Kun olisi joskus lapsivapaata

Ihmiset, joilla on mummit hoitamassa auliisti lapsenlapsiaan, ei ole näköjään mitään käsitystä siitä, miten raskasta oikeasti on jos ei koskaan, ikinä, milloinkaan pääse minnekään ilman lapsia. Ihan naurettavaa alkaa syyllistämään "olisit tehnyt abortin jos on noin vaikeaa". Kyse ei ole siitä, kaikille lapsi/lapset on rakkaita ja tärkeitä. Kyse on siitä, että aikuinen tarvitsisi edes kerran pari kymmenessä vuodessa pari tuntia ihan vaan itselleen tai puolisonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

MLL.lta saa hoitajan jos tarvetta. Varmasti joku ystävä tai tuttava auttaa, jos pyydät.

Miten niin "varmasti"? Ei todellakaan auta. Meillä on ollut lasten kavereita yökylässä varmaan satoja tunteja. Koskaan ei sovi toisin päin.

No ei muuta kuin soittelemaan suku ja ystävät ja tuttavat läpi. Aina löytyy joku.

Onpa täällä taas ihania ihmisiä. Tulee oikeasti paha mieli. Onko ihmiset vaan oikeasti pahoja vai mistä johtuu. Toivottavasti Ap saat vielä omaa aikaa, valitettavasti minulla ei ole tähän nyt mitään viisasta neuvoa. Ehkä neuvola osaa auttaa?

Ap, meillä sama tilanne, ei lapsivapaata ikinä.

Aiemmin saimme lapset hoitoon 1-2 kertaa vuodessa, mutta nyt ei tosiaan enää sitäkään, kun mummot ovat kuolleet.

MLL on yksi vaihtoehto. Väestöliitto välittää lastenhoitajia myös.

Meilläkään ei ole lapsilla sellaisia yökyläkavereita, joille voisi tuupata lapsen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ihania ihmisiä. Tulee oikeasti paha mieli. Onko ihmiset vaan oikeasti pahoja vai mistä johtuu. Toivottavasti Ap saat vielä omaa aikaa, valitettavasti minulla ei ole tähän nyt mitään viisasta neuvoa. Ehkä neuvola osaa auttaa?

Googleen hoitaja lapselle ja siitä lähtee.

Kerro ap missä asut niin eiköhän täältä palstalta löydy joku lapsiperhe, joka auttaa.

Enempää ei voi tehdä vieraat ihmiset...

Ite samassa tilanteessa, tosin olen yh ja lapsen isää ei kiinnosta. Mikä siinä on niin kamalaa, jos haluaa joskus olla vaikka vuorokauden itsekseen, että olisi pitänyt tehdä abortti?? Ihan todella sairasta ajattelua. En vaihtaisi lasta entiseen elämään ikimaailmassa, mutta olisi se nyt inhimillistä, että isä voisi joskus auttaa tai isovanhemmat, mutta kun eivät halua auttaa. En silti ole sitä mieltä, että lapseni olisi pitänyt tappaa, kun harmittaa, ettei koskaan pääse mihinkään/saa levätä. Ihme mustavalko-ajattelua, toivottavasti tuollasten abortti-kommenttien heittäjät ette ole tosissanne! Muutenkin Suomessa syntyy todella vähän lapsia ja niistäkin suurinosa varmaan mamujen, että en rohkaisisi tuohon lisääntymättömyyteen. Ja tapaamisoikeuden sijaan pitäisi olla hoito/tapaamisvelvollisuus isällä.

Vähissä ne vaihtoehdot on. Hoitajan saaminen esim. yöksi on ensinnäkin todella kallista. Ja mihin sitä itse silloin menisi nukkumaan?

Minkäikäinen lapsi, onko tarhassa vai koulussa?

Mulla ei ole vanhemmuudesta kokemusta kuin vasta kaksi vuotta (voi olla että ajatukset toki muuttuu), mutta minun mielestäni kun on itsellä tervejärkinen lasten isä puolisona, niin ei varsinaista muiden hoitajien antamaa lapsivapaata tarvitse kuin poikkeustilanteissa, esim. joku tilaisuus jonne lapsia ei saa ottaa matkaan.

