Ajatteletteko koskaan sitä, miten teidän tekonne vaikuttavat täysin tuntemattomien elämään

Olisi pikkuisen liian rankkaa yrittää miettiä kaikkia mahdollisia muita ihmisiä, joten en, en ajattele.

Eikös tää ole just se "perhosefekti" , sinänsä ihan mielenkiintoinen ajatuksena, mutta en kyllä jaksa pyöritellä päässäni sen enempää.

Joo. Ajattelen mä, että koska mä olen työtön ja rahaton niin jonkun elämä on siksi parempi kuin minun ja arvatkaas millaisia seurauksia ja ajatuksia se taas sitten minussa aiheuttaa! En viitsi anonyymistikaan paljastaa.

Ei passaa ajatella tuommosia. Tule vihaiseksi.

En. Mielenkiintoinen ajatus, mutta niin se vaan elämässä menee, että joskus toinen apina nappaa banaanin sun nenän edestä, etkä saa koskaan syödä juuri sitä banaania, joka oli ehkä erityisen herkullinen. Ei sellaista oikein viitsi jäädä miettimään, koska sitä tapahtuu koko ajan, kaikessa, eikä kuitenkaan voi tietää millaiseksi sen toisen elämä muodostuu. Ehkä se viettää elämänsä parhaan välivuoden ulkomailla, tapaa loppuelämänsä suuren rakkauden ja aviopuolison, palaa sen kanssa takaisin, hakee kouluun uudestaan ja pääseekin sisään. 

Tulee ajateltua aika useinkin.

Aika rankkaa se on. Minä käynnistän vanhan autonromuni ja ajelen lähihuoltikselle kahville ja samaan aikaa lähi-idässä tapetaan ihmisiä, että länsimaihin virtaisi halpaa öljyä. Amerikkalaiset köyhät tappavat Irakilaisia ja Syyrialaisia köyhiä siksi, että minulla on mahdollisuus käyttää hupiajeluihini kohtuuhintaista polttoainetta.

Tosiasiassa minä murhaan ihmisiä toisella puolella maapalloa omien valintojeni seurauksena.

V.tunmoista itsekkyyttä kun sitä tarkemmin ajattelee.

Joskus joo. Tosin enemmän olen ajatellut miten sattumanvaraiset jutut ovat vaikuttaneet omaan elämääni tai hopa olemassaolooni. Ilman toista maailmansotaa isovanhempani tuskin olisivat koskaan tavanneet, ja minua ei olisi olemassa. Hurja ajatus.

Joo, mutta vähän eri tavalla. Pyrin ottamaan muut huomioon jokapäiväisissä toimissani (olen kohtelias, en ilkeile edes netissä jne) ja hankinnoissani (reilun kaupan tuotteet, en osta halparättejä jotka tuotettu ties millaisissa oloissa). Tähän liittyy myös se että kierrätän, välttelen kerskakulutusta ja ylipäänsä yritän omalta osaltani toimia niin että tästä planeetasta on iloa tulevillekin sukupolville.

Se opiskelupaikkaa hakenut hakee ensi vuonna uudelleen. Tekee vuoden kunnolla lukuhoommia ka on valmiimpi ensi vuonna. Jos hän ei ole valmis tekemään töitä, niin hän löytää toisen paikan. Sellaisen joka enemmän motivoi. Se, että minä nappasin opiskelupaikan on hänelle siis palvelus. Voi miettiä mitä oikeasti haluaa.

Ja toisaalta kaikille löytyy paikka. Ei se nyt ole minun vastuullani, että onko joku kipeänä kokeen aikana tai onko valmistautunut tai osaako.

Arvostan yrittämistä Ja pitkäjänteisyyttä.

Niin, mites ne työpaikat, jotka vietiin mun nenän edestä?

Ne meni oikealle ihmiselle, koska loppujen lopuksi mulle oli luvassa jotain parempaa. Ehkä silloin otti päähän, mutta sitten tuli se mun työpaikka, oikea mies jonka kanssa sai oikeat lapset.

Ei se muukalainen ole vastuussa minun elämästäni, enkä minä koe olevani sen suuremmin vastuussa kenestäkään muusta. Tietysti eettisesti pitää elää, mutta muuten en vaivaa päätäni.