Lue keskustelun säännöt.
Miksi animen katsominen on joillekin turn off?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Koska se on säälittävää ja noloa.
Mikä siitä tekee säälittävää ja noloa? Millä lailla se eroaa elokuvien ja muiden sarjojen katsomisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on säälittävää ja noloa.
Mikä siitä tekee säälittävää ja noloa? Millä lailla se eroaa elokuvien ja muiden sarjojen katsomisesta?
Minua rasittaa kun kaikissa animeissa ollaan high schooleissa ja epävarmoina teineitä sievistellään, punastellaan ja ihmetellään. Ei nappaa näin aikuis-iällä. Itse samaistuisin mieluummin 30-40-vuotiaisiin sankareihin ja sankarittariin. Tällaiset sarjat on todella harvassa, mutta niitäkin toki löytyy.
En tunne yhtään ihmistä, joka kiihottuu tavallisen animen katselusta. Se pikkutyttö-piipitys on rasittavan kuuloista.
Animen tuomitsijat eivät tunne animea. Esimerkiksi Jin-Roh: Wolf Brigade, Texhnolyze, Ghost in the Shell ja Legend of the Galactic Heroes ovat selvästi kypsempiä kuin keskimääräinen Hollywood-tuotanto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koitappa nyt ajatella animea sellaisen ihmisen kannalta, joka ei ole koskaan tutustunut siihen pintaa syvemmältä. Kyllähän sinä nyt voit itsekin myöntää, että suurin osa animesta on pikkuhousuja ja muuta pikkupervoa sisällötöntä sontaa, ja vaikka se ei missään nimessä ole koko totuus, se on hyvin näkyvä ja outo osatotuus.
On toki paljon tosi hienoja aikuisille suunnattuja älykkäitä sarjoja, mutta eihän niistä ole selvillä edes kaikki animea katsovat. Aikuinen mies joka on innostunut jostain Narutosta, ei nyt vain ole ainakaan turn on.
Harva mieskään innostuu ihan hirveästi, jos nainen kertoo täyttävänsä elämänsä shojolla, twilightilla tai harlekiineilla, ja nainen jolla on pelisilmää jättääkin paheensa paljastamatta, kunnes suhde on sen verran vakaalla pohjalla, että toinen ei juokse heti pakoon, kun toisesta paljastuu jotain kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Animen tuomitsijat eivät tunne animea. Esimerkiksi Jin-Roh: Wolf Brigade, Texhnolyze, Ghost in the Shell ja Legend of the Galactic Heroes ovat selvästi kypsempiä kuin keskimääräinen Hollywood-tuotanto.
Ghost In The Shell, Akira ja Ninja Scroll ovatkin Anime-elokuvien kirkkainta kärkipäätä. Eivät tee enää näin hyviä. Näissä kaikissa on pää-osissa aikuisia, lukuunottamatta Akiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Animen tuomitsijat eivät tunne animea. Esimerkiksi Jin-Roh: Wolf Brigade, Texhnolyze, Ghost in the Shell ja Legend of the Galactic Heroes ovat selvästi kypsempiä kuin keskimääräinen Hollywood-tuotanto.
Kyllä jopa joku perus shounen kuten Narutokin on. Animeissa on lähes aina jonkinlainen filosofinen ulottuvuus ja henkilöhahmot ovat moniulotteisia. Todella harva Hollywood-tuotanto herättää minkäänlaisia ajatuksia, aivotonta viihdettä melkein koko toimiala. Jopa niinkin arvostettu elokuva kuin The Dark Knight pistää ajattelemaan vähemmän kuin Naruto, joka on kuitenkin suht paska.
Pidän itsekin animesta, mutta voin rehellisesti sanoa että n. 80% animesta on ihan hirveää paskaa. Juuri nämä pikkutyttö- ja koululaisjutut ärsyttää, hirveästi kliseitä, fanserviceä ja yleensä juonet ovat niin heikkoja että ihan oksettaa.
Animefaneissa ärsyttää se piirre, kun kaikki anime muka on täydellistä ja paljon parempaa kuin mikään mitä länsimaissa tuotetaan. Exänikin väitti ettei huonoa animea ole olemassakaan, anime on jo defaultina viihteen täydellinen muoto.
Ja en tajua sitä jatkuvaa seksin tuputusta. Onko fanbase todellakin niin heikkoa ja stimulointia kaipaavaa, että koko ajan pitää heitellä tissi/pylly/pikkarijuttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Animen "syvälliset" jutut on sellaista teini-ikäisen ajatusmaailmaa. Sellaista vähän angstisen edgyä mukafilosofista masistelua ja uuuuu maailma onkin mustavalkoinen -shaibaa. Tietysti tämä puree ihmisiin jotka ovat tottuneet valmiiksipureskeltuun tv-viihteeseen, teini-ikäisiin ja teinimäisesti ajatteleviin ihmisiin.