Me kyllä annamme molempien nauttia omasta ajasta, joskus (lyhyistä) reissuista, harrastuksista ja pitkistä aamu-unista ihan jokaviikkoisessa arjessamme. Jos tämä ei riitä vanhemmalle, niin ei niitä lapsia kannata ainakaan montaa tehdä. Ketään läheistä ei voi velvoittaa oman arjen helpottajaksi ja oman parisuhteen pelastajaksi. Mikään viikottainen lapsivapaa treffi-ilta ei todellakaan pelasta parisuhdetta muutenkaan, jos sitä ei osaa hoitaa lapsiperheen arjessa päivittäin. 

Tiedän olevani aika jyrkkä, mutta kyllä mun kokemuksen mukaan nimenomaan niissä perheissä erotaan ja uuvutaan, joissa lapset viettää viikonloput mummolassa ja arkenakin tarvitaan apua kummeilta ja tädeiltä kaiken maailman normaaliaskareissa. Uskon että se arki tuntuu sitä raskaammalta, mitä useammin siihen apua vaaditaan ja saadaan. Ei ikinä totuta ottamaan itse vastuuta koko hommasta, ja löytämään niitä keinoja miten rentoudutaan kaiken pikkulapsiarjen keskellä.

Teidän ap pitää alkaa jakamaan ja järjestämään sitä arkea niin, että "lapsivapaa" ei ole synonyymi hyvinvoinnille. Sitten kun lapset on isoja, niin voitte palkata vaikka lastenhoitajan pari kertaa vuodessa ja käydä jossain. Mutta sitä ei todellakaan voi ajatella, että elämän henkireikä on se lapsivapaa aika, se on lähinnä sellainen extrakiva asia elämässä sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole vanhemmuudesta kokemusta kuin vasta kaksi vuotta (voi olla että ajatukset toki muuttuu), mutta minun mielestäni kun on itsellä tervejärkinen lasten isä puolisona, niin ei varsinaista muiden hoitajien antamaa lapsivapaata tarvitse kuin poikkeustilanteissa, esim. joku tilaisuus jonne lapsia ei saa ottaa matkaan.

Me kyllä annamme molempien nauttia omasta ajasta, joskus (lyhyistä) reissuista, harrastuksista ja pitkistä aamu-unista ihan jokaviikkoisessa arjessamme. Jos tämä ei riitä vanhemmalle, niin ei niitä lapsia kannata ainakaan montaa tehdä. Ketään läheistä ei voi velvoittaa oman arjen helpottajaksi ja oman parisuhteen pelastajaksi. Mikään viikottainen lapsivapaa treffi-ilta ei todellakaan pelasta parisuhdetta muutenkaan, jos sitä ei osaa hoitaa lapsiperheen arjessa päivittäin. 

Tiedän olevani aika jyrkkä, mutta kyllä mun kokemuksen mukaan nimenomaan niissä perheissä erotaan ja uuvutaan, joissa lapset viettää viikonloput mummolassa ja arkenakin tarvitaan apua kummeilta ja tädeiltä kaiken maailman normaaliaskareissa. Uskon että se arki tuntuu sitä raskaammalta, mitä useammin siihen apua vaaditaan ja saadaan. Ei ikinä totuta ottamaan itse vastuuta koko hommasta, ja löytämään niitä keinoja miten rentoudutaan kaiken pikkulapsiarjen keskellä.

Teidän ap pitää alkaa jakamaan ja järjestämään sitä arkea niin, että "lapsivapaa" ei ole synonyymi hyvinvoinnille. Sitten kun lapset on isoja, niin voitte palkata vaikka lastenhoitajan pari kertaa vuodessa ja käydä jossain. Mutta sitä ei todellakaan voi ajatella, että elämän henkireikä on se lapsivapaa aika, se on lähinnä sellainen extrakiva asia elämässä sitten. 

En nyt ajatellutkaan että sitä lapsivapaata olisi kuin kerran vuodessa tai maksimissaan kaksi kertaa vuodessa. Meidän lapsemme jo koululaisia että jos tässä jaksaa 7-8v odottaa niin sittenhän ne on jo siinä iässä että pärjää yön yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, joilla on mummit hoitamassa auliisti lapsenlapsiaan, ei ole näköjään mitään käsitystä siitä, miten raskasta oikeasti on jos ei koskaan, ikinä, milloinkaan pääse minnekään ilman lapsia. Ihan naurettavaa alkaa syyllistämään "olisit tehnyt abortin jos on noin vaikeaa". Kyse ei ole siitä, kaikille lapsi/lapset on rakkaita ja tärkeitä. Kyse on siitä, että aikuinen tarvitsisi edes kerran pari kymmenessä vuodessa pari tuntia ihan vaan itselleen tai puolisonsa kanssa.

