Lue keskustelun säännöt.
Uuden suhteen piilottelu kun kodit lähekkäin
06.04.2017 |
Olen eronnut yli 2 vuotta sitten, ja päätin keskittyä lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa sen jälkeen. Ex-liittoni oli surkea, ja nyt olen sattumalta kohdannut miehen johon todella haluaisin tutustua ja tunnen että tässä olisi ainesta enempäänkin. Haluaisin siis uskaltautua koittamaan josko tästä voisi tulla jotain.
Ero oli lapsille vaikea, ja uuden suhteen tuleminen heidän tietoonsa tuntuu todella huonolta ajatukselta. Ja toki haluaisin itsekin olla jutusta varma ja että suhde olisi vakiintunut ennen kuin se haluaisin lasten kuulevan. Mitään yhteenmuuttoa en aio harkitakaan niin kauan kuin lapset asuvat kotona, mutta toki mies viettäisi öitä luonani silloin kun lapset ovat isällään. Asumme kuitenkin exän kanssa lähekkäin ja lapset liikkuvat itsekseenkin kotien välillä. Tai jos itse en yhtäkkiä olekaan kotona vaan miehen luona, ja lapsi kysyy missä olen. Niinpä etukäteen tuntuu mahdottomuudelta pitää suhde salassa vaikkapa vuoden ajan. :/
Miten te muut eronneet olette toimineet?
Kommentit (16)
Ymmärrän et haluat suojella lapsiasi, mutta ajattelitko näyttää heille elämänmalliksi äidin, joka on vain lapsiaan varten elävä työmyyrä ilman ihmissuhteita, seksuaalisuutta jne? Minusta ajatuksessa on jotakin kamalaa. Tietysti lasten koti ja hyvinvointi pitää turvata, mut jos sen ehtona on aikuisen naisen elämäsi, niin ei hyvältä kuulosta. Lapsetkin saavat aika rajoittuneen naisen mallin. Sekin on huono malli et omistaudut heille, eli he ovat maailman napa eikä muuta saa olla. Suoraan sanottuna ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän et haluat suojella lapsiasi, mutta ajattelitko näyttää heille elämänmalliksi äidin, joka on vain lapsiaan varten elävä työmyyrä ilman ihmissuhteita, seksuaalisuutta jne? Minusta ajatuksessa on jotakin kamalaa. Tietysti lasten koti ja hyvinvointi pitää turvata, mut jos sen ehtona on aikuisen naisen elämäsi, niin ei hyvältä kuulosta. Lapsetkin saavat aika rajoittuneen naisen mallin. Sekin on huono malli et omistaudut heille, eli he ovat maailman napa eikä muuta saa olla. Suoraan sanottuna ahdistavaa.
Piti vielä sanomani, että itse olen eronnut, lapsillani on isänsä luonna äitipuoli josta pitävät kovasti ja meillä asuu osan ajasta minun uusi puolisoni. Lapset viihtyvät hyvin isänsä puolison kanssa ja minäkin pidän hänestä. Samoin he tykkäävät minun puolisostani. Siis molemmat ovat heille suuri rikkaus.
En tiedä onko tuokaan pelkästään hyväksi että lapset kulkevat miten vaan. Vanhempien vastuullahan on huolehtia heidän arjestaan, eikä vanhemmillekaan aina kaikki tarvitse sopia. Mut kamalinta tuossa on se, etteivät lapset saa mitään käsitystä äidin ja sitä kautta naisen normaalista aikuisesta naisen elämästä. Jos sulla on tyttäjö, kasvavat käsitykseen, että nainen on sukupuoleton yksinraataja, jos poikia, etsivät aikanaan kompleksista naista, eivätkä kestä normaalia seksuaalisuutta.... Tuossa on menossa sunkin ainutkertainen elämäsi, ei sitä purkkiin kannata tunkea. Lapsetkin tosiaan tarvitsevat sen oikean elämän mallin, kaikkine tunteineen ja ristiriitoineen.
