Miksi sinulla on huonot välit sisartesi/veljiesi kanssa?

Veljen näin viimeksi joskus 1991 kun oli ihan pieni poika ja mun molemmat siskot ei voi sietää mua, niin ei olla missään tekemisissä. Periaatteessa mulla ei ole muuta perhettä kuin omat lapset, mutta ei se mitään, olen tottunut elämään ja olemaan yksin.

Meillä ei vaan ole mitään yhteistä. En pitäis tuommosta ihmistä kaverina joten en näe mitään syytä tulla väkisin toimeen vain siksi että sattuu olemaan samat vanhemmat.

Siskoni on aina neuvomassa, niin kuin olisi jotenkin parempi ihminen, vaikka hänellä itsellään ollut vaikeuksia selvitä elämässään, esim. työllistyä ja pärjätä muutenkin. Hän on minua paljon nuorempi, vanhempien lellipentu. Minulla on työ - ja perheasiat ihan kunnossa, en kaipaa häneltä ohjeita mihinkään. En ymmärrä, miksi kaikki keskustelut menevät aina siihen, että hän kertoo minulle, mitä kannattaa tehdä milloinkin. Pitää itseään ja omia asioitaan muutenkin koko suvun keskipisteenä. Vanhempani hyysäävät häntä ja hänen lapsiaan koko ajan. Ostavat lapsille kaiken, mitä tarvitsevat, hoitavat lapsia koko ajan ja kuuntelevat ihastuksissaan hänen viisaita neuvojaan. Pitävät häntä jotenkin fiksuna ihmisenä. Oikeasti hän on patalaiska ja syrjäytynyt ja ainoa asia, mikä kiinnostaa, on vetää lonkkaa ja katsoa tv:tä. Lapsia tulee solkenaan, vaikka on ollut vaikeaa jaksamisen kanssa jo muutenkin. Minä, joka olen kouluttautunut korkeasti lainarahalla, hankkinut hyvän ammatin ja hoidan lapseni ja perheeni asiat muutenkin itsenäisesti, olen se mustalammas, jota jostakin syystä aina parjataan. Ei tee hirveästi mieli olla yhteydessä kehenkään. Eipä heitä kyllä hirveästi minun asiat kiinnostakaan.

Siskoni ja veljeni ovat minua huomattavasti vanhempia. He muuttivat kotoa minun ollessani hyvin nuori. Emme vain ole olleet kovin läheisiä koskaan. En oikeastaan tiedä miksi, ehkä epävakaat lapsuuden kotiolot ovat syynä tähän.

Isoveljeni on jo lapsesta lähtien kusettanut kaikkia omaksi edukseen.

Varasti salaa rahaa vanhemmiltamme, myi minulle rikkinäisiä tavaroitaan muka hyväkuntoisina, pyrkinyt aina hyödyntämään perheenjäseniä eri tavoin. Nyt, kun sai lapsen, on hoidattanut häntä vanhalla äidillämme (joka itsekin on raihnainen) ja pyrkinyt kaikin tavoin siihen, että mekin hoitaisimme hänen huomionhakuista villiä pentuaan, vaatii muutto- ja siivousapua sisaruksiltaan, käyttää äitimme autoa kuin omaansa ja jättää sen tankki tyhjänä toisille.

Eli veli on itsekäs ja ahne kusipää, joka näkee muut ihmiset hyödyn lähteenä. Tällaisen kanssa en halua olla missään tekemisissä.

Minullakin veli (11 vuotta vanhempi) ja sisko (8 vuotta vanhempi) ovat minua selvästi vanhempia. Veli aina kiusasi minua, piilotteli leluja ja tukisteli. Sisko hoiti aika lailla ja oli oikein kiva.

No, aikuisena veli on keskittynyt dokaamaan ja soittelemaan muutaman vuoden välein. Silloin hän käy heti asiaan... ei kysy kuulumisia, ei mitään, mutta pyytää takaamaan esim. isoa lainaa, jolla haluaisi aloittaa yritystoimintaa. Minä en ole niin hullu, että takaisin juopolle kuusikymppiselle äijälle isoa lainaa!

Sukulaisille veli parjaa minua ja isosiskoa, väittää meidän kupanneen rahaa vanhemmilta, mikä on iso valhe. Todellisuudessa juuri veli on tehnyt sitä, minä en ole pyytänyt mitään sen jälkeen, kun muutin 18-vuotiaana toiseen kaupunkiin opiskelemaan.

Sisko on urallaan menestynyt nainen, joka ei ole ilmeisesti huomannut, että minäkin olen akateeminen, urallani pätevä perheenäiti, viisikymppinen jo minäkin. Sisko kohtelee minua kuin lasta, neuvoo ja päsmäröi. Ja kun hänelle joskus erehtyy sanomaan, että "ois ihan kiva, että edes kysyisit joskus minunkin mielipidettäni/suostumustani yhteisiin asiohin", hän lakkaa pitämästä yhteyttä taas vuodeksi.