On varmasti raskasta, mutta vuodet vierähtää nopeaa, ja jossain vaiheessa lapset ovat niin isoja että heille voi jo ottaa vieraan, palkatun, lastenhoitajan (itse en esim. alle 3-vuotiaalle ottaisi).Sitten voi kuukausittain säästää rahaa siihen että pari kertaa vuodessa käy puolison kanssa viettämässä illan ulkona, tai jos on yksinhuoltaja niin ihan yksin ulkona. Yh:n kannattaa palkata hoitaja toki vähän useamminkin. Esim. 20e/kk säästöön tätä varten tekee jo vuodessa 240e.  Yksinhuoltajan kannattaa muutenkin verkostoitua äitikerhoissa yms. ja tehdä toisen samassa elämäntilanteessa olevan kanssa yya-sopimus.

Mikäli kyseessä on ihan pariskunta, niin kyllä kaksi kertaa vuodessa palkatun lastenhoitajan pitäisi riittää, sillä luonnollisesta parisuhteessa voi antaa toiselle sitä omaa aikaa useamman kerran viikossakin. Mikäli lapset siis perusterveitä. Parisuhdetta pitää opetella hoitamaan arjessa. Se on lapsiperheen elinehto. Ja jos ei ole lähipiirissä hoitajia, niin sitten pitää vaan sinnitellä sen lastenhoitajan palkkaamisessa siihen että se mukula ainakin osaa jo itse kertoa miten on mennyt hoidossa. Se on sitä vanhemmuutta. Mutta ei kannata kuvitella että toisetkaan veisivät hurjan usein lapsia hoitoon, ei sellainen ole normaalia että eletään siitä että lapset menee hoitoon ja itse pääsee vapaalle. Meillä lapset kaikki olleet ensimmäisen kerran pari tuntia hoidossa yli 1-vuotiaana ja ensimmäisen kerran yökylässä lähemmäs 3-vuotiaina. Eivätkä usein ole olleet. Se on elämää se. Minä olen lähtenyt siitä liikkeelle, että lapsella on oikeus tarvita vanhempansa läsnäoloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole vanhemmuudesta kokemusta kuin vasta kaksi vuotta (voi olla että ajatukset toki muuttuu), mutta minun mielestäni kun on itsellä tervejärkinen lasten isä puolisona, niin ei varsinaista muiden hoitajien antamaa lapsivapaata tarvitse kuin poikkeustilanteissa, esim. joku tilaisuus jonne lapsia ei saa ottaa matkaan.

Me kyllä annamme molempien nauttia omasta ajasta, joskus (lyhyistä) reissuista, harrastuksista ja pitkistä aamu-unista ihan jokaviikkoisessa arjessamme. Jos tämä ei riitä vanhemmalle, niin ei niitä lapsia kannata ainakaan montaa tehdä. Ketään läheistä ei voi velvoittaa oman arjen helpottajaksi ja oman parisuhteen pelastajaksi. Mikään viikottainen lapsivapaa treffi-ilta ei todellakaan pelasta parisuhdetta muutenkaan, jos sitä ei osaa hoitaa lapsiperheen arjessa päivittäin. 

Tiedän olevani aika jyrkkä, mutta kyllä mun kokemuksen mukaan nimenomaan niissä perheissä erotaan ja uuvutaan, joissa lapset viettää viikonloput mummolassa ja arkenakin tarvitaan apua kummeilta ja tädeiltä kaiken maailman normaaliaskareissa. Uskon että se arki tuntuu sitä raskaammalta, mitä useammin siihen apua vaaditaan ja saadaan. Ei ikinä totuta ottamaan itse vastuuta koko hommasta, ja löytämään niitä keinoja miten rentoudutaan kaiken pikkulapsiarjen keskellä.

Teidän ap pitää alkaa jakamaan ja järjestämään sitä arkea niin, että "lapsivapaa" ei ole synonyymi hyvinvoinnille. Sitten kun lapset on isoja, niin voitte palkata vaikka lastenhoitajan pari kertaa vuodessa ja käydä jossain. Mutta sitä ei todellakaan voi ajatella, että elämän henkireikä on se lapsivapaa aika, se on lähinnä sellainen extrakiva asia elämässä sitten. 

En nyt ajatellutkaan että sitä lapsivapaata olisi kuin kerran vuodessa tai maksimissaan kaksi kertaa vuodessa. Meidän lapsemme jo koululaisia että jos tässä jaksaa 7-8v odottaa niin sittenhän ne on jo siinä iässä että pärjää yön yksin.