Jos haluatte oikeasti kunnon viihdettä, kannattaa lukea kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Animen tuomitsijat eivät tunne animea. Esimerkiksi Jin-Roh: Wolf Brigade, Texhnolyze, Ghost in the Shell ja Legend of the Galactic Heroes ovat selvästi kypsempiä kuin keskimääräinen Hollywood-tuotanto.
Kyllä jopa joku perus shounen kuten Narutokin on. Animeissa on lähes aina jonkinlainen filosofinen ulottuvuus ja henkilöhahmot ovat moniulotteisia. Todella harva Hollywood-tuotanto herättää minkäänlaisia ajatuksia, aivotonta viihdettä melkein koko toimiala. Jopa niinkin arvostettu elokuva kuin The Dark Knight pistää ajattelemaan vähemmän kuin Naruto, joka on kuitenkin suht paska.
Vähän heikkoa verrata elokuvaa ja pitkää sarjaa toisiinsa. Naruton alkupuoli oli suht freshiä, mutta sekin muista sarjoista omaksutta kierrätystä. Naruton filosofia on hyvin kliseinen shounen genressä ja Japanin kulttuurissa. Erityisesti Naruton loppupuoli on tarinankerronnaltaan heikkoa ja lähes puhdasta fanserviceä, nimittäin tytöille suunnattua fanserviceä, koska Narutosta tulikin huippusuosittu tyttöjen keskuudessa ja se näkyy siinä, miten sarjan lopussa kaikki paritetaan jollekin; joka on täysin puhdasta fanserviceä ja sosiaalipornoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Animen "syvälliset" jutut on sellaista teini-ikäisen ajatusmaailmaa. Sellaista vähän angstisen edgyä mukafilosofista masistelua ja uuuuu maailma onkin mustavalkoinen -shaibaa. Tietysti tämä puree ihmisiin jotka ovat tottuneet valmiiksipureskeltuun tv-viihteeseen, teini-ikäisiin ja teinimäisesti ajatteleviin ihmisiin.
Jos haluatte oikeasti kunnon viihdettä, kannattaa lukea kirjoja.
Twilight-kirjoja tai kenties Maailman lapset-sarjaa, jossa Ayla the täydellinen panna kuksii kaiken aikaa täydellisen Jondalarinsa kanssa, jonka penis täydellisesti sopii Aylaan, ja on joka tavallahhhhhh SONTAA!!!
Eihän formaatti mitään merkkaa, vaan sisältö!
Animesta paljon rakentuu trauman pohjalle, mutta en menisi nimittämään sitä pelkäksi murrosikäisyydeksi. Esimerkiksi eksistentialismi on olemassaolon ja trauman taitekohtaa pohtiva, aika angstinen filosofian suuntaus.
Lisäksi kristillinen kulttuuri on mustavalkoinen, oli kyse sitten teologiasta tai filosofiasta, ja anime - tarkemmin sanoen taustalla vaikuttava taolais-buddhalainen metafysiikka - usein haastaa tämän järjestyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastan Studio Ghiblin elokuvia kuten Naapurini Totoro, Liikkuva linna ja Prinsessa Kaguyan taru. Ja ova Muumitkin animea :). N49
Tissivako/pantsu/ecchi-animen töllääjä ei ole turn-off, jos pitää turpansa kiinni kun minä katson yaoita.
t:nainen
Myös Henkien kätkemä on hieno elokuva kuten kaikki Hayao Miyazakin leffat. Päällisin puolin ne näyttää ja tavallaan on lasten/nuorten leffoja, mutta niissä on myös monia symbolisia merkityksiä jotka tarvitsevat hieman harjaantunutta mieltä huomatakseen.
Jos en ihan väärässä ole, niin se oli Ghibli joka teki vuosi pari sitten Ronja Ryövärin tyttärestä animen. Siis ei elokuvaa, vaan sarjan. Se on hieman vieroksuttua CGI-animea, mutta oli mielestäni hyvin toteutettu, joskin Ronjan ääninäyttelijä ylinäytteli pahasti välillä.
https://www.nyaa.se/?page=search&cats=1_37&filter=0&term=ronja
Ja suoratoistona:
https://ww1.gogoanime.io/category/sanzoku-no-musume-ronja
Ei sellainen anime ole paskaa jota länsimaalaiset ovat olleet mukana tekemässä kuten mm. Muumit tai Alfred J Kwak.
Koska se on säälittävää ja noloa.