Lue keskustelun säännöt.
Olen oikeasti sitä mieltä, että vanhempieni pitäisi säästellä perintöä minulle ja siskolleni vaikka sitten oman elintasonsa kustannuksella
31.03.2017 |
Vanhempani ovat sitä sukupolvea, joka on hyötynyt Suomen suuresta hyvinvointiprojektista kaikkein eniten. Minä ja siskoni emme tule saavuttamaan koskaan samanlaista vaurautta ja yhtä hyviä etuja, joita suhdannekehitys on vanhemmillemme suonut. Olen sitä mieltä, että todelliseen vanhemman rakkauteen kuuluisi myös lasten taloudellisesta tulevaisuudesta huolehtiminen, mutta vanhempamme elävät omassa kupassaan eivätkä ymmärrä aikojen muuttuneen. Heidän mielestään kuka tahansa kouluttautunut voi vaurastua, jos vain haluaa. He ovat mukavia, mutta tämä on heille selvästi sokea piste.
Kommentit (29)
Jotenkin ymmärtämättömiä ja töykeitä kommentteja tässä ketjussa. Onkohan vanhempieni ikäpolvea linjoilla? :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pelkkä hyvä suhdannekehitys syynä vanhempiemme vaurastumiseen, paitsi niillä harvoilla, jotka ostivat hyvän asunnon ison kaupungin keskustasta muutama kymmen vuosi sitten tai sijoittivat tyyliin Nokiaan. Mutta rahat ne on niihinkin silloin tarvittu, ja fiksuutta.
Kyllä viisi-kuusikymppisten sukupolvi on tehnyt paljon töitä ja elänyt SÄÄSTELIÄÄSTI. Ei ole asuttu leveästi, vaikka molemmat on olleet töissä. On ostettu perunaa, ei käyty ravintoloissa niin kuin nykyiset kolmikymppiset. Ei ole matkusteltu ympäri maailmaa.
Minulla kolmikymppisenä ei ole ketään kavereita, jotka eläisivät puoliksikaan niin säästeliäästi kuin minun vanhemmat siinä iässä. Harva kahden lapsen perhe asuu esimerkiksi vuokralla halvalla pikkukaksiossa huonolla alueella, että saa säästettyä rahaa omaan asuntoon.
Omat vanhempani ovat rakentaneet omaisuuttaan vuosikymmeniä eri tavoilla. Sellaiseen ei ole nykyisillä 20-40-vuotiailla kärsivällisyyttä.
Mitä ihmettä ajattelit tehdä perityillä rahoilla kuusi/seitsemänkymppisenä?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ymmärtämättömiä ja töykeitä kommentteja tässä ketjussa. Onkohan vanhempieni ikäpolvea linjoilla? :) -ap
Eikö oikein lähde lentoon ;)
Keksi parempi!
Perijät ovat yleensä noin 50-60- vuotiaita ja perinnön jättäjät 80+. Kuulostat nuorelta eli vanhempasi ovat ehkä viisikymppisiä ja heillä on mahdollisesti vielä 30 vuotta elinaikaa.
Mielestäsi vanhempiesi pitäisi nuukailla kaikki nuo vuodet, jotta sinulle ja sisarellesi jäisi mahdollisimman paljon.
Käyttäisittekö te sitten vanhemmiltanne perimät rahat vai mitä olet suunnitellut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis...en oikein ymmärrä perustelujasi. Kuka ne rahat sitten saa käyttää itseensä, jos vanhempasi eivät saa ettekä oletettavasti tekään siskosi kanssa saa jne.? Onko jokaisen sukupolven kituutettava eläkepäivillään vain osoittaakseen vanhempainrakkautta?
Vanhempani ovat paljon varakkaampia kuin kumpikaan meistä tulee todennäköisesti koskaan olemaan. Me olemme ensimmäistä sukupolvea, joka on vanhempiaan köyhempi, ja minusta olisi oikeudenmukaista tasata tätä epäsuhtaa. Minusta on surullista, että vanhempamme eivät näe, miten erilaisia ajat ovat. Muuten uskoisin heidän kyllä haluavan toimia lastensa parhaaksi.
Oma omatuntoni ei antaisi periksi elää leveämmin kuin lapseni, jos tiedän, ettei vaurauteni ole kuin hyvää tuuria. -ap
Eli te olette mokanneet hommanne ja nyt vanhempienne pitäisi alkaa säästelemään teitä varten. Jos minun muksut olisivat tuollaiset, niin varmasti eläisin kuin viimeistä päivää kunnes veto loppuisi.
No ei se ihan noin ole. Totta että 40- ja 50-luvulla ja sitä ennen syntyneet ovat koko ikäluokka kokeneet varakkuuden nousun ihan mitään tekemättäkin koska sosiaaliturva parani koko heidän elämänsä ajan. Sen jälkeen syntyneissä ikäluokissa on sitten jo hajontaa suuntaan ja toiseen eikä välttämättä johdu henkilöstä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pelkkä hyvä suhdannekehitys syynä vanhempiemme vaurastumiseen, paitsi niillä harvoilla, jotka ostivat hyvän asunnon ison kaupungin keskustasta muutama kymmen vuosi sitten tai sijoittivat tyyliin Nokiaan. Mutta rahat ne on niihinkin silloin tarvittu, ja fiksuutta.
Kyllä viisi-kuusikymppisten sukupolvi on tehnyt paljon töitä ja elänyt SÄÄSTELIÄÄSTI. Ei ole asuttu leveästi, vaikka molemmat on olleet töissä. On ostettu perunaa, ei käyty ravintoloissa niin kuin nykyiset kolmikymppiset. Ei ole matkusteltu ympäri maailmaa.
Minulla kolmikymppisenä ei ole ketään kavereita, jotka eläisivät puoliksikaan niin säästeliäästi kuin minun vanhemmat siinä iässä. Harva kahden lapsen perhe asuu esimerkiksi vuokralla halvalla pikkukaksiossa huonolla alueella, että saa säästettyä rahaa omaan asuntoon.
Omat vanhempani ovat rakentaneet omaisuuttaan vuosikymmeniä eri tavoilla. Sellaiseen ei ole nykyisillä 20-40-vuotiailla kärsivällisyyttä.
Heh. Isäni meni opistopohjalta, korkeakouluopintoja koskaan valmiiksi saattamatta, kesätöihin logistiikka-alan yritykseen – samaan firmaan, josta hän jäi myöhemmin eläkkeelle. Inflaatio kuittasi opintolainan pois ja poikamiesboksi oli tuplannut arvonsa siinä vaiheessa, kun hän tapasi äitini. Jos joku luulee, että vanhempiemme sukupolvi on vaurastunut kovalla työllä ja säästäväisyydellä, ja nykyiset pari-kolmikymppiset ovat köyhiä ja vailla vakituista työtä lähinnä omaa laiskuuttaan, en tiedä pitäisikö itkeävai nauraa. Taloushistorian kurssi tekisi ainakin hyvää, eikä ihan kaikkea kotona puhuttua kannata niellä kritiikittä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä ajattelit tehdä perityillä rahoilla kuusi/seitsemänkymppisenä?
Turvata vanhuuteni. -ap
Saat ap olla ihan sitä mieltä kuin haluat, mutta totuus on se että jokaisen pitää itse täällä oppia pärjäämään. Toivon että vanhempasi eivät jätä teille penninhyrrää vaan käyttävät kaiken omaan nautinnolliseen elämään :) mene sinä sillä välin töihin ja säästä itse itsellesi omaisuus jonka voit joskus tuhlata.