy taas hiukan..hautajaiset ovat nimittäin tylsiä tilaisuuksia lapsen kannalta!

Vielä olisin kysynyt, mitä laittaa lapselle päälle? Riittääkö tummat housut esim puuvillaset tai reisitaskumalliset? Ei viitsis " suoria housuja" ostaa. Sit joku siisti paitapusero tms.



Kiitos. Ap

3 veelle kerroimme, että mummi ei enää jaksanut elää kun oli niin vanha ja kipeä (syöpä), että mummi katselee pilven reunalta meitä. Ja että mummi näkee meidät vaikka me emme häntä enää voikkaan nähdä. Kun mentiin vielä ennen hautajaisista lähtöä käymään haudalla johon oli kukkavihot laitettu, pikkuinen kysyi, että missä se mummi on, johon joku meistä, että mummi nukkuu siellä kukkien alla johon pikkuinen, että niin ku se mummi on kuollut.

nyt te menette jättämään hyvästit mummulle. Isillä ja muilla on jo nyt kova ikävä mummua ja siksi he saattavat itkeä. Jos isi itkee, voi lapsi lohduttaa.



Näin kertoisin omalle 2-vuotiaalleni.

Ei ollut lähiomainen. Kerroin, että xxxx on lähtentyt pitkälle matkalle, ja kaikki on vähän surullisia koska emme näe xxxxx tosi pitkään aikaan. Muistelemme xxxxx ja toivotamme hänelle hyvää matkaa. Kuolemasta en puhunut mitään, koska hän ei sitä voisi ymmärtää.

Toi oli hyvä pointti, että ottaa jotain naposteltavaa lapselle mukaan kappeliin. Me kerroimme toki, että siellä ollaan nätisti, eikä resuta ym. mutta kyllä pikkumies nämä ohjeistukset kuitenkin unohti paikan päällä. Mulla oli kans kaiken varalta jotain purtavaa mukana, että keskittyis vaikka sit siihen.

Sitä on kovasti pohtinut, että miten sinne taivaaseen mennään. Nostaako Jumala, kiivetäänkö tikapuita, tuleeko siivet vai miten mahtaisi tapahtua.. ;)

Pienellä lapsella ei tarvitse olla mustaa/tummaa vaatetta hautajaisissa, ennen vanhaan se ei edes ollut soveliasta, vaan lapset puettiin valkoiseen.

Pieni lapsi voi siis pukeutua mihin tahansa siistiin, hillittyyn vaatteeseen; eli räikeitä värejä (esim. punainen) tulisi välttää, ja tytöille ei mitään rimpsurämpsyjä ja kukkakuvioita jne.

:)



Kirjastossa on hyviä kirjoja, kuinka kertoa kuolemasta pienelle lapselle. Siellä myös samalla neuvotaan, mitä asioita tulisi välttää kertomasta; " kuoli nukkuessa" , " kuoli kun oli niin sairas" jne.



Itse en ole uskovainen (olen siis täysi ateisti), mutta lapselleni tarjoan kristillistä kasvatusta, sillä lapsen on helpompi käsitellä vaikeita asioita, kuten esim. kuolema jne. kun voi uskoa taivaaseen, enkeleihin, Jumalaan jne.



...sillä mikä minä olen päättämään siitä, saako lapseni uskoa vaiko ei.



Eli puhukaa vain pienille lapsille taivaasta, enkeleistä ja Jumalasta kun kuolema kohtaa. :)

En ottanut mukaan hautajaisiin. Selitin kyllä että, " Maija" on nyt taivaassa jne.

Hoitopaikka järjestyi hautajaisten ajaksi, ja se oli hyvä juttu.

Ei pieni lapsi tajua hautajaisten päälle vielä mitään ja, ajattelin että poika olisi voinut tuntea olonsa ahdistuneeksikin tai hämilliseksi, kun kaikki vaan itkee. Ja sen kirkossa istuminen hiljaa olisi saattanut olla myös ylivoimaista lapselle. Itse sain hautajaisten ajan keskittyä rauhassa jäähyväisten jättöön.

Kukin tavallaan, mutta oma mielipiteeni pienen lapsen viemisestä hautajaisiin on se, että ei mikään pakko jos hoitopaikkakin järjestyy siksi ajaksi.

Pitäisi myös puhua totta ja käyttää lapsen kehitystason mukaisia termejä.

Lapsi kysyy kyllä lisää, kun haluaa lisää tietoa.

Välttäisin kuvailevien termien ( kuten " ikiuni " ) käyttöä...

lapsen logiikalla asia kääntyy pian esim. sellaiseksi, että lapsi

pelkää nukkumaanmennessään, ettei enää herääkään : (



Lapselle on lohdullista ajatella, että kuollut henkilö on enkelinä taivaassa. Jos siihen ei itse usko, voi kertoa, että jotkut uskovat enkeleihin ja niin lapsikin saa.

Oma mummini kuoli viime syksynä, lapset olivat tuolloin reilut 3v ja 1v ja molemmat olivat mukana.