Siis jos teidän lapset ovat jo kouluikäisiä, niin miksi ette palkkaa lastenhoitajaa, kun kerran kertakin vuodessa riittää? Mikäli ette ihan sosiaalitoimen tuen varoissa täysin ole, niin eiköhän sitä pystyisi säästämään rahaa sen verran, että lastenhoitajalle maksaa 8.20e/h ja yksi suht halpa hotelliyö sitten, eli n. 80e pariskunnalta. Laittaisi joka kuukausi 20-40e säästöön ihan tuota varten. Miksi ette tee näin, vai onko hauskempaa ruikuttaa kun ei ikinä pääse lapsista "eroon"?

Kyselkää lasten kavereiden tai luokkatovereiden vanhemmilta, kiinnostaisiko ketään perustaa hoitorinki. Lapset vuoronperään yökylään, vaikka kerran kuussa. Vuorotellen huolehdit koko katraasta ja nautit omista vapaista.

Vaatii hieman aktiivisuutta suunnitella ja järjestää, mutta homma toimii heti, kun löydätte yhdenkin kivan ja luotettavan perheen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäisy ja abortti ovat kaikkien saatavilla. Sinä väännät vapaaehtoisesti kakaran ja sitten uliset lapsivapaan perään. Että voikin ihminen olla tyhmä. Ja jos syysi ulinaan on että mies jätti, niin normaali nainen ottaa tuollaiset asiat huomioon jo ennen kuin jakelee paljaalla eikä ylipäänsä paneta itseään paksuksi jos ei ole 100 % varma että pärjää yksinhuoltajana.

Ihan uskomaton ap:n vastaus kysymykseen. Tai eihän tämä ollut mikään vastaus, vaan tämä oli täydellinen esimerkki siitä kun ei ole mitään myötäelämisen kykyä toista ihmistä kohtaan. Miksi toisen ihmisen kysymys siitä, että voisi hetken viettää omaa aikaa, saa aikaan viharyöpyn siitä, että koko lapsen saaminen pitäisi perua?

Ap:lle tahdon sanoa, että MLL:lla on lastenhoitoapua saatavana. Siis pariksi tunniksikin voi saada hoitajan eikä ole kaiketi mitenkään hurjan kallistakaan. Tsemppiä!

Meillä on mummut ja vaarit, eikä silti olla kolmeen vuoteen oltu yötä miehen kanssa kaksin missään. Ihmeesti pärjätään kuitenkin.

Mummu ei edes suostu ottamaan edes hetkeksi kolmea lasta sinne yhtäaikaa. Aina yksi kerrallaan ja aina joku kotona ja mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäisy ja abortti ovat kaikkien saatavilla. Sinä väännät vapaaehtoisesti kakaran ja sitten uliset lapsivapaan perään. Että voikin ihminen olla tyhmä. Ja jos syysi ulinaan on että mies jätti, niin normaali nainen ottaa tuollaiset asiat huomioon jo ennen kuin jakelee paljaalla eikä ylipäänsä paneta itseään paksuksi jos ei ole 100 % varma että pärjää yksinhuoltajana.

Ihan uskomaton ap:n vastaus kysymykseen. Tai eihän tämä ollut mikään vastaus, vaan tämä oli täydellinen esimerkki siitä kun ei ole mitään myötäelämisen kykyä toista ihmistä kohtaan. Miksi toisen ihmisen kysymys siitä, että voisi hetken viettää omaa aikaa, saa aikaan viharyöpyn siitä, että koko lapsen saaminen pitäisi perua?

Ap:lle tahdon sanoa, että MLL:lla on lastenhoitoapua saatavana. Siis pariksi tunniksikin voi saada hoitajan eikä ole kaiketi mitenkään hurjan kallistakaan. Tsemppiä!

Ei kelvannut ap.lle tämä, eikä mikään muukaan. Että haloo itsellesi!

Mikähän vastaus olisi ap.ta tyydyttänyt.???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole vanhemmuudesta kokemusta kuin vasta kaksi vuotta (voi olla että ajatukset toki muuttuu), mutta minun mielestäni kun on itsellä tervejärkinen lasten isä puolisona, niin ei varsinaista muiden hoitajien antamaa lapsivapaata tarvitse kuin poikkeustilanteissa, esim. joku tilaisuus jonne lapsia ei saa ottaa matkaan.