No kyllähän äidin pitää ensisijaisesti omistautua lapsille ja olla äiti. Niinpä en toisi esiin lapsille mitään epävarmalla pohjalla olevaa suhdetta, vaan esittelisin vasta siinä vaiheessa, kun on selvää, että ihminen tulee elämässäsi pysymään. Raastavaa lapsille tuo, että esittelisi vaihtuvia miehiä, huh.
Ja kyllä minusta on kypsempää olla se lapsille omistautuva äiti ja uskoisin, että lapset arvostavat sitä huomattavasti enemmän kuin sitä. Jos uusi mies on tullakseen, niin tosiaan pitäisi olla suhden hyvin vakaalla pohjalla, että lapsille kannattaa esitellä ja lapsetkin vaistoavat, onko äiti epävarma tai varma tästä rakkaudesta.
Anteeksi nyt, mutta pieni puistatus kävi edellisen vastauksesta. Lapsille äiti on äiti, eikä seksuaalinen nainen, jolla on omat tarpeensa. Turha hakea siihen lasten ymmärrystä.
Mun lapsilla ainakin on paljon iloisempi ja jaksavaisempi äiti kun löysin uuden kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän äidin pitää ensisijaisesti omistautua lapsille ja olla äiti. Niinpä en toisi esiin lapsille mitään epävarmalla pohjalla olevaa suhdetta, vaan esittelisin vasta siinä vaiheessa, kun on selvää, että ihminen tulee elämässäsi pysymään. Raastavaa lapsille tuo, että esittelisi vaihtuvia miehiä, huh.
Ja kyllä minusta on kypsempää olla se lapsille omistautuva äiti ja uskoisin, että lapset arvostavat sitä huomattavasti enemmän kuin sitä. Jos uusi mies on tullakseen, niin tosiaan pitäisi olla suhden hyvin vakaalla pohjalla, että lapsille kannattaa esitellä ja lapsetkin vaistoavat, onko äiti epävarma tai varma tästä rakkaudesta.
Anteeksi nyt, mutta pieni puistatus kävi edellisen vastauksesta. Lapsille äiti on äiti, eikä seksuaalinen nainen, jolla on omat tarpeensa. Turha hakea siihen lasten ymmärrystä.
No, mulla käy puistatus taas tästä. Lapsille omistautuminen kuulostaa kammottavalta, mikäli kyseessä eivät ole taaperot. Silloin kuuluukin omistautua. Lasten kuuluu oppia elämää, eikä kasvaa missään suljetussa tynnyrissä. Jos nyt ajatellaan, et kyseessä on kutakuinkin normaalit vanhemmat. Eikä tässä mistään vaihtuvista miehistä ollut kyse. Lapsille äiti on äiti ja lapsille on erittäin hyväksi oppia sekin, että äidillä on myös oma olemassaolonsa ja hän on seksuaalinen olento. Tämän voi tietytsi ymmärtää kuinka väärin ja pervesrssisti vaan, mutta lasten kehitykseenkin kuuluu kriisi, kun hän tajuaa että isän ja äidin välillä on aikuisten maailma johon hänellä ei ole pääsyä. Se on normaalia, ja erossa on riski, ettei juuri näitä kehitysvaiheita tapahdu, vaan lasten käsitys vääristyy. Lapsilleen omistautuva sukupuoleton työjuhta taas on kammottava malli. Mun lapset ovat jo isompia, ja väitän tietäväni mistä puhun. Mut toki he, jotka haluavat vetää muumimammakoltun päälle ja lakata olemasta ja omistautua lapsilleen, niin senkun vaan. Ei ne lapset siihenkään kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot exälle, joka on aikuinen, että sinulla on omia menoja, jolloin lapset eivät voi tulla luoksesi. Kyllähän ihmiset tekevät töitäkin ja tapaavat ystäviään ilman lapsia. On olemassa myös sukupolvien kuilu, aikuisilla on yksityisyys ja elämänalueita, jotka eivät kuulu lapsille.
Joo no tottakai esittelisin miehen lapsille sitten kun se oikeasti olisi pysyvä suhde. Mutta nyt siis kyseessä tämä tutustuminen, joka voi viedä kuukausia tai enemmänkin koska voimme tavata ehkä viikon-parin välein.