En halunnut kertoa lapselle mitään enkeli- enkä taivasjuttuja (koska en niihin itse usko) ja sen takia kerroin kuolemasta ja hautajaisista ja surustakin yksinkertaisen kuivasti, enkä enempää kuin välttämätöntä. Missään tapauksessa en kertoisi lapselle asiasta mitään satuversiota, liian usein kuulee näitä " lapseni kyseli lentokoneessa miksei vaaria näkynyt pilven reunalla" -juttuja.



Pienempää ei koko asia kovinkaan paljoa kiinnostanut, esikoinen tuntuu ymmärtäneen omalla tasollaan kuolemisen ja on kysellyt asiasta joitain kertoja sen jälkeen, kuin kerratakseen oppimaansa.

ja meni taivaaseen (vaikken itsekään ihan kristinuskon mukaisesti usko, lapselle haluan säilyttää " lapsenuskon" , muistan, miten se itselleni toi lohtua ja rauhaa lapsena). Selitin myös, että taivas on sellainen toinen maailma, missä on kiva olla ja mihin siirrytään, kun kuollaan (ei siis sama kuin tuo taivas tuolla ylhäällä). Kerroin myös, että siellä mummoa odotti jo xxxxx, xxxxx ja xxxxx (aiemmin kuolleita sukulaisia, jotka lapsi tuntee kuvista). Kerroin, että hautajaisiin mennään sanomaan heihei mummolle. Kaikki meni ihan hyvin, lapsi oli sievästi hautajaisissa ja jaksoi ihmeesti. Monta viikkoa hautajaisten jälkeen juteltiin vielä mummosta ja kuolemisesta ja hautajaisista... ja lapsi leikkikin välillä hautajaisia. Eli kaikki sujui hyvin.



Samaa sanoisin, kuin joku toinenkin. Puhukaa lapsille (pienillekin) kuolemastakin mahdollisimman konkreettisesti. Älkää käyttäkö termejä " ikiuni" tai " lähti matkalle" tai " nukahti" tms. sillä lapsi käsittää asiat konkreettisesti ja sananmukaisesti ja voi ryhtyä pelkäämään, että jos vaikka äiti/isi/hän itse tai muu läheinen nukahtaa, lähtee pitkälle matkalle tms. niin hän kuolee ja katoaa lopullisesti niin kuin se kuollutkin...

Tämä tieto voi tulla kauhean shokkina, jos on kuvitellut että vain vanhat ihmiset kuolevat. En siis kuitenkaan kehota pelottelemaan, että vauvatkin voi kuolla, vaan puhua asiasta vaan yleisellä tasolla tyyliin, kaikki me joskus kuolemme.

lapsille että mummi sairastui äkisti niin pahasti etteivät lääkäritkään osanneet parantaa. Yhdessä kävimme sairaalassa sanomassa jäähyväiset.



Hautajaisissa molemma mukana, kerroimme etukäteen mitä siellä tapahtuu. Ensin siunaustilaisuus kappelissa, mummi on arkussa, pappi puhuu, lauletaan, sitten viedään arkku hautaan ja lasketaan kukat. Lopuksi muistotilaisuus jossa syödään ja muistellaan. Ihmiset voivat itkeä koska heillä on ikävä mummia.



Tilaisuus meni hyvin, lapset jaksoivat ihmeen hyvin koko siunaustilaisuuden, katselivat ympärilleen ym. Jälkeenpäin juteltiin paljon hautajaisista, on katseltu kuvia, käyty haudalla. Sen ihmeemmin eivät ole kysyneet mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kai heidän käsitys on että sitten vain haudataan ja sillä hyvä.

heidän isänsä kuoleman. Olimme jo tuolloin eronneet, lapsilla oli ikää 3 ja 4 vuotta. Kerroin kuolemasta ilman jumalaa ja enkeleitä tai edes taivasta. Kerroin, että isä on kuollut. Kerroin, että isän rakkaus ja ajatukset kulkevat lasten sydämissä. Ikiuni ja nukkui pois termejä en käyttänyt. Lapset eivät tänä päivänäkään usko enkeleihin, mutta heille lohtua suo isä sydämessä.

Olimme juuri vastaavanlaisissa hautajaisissa (mieheni mummi kuoli) enkä kyllä tainnut selittää meidän 3-vuotiaalle mitään. Eikä hän kysynyt mitään. Isoveljen kanssa kyllä on juteltu kuolemasta, mutta hän on jo 8 v.



Kun menimme kirkkoon, pyysin 3-vuotiasta olemaan hiljaa, mikä oli virhe, sillä sen jälkeen hän valitteli koko ajan, " en hau-a oo-a hiijjaa, en hau-a oo-a hiijjaa..." kunnes lupasin, ettei tarvitse olla hiljaa (kunhan on hiljaa...)



Tämä tapahtui ennen varsinaista seremonian alkua. Itse seremonian aikana hän oli hiljaa, mitä nyt vähän kiipeili sylissäni. Jälkeenpäin sai mummilta kehuja, kun oli " hiijjaa" , ja mummiakin vain nauratti tuo alun " en haua ooa" -juttu.



Vaatteina meidän pojilla oli tummansiniset housut ja tummansininen neule, alla kauluspaita.