Me kyllä annamme molempien nauttia omasta ajasta, joskus (lyhyistä) reissuista, harrastuksista ja pitkistä aamu-unista ihan jokaviikkoisessa arjessamme. Jos tämä ei riitä vanhemmalle, niin ei niitä lapsia kannata ainakaan montaa tehdä. Ketään läheistä ei voi velvoittaa oman arjen helpottajaksi ja oman parisuhteen pelastajaksi. Mikään viikottainen lapsivapaa treffi-ilta ei todellakaan pelasta parisuhdetta muutenkaan, jos sitä ei osaa hoitaa lapsiperheen arjessa päivittäin. 

Tiedän olevani aika jyrkkä, mutta kyllä mun kokemuksen mukaan nimenomaan niissä perheissä erotaan ja uuvutaan, joissa lapset viettää viikonloput mummolassa ja arkenakin tarvitaan apua kummeilta ja tädeiltä kaiken maailman normaaliaskareissa. Uskon että se arki tuntuu sitä raskaammalta, mitä useammin siihen apua vaaditaan ja saadaan. Ei ikinä totuta ottamaan itse vastuuta koko hommasta, ja löytämään niitä keinoja miten rentoudutaan kaiken pikkulapsiarjen keskellä.

Teidän ap pitää alkaa jakamaan ja järjestämään sitä arkea niin, että "lapsivapaa" ei ole synonyymi hyvinvoinnille. Sitten kun lapset on isoja, niin voitte palkata vaikka lastenhoitajan pari kertaa vuodessa ja käydä jossain. Mutta sitä ei todellakaan voi ajatella, että elämän henkireikä on se lapsivapaa aika, se on lähinnä sellainen extrakiva asia elämässä sitten. 

En nyt ajatellutkaan että sitä lapsivapaata olisi kuin kerran vuodessa tai maksimissaan kaksi kertaa vuodessa. Meidän lapsemme jo koululaisia että jos tässä jaksaa 7-8v odottaa niin sittenhän ne on jo siinä iässä että pärjää yön yksin.

Siis jos teidän lapset ovat jo kouluikäisiä, niin miksi ette palkkaa lastenhoitajaa, kun kerran kertakin vuodessa riittää? Mikäli ette ihan sosiaalitoimen tuen varoissa täysin ole, niin eiköhän sitä pystyisi säästämään rahaa sen verran, että lastenhoitajalle maksaa 8.20e/h ja yksi suht halpa hotelliyö sitten, eli n. 80e pariskunnalta. Laittaisi joka kuukausi 20-40e säästöön ihan tuota varten. Miksi ette tee näin, vai onko hauskempaa ruikuttaa kun ei ikinä pääse lapsista "eroon"?

En ole löytänyt sopivaa henkilöä tätä varten vaikka olen sitä hakenut. Raha ei ole este.

Minun lapsi on ollut lukioikäisenä hoitamassa työkavereitteni ja ystävieni lapsia, mikä on ollut kaikille eduksi. Kysele josko jollain tutulla olisi 16-17 vuotiasta luotettavaa lasta joka ensin kävisi lyhyemmän ajan ja sitten voisi jossain vaiheessa olla pidempäänkin. Kouluikäisten lasten hoito ei enää ole mitään rakettitiedettä. Vaikea ajatella että mitään ei olisi tehtävissä, jos nyt jonkinlainen työkaveri/naapuri/lasten kavereiden perheet-verkosto on. Maksaa tietty täytyy mutta alta kymppi/tunti on kouluttamattomalle käypä taksa. Koko ilta siis hyvinkin järjestyy viidellä kympillä + lapsille ja vahdille jotain herkkuja niin se on heillekin hauska juttu.

Jos lapset on erityistarpeisia niin sitten voi yrittää kysyä yhdistyksistä, mll:lta, alan oppilaitoksista (esim lähihoitajaksi opiskellaan monella paikkakunnalla).

Itse täytyy olla aktiivinen tässäkin.

Miten me voisimme sinua auttaa, kun kaikki, mitä tarjotaan, on mukamas mahdotonta. Varmasti lapsillasi on koulussa kavereita, joiden vanhemmilta voisi kysyä, olisiko mahdollista, että teidän lapset olisivat tietyn yhden yön yökylässä. Vastapalvelukseksi tarjoaisitte samaa heille.

Töistä kannattaa myös kysyä, miten muut ovat hoitaneet ongelman. Sillä tavalla me löysimme yhden opiskelijatytön, joka mielellään tulee meille 8 euron tuntipalkalla.