Tuossa on pointtinsa mitä nro 2 kirjoitti, koska juuri tuollainen iloton työmyyrä ja kodinkone olen lasten silmissä ollut. Mutta tosiaan haluaisin että mitään hätiköityä en tee. Ja pääosin lapset liikkuvat vanhempien kontrollissa, mutta esiteini saattaa tulla yllättäenkin ovelle kun ulkona liikkuu. En kai voi sanoa ettei saa kotiinsa tulla käymään?
Varmaan ajatuksiini vaikuttaa myös kontrolloiva ex joka ei olisi halunnut erota. Tunnen yhä syyllisyyttä vaikka ratkaisuni oli oikea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs ne äidit jotka ei koskaan löydä uutta suhdetta? Kasvaako niiden lapset ihan kieroon kun eivät näe että äiti on seksuaalinen olento??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä systeemi teillä on, viikko-viikko tai? Jos sellaista ei ole kannattaa ehkä siirtyä siihen, sitten tietää koska on ns free zone. Jos riski silti suuri että lapsi pompahtaa kotiin, olisiko sit parempi että olette miehen luona niinä iltoina kun tapaatte, ja keksit jotain exälle miksi et ole kotona?
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän äidin pitää ensisijaisesti omistautua lapsille ja olla äiti. Niinpä en toisi esiin lapsille mitään epävarmalla pohjalla olevaa suhdetta, vaan esittelisin vasta siinä vaiheessa, kun on selvää, että ihminen tulee elämässäsi pysymään. Raastavaa lapsille tuo, että esittelisi vaihtuvia miehiä, huh.
Ja kyllä minusta on kypsempää olla se lapsille omistautuva äiti ja uskoisin, että lapset arvostavat sitä huomattavasti enemmän kuin sitä. Jos uusi mies on tullakseen, niin tosiaan pitäisi olla suhden hyvin vakaalla pohjalla, että lapsille kannattaa esitellä ja lapsetkin vaistoavat, onko äiti epävarma tai varma tästä rakkaudesta.
Anteeksi nyt, mutta pieni puistatus kävi edellisen vastauksesta. Lapsille äiti on äiti, eikä seksuaalinen nainen, jolla on omat tarpeensa. Turha hakea siihen lasten ymmärrystä.
Näin. Huh kamalaa ajatellakin, että jotakuta äitiä ei yhtään hävetä esitellä halujaan ja kas kun ei vonkaamistaan lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs ne äidit jotka ei koskaan löydä uutta suhdetta? Kasvaako niiden lapset ihan kieroon kun eivät näe että äiti on seksuaalinen olento??
Haha, tällainen fiilis mullekin vähän tuli! =D En ole eron jälkeen kaivannut uutta suhdetta, isä on jo uusissa naimisissa ja heillä on yhteisiä lapsia, eli onneksi sentään siellä näkee "normaaleja seksuaalisia olentoja", kun äitinsä on tällainen seksitön hahmo, joka vain omistaa elämänsä lapselle.......
No tosiasiassa en vaan halua parisuhteeseen, minulla on toimiva fwb-suhde mutta sori siitä, etten aio tätä "ystävää" esitellä lapselle, lisäksi olen melko varma ettei oikein sopisi hänenkään pirtaan että yhtäkkiä pitäisi lapseeni tutustua... Ilmeisesti jollekin sekin on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Entäs ne äidit jotka ei koskaan löydä uutta suhdetta? Kasvaako niiden lapset ihan kieroon kun eivät näe että äiti on seksuaalinen olento??
No ei ehkä ihan kieroon, mut vaikuttaahan se tietysti ja voi hankaloittaa omaa pariutumista aikanaan, kun ei ole mitään mallia. Eikä ole tarvinnut myöskään jakaa vanhempaansa toisen aikuisen kanssa, mikä altistaa epäterveelle riippuvuussuhteelle lapsen ja aikuisen välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo no tottakai esittelisin miehen lapsille sitten kun se oikeasti olisi pysyvä suhde. Mutta nyt siis kyseessä tämä tutustuminen, joka voi viedä kuukausia tai enemmänkin koska voimme tavata ehkä viikon-parin välein.
Tuossa on pointtinsa mitä nro 2 kirjoitti, koska juuri tuollainen iloton työmyyrä ja kodinkone olen lasten silmissä ollut. Mutta tosiaan haluaisin että mitään hätiköityä en tee. Ja pääosin lapset liikkuvat vanhempien kontrollissa, mutta esiteini saattaa tulla yllättäenkin ovelle kun ulkona liikkuu. En kai voi sanoa ettei saa kotiinsa tulla käymään?
Varmaan ajatuksiini vaikuttaa myös kontrolloiva ex joka ei olisi halunnut erota. Tunnen yhä syyllisyyttä vaikka ratkaisuni oli oikea.
Ap
Jotenkin arvasin, että syy on ex. Koska jos mitään ongelmaa ei ole, tetysti sovitaan lasten menot niin, että kumpikin osapuoli voi rakentaa myös uutta elämää. Sun miessuhteet ei exälle kuuluu. Kannattaa erota huolella, niin ettei ex voi sun elämääsi mitenkään kontrolloida. Minä olen sanonut lapsille, että jos ovat isällään ja tulevat silti käymään, niin laittavat viestin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän äidin pitää ensisijaisesti omistautua lapsille ja olla äiti. Niinpä en toisi esiin lapsille mitään epävarmalla pohjalla olevaa suhdetta, vaan esittelisin vasta siinä vaiheessa, kun on selvää, että ihminen tulee elämässäsi pysymään. Raastavaa lapsille tuo, että esittelisi vaihtuvia miehiä, huh.
Ja kyllä minusta on kypsempää olla se lapsille omistautuva äiti ja uskoisin, että lapset arvostavat sitä huomattavasti enemmän kuin sitä. Jos uusi mies on tullakseen, niin tosiaan pitäisi olla suhden hyvin vakaalla pohjalla, että lapsille kannattaa esitellä ja lapsetkin vaistoavat, onko äiti epävarma tai varma tästä rakkaudesta.
Anteeksi nyt, mutta pieni puistatus kävi edellisen vastauksesta. Lapsille äiti on äiti, eikä seksuaalinen nainen, jolla on omat tarpeensa. Turha hakea siihen lasten ymmärrystä.
Näin. Huh kamalaa ajatellakin, että jotakuta äitiä ei yhtään hävetä esitellä halujaan ja kas kun ei vonkaamistaan lapsilleen.
MInusta on jotenkin pervoa tämä, että normaalista seksuaalisuudesta puhuminen muuttuu joidenkin päässä vonkaamiseksi, halujen esittelyksi, miksi lie. Seksuaalisuus on ihmisessä olemassaoleva osa-alue, myös äideissä. Ei sitä lapsille esitellä, mutta äidille on vähintäänkin terveellistä elää sitä omaa seksuaalisuuttaan. Mut toki voi vapaasti ymmärtää väärin ja möyhätä omissa perverssioissaan. Normaalille aikuiselle ei ole mikään ongelma olla sekä turvallinen, hoivaava äiti, että seksuaalinen nainen (ihan jo sille omalle kumppanille, että lapsilla säilyisi ehjä perhe) Eron jälkeen se seksuaalisuus suuntautuu muualle kuin siihen kotipiiriin. Seksuaalisuus on elämänhalua. Mut tätä palstaa luettuani ymmärrän kyllä, et se on liikaa joillekin. MItään pahaa siinä ei ole, eikä se tarkoita sitä et kapakasta kännissä raahataan jotain ukkoja pantavaksi ja lasten ihmeteltäväksi. Mut vaalia sitä kannattaa, ettei katoa. Lapsillakin kivampi kasvaa aikuiseksi elämänhaluisen äidin lapsena kuin jonkun katkeran marttyyrimamman.
Eikö kellään ole kokemusta tästä?