Mies jätti mielenterveysongelman takia

Mulkku mies.

Mt-potilaat tai alkoholistit eivät ole niitä helpoimpia kumppaneita. Saattoipa säikähtää jos ei ole kokemusta hänellä aikaisemmin k.o.henkilöistä.

Itse olen ollut kumpaakin ja seurustellut sekä mt-potilaan kanssa että alkoholistin. Nyt kun itsellä pää paremmin kasassa, koitan viimeiseen saakka välttää tätä seuraa. Toki paljolti merkitsee millainen ja kuinka vaikea mt-haitta kyseessä.

Teitkö itse mitään suhteen eteen?

Ei olisi kannattanut kertoa noin varhaisessa vaiheessa suhdetta. Sitä paitsi jos olette vain tapailleet, ettekä edes vielä monen kuukauden jälkeen päätyneet sänkyyn, niin ei tuo mies ole ollut tosissaan sinun kanssa. Varmaan hengannut kanssasi vain ystävänä ja nyt löytänyt jonkun kiinnostavamman. Ja miten muuten voi tapailla monia kuukausia, ilman että haluaa fyysistä kontaktia? Outoa.

En itsekään tapailisi miestä jolla olisi itsetuhoisia ajatuksia, masennusta ja ahdistusta.

Eli kyllä ymmärrän sitä miestä. Mielenterveyden ongrlmat ei ole mikään pikkujuttu.

Varmaan syöt siis myös bentsoja?

Eihän tuollaisia asioita kerrota, ennen kuin olette vakavasti sitoutuneet toisiinne ja tunnette paremmin. Tietenkin mies pelästyi. Ei noista asioista kerrota kun olette vasta tapaamis-asteella.

Kenenkään ei ole pakko vasta tapailuvaiheessa sitoutua mt-ongelmaiseen, vakavasti sairaaseen yms. En tarkoita ilkeästi, ja itsellänikin on mt-ongelmia mutta minusta se on ihan hyväksyttävä syy deitille siirtyä eteenpäin jos tulee sellainen olo. Asia olisi eri sitten, jos olisitte olleet jo yhdessä ja sitoutuneita toisillenne ja mies jättäisi puhjenneen masennuksen, syövän tai muun vastaavan vuoksi.

Mitä on tapahtunut, että olet ahdistunut ja masentunut? Melkein aina siellä on taustalla todellisia tapahtumia, jotka laukaisevat nämä oireet eli ahdistuksen yms.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi kannattanut kertoa noin varhaisessa vaiheessa suhdetta. Sitä paitsi jos olette vain tapailleet, ettekä edes vielä monen kuukauden jälkeen päätyneet sänkyyn, niin ei tuo mies ole ollut tosissaan sinun kanssa. Varmaan hengannut kanssasi vain ystävänä ja nyt löytänyt jonkun kiinnostavamman. Ja miten muuten voi tapailla monia kuukausia, ilman että haluaa fyysistä kontaktia? Outoa.

Kyllä mekin tapailtiin aika pitkään ennen kuin harrastettiin seksiä ekan kerran. Nukuttiin yhdessä joka yö kuitenkin. Toista kuukautta siihen meni.

Nyt ollaan oltu yhdessä 9 vuotta ja odotan toista lasta.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei ole pakko vasta tapailuvaiheessa sitoutua mt-ongelmaiseen, vakavasti sairaaseen yms. En tarkoita ilkeästi, ja itsellänikin on mt-ongelmia mutta minusta se on ihan hyväksyttävä syy deitille siirtyä eteenpäin jos tulee sellainen olo. Asia olisi eri sitten, jos olisitte olleet jo yhdessä ja sitoutuneita toisillenne ja mies jättäisi puhjenneen masennuksen, syövän tai muun vastaavan vuoksi.

Meillä 17 vuoden yhteiselon ja naimisissaolon jälkeen mies halusi jättää, kun ahdistuin ja masennuin vakavista elämäntapahtumista, joita tapahtui (esim. vakavia sairastumisia perheessä jne.). Olisi vain pitäny olla kova ja tunteeton kuin robotti, niin olisin kelvannu miehelle. Ei sietäny ahdistustani yhtään. Hän halveksi ahdistusoireitani.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuollaisia asioita kerrota, ennen kuin olette vakavasti sitoutuneet toisiinne ja tunnette paremmin. Tietenkin mies pelästyi. Ei noista asioista kerrota kun olette vasta tapaamis-asteella.

Just joo. Miehenä en minäkäänkoskaan kerro seurustelukumppanilleni maanis-dapressiivisyydestäni ja vanhoista paloittelumurhatuomioistani ennenkuin ollaan paremmin tutustuttu ja nainen henkisesti sitoutunut.

No paljonhan siinä merkitsee mikä terveys ja olotila on nyt. Vai esittelettekö flunssan sairastaneet ikuisesti itsenne "flunssapotilaina"? Minä olen sairastanut vakaviakin mt-ongelmia vuosia sitten,enkä koe mitään velvollisuutta asiasta kertoa ystäville tai mahdolliselle treffikumppanille.

Ahdistusoireet ja masennus on kyllä niin yleisiä nykyään,että vähän jopa kummallista että joku niiden takia ihmistä karsastaa.

Kyllä masentuneen kanssa eläminen on niin kuluttavaa, että en ihmettele miehen ratkaisua. 

Miehen kärsivällisyys loppu kun olitte tapailleet jo monta kuukautta etkä vieläkään antanut sexiä

Ok eli on siis parempi olla kertomatta? Halusin olla rehellinen. Miehelläkin on yksi fyysinen sairaus joka voi vaikeuttaa liikkumista, hännkertoi siitä minulle varmaan toisilla treffeillä. En pelästynyt. Mutta mielenterveys sairauksista ei näköjään saa puhua...

Ikävää, että mielenterveysongelmia kohtaan on vieläkin stigmaa.

Mielestäni ymmärrettävä ja hyvksyttävä syy lopettaa tapailu. Minulla on neurologinen poikkeama ja mielenterveysongelmia (ADD, kaksisuuntainen mielialahäiriö) ja on se kumppanille tosi raskasta. Kyllä minäkin käyn töissä, harrastan ja vaikutan ulkopuolisille ihan normaalilta ihmiseltä. Ajoittaiset ja toistuvat masennuskaudet ja niihin liittyvä itsetuhoisuus sekä ylilyönnit manioiden aikana vaikuttavat kuitenkin voimakkaasti sekä omaani että puolisoni elämään.

Hän ei ollut sinulle sopiva kumppani, etkä voi mielestäni häntä siitä syyllistää. Et siltikään ole yksinäisyyteen tuomittu, löydät vielä itsellesi sopivan kumppanin.

Minusta jos hoitotasapaino on hyvä, ei ole tarpeen kertoa kovin aikaisessa vaiheessa. Jos sinulla olisi migreeninestolääkitys, pitäisikö mielestäsi siitä kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ymmärrettävä ja hyvksyttävä syy lopettaa tapailu. Minulla on neurologinen poikkeama ja mielenterveysongelmia (ADD, kaksisuuntainen mielialahäiriö) ja on se kumppanille tosi raskasta. Kyllä minäkin käyn töissä, harrastan ja vaikutan ulkopuolisille ihan normaalilta ihmiseltä. Ajoittaiset ja toistuvat masennuskaudet ja niihin liittyvä itsetuhoisuus sekä ylilyönnit manioiden aikana vaikuttavat kuitenkin voimakkaasti sekä omaani että puolisoni elämään.

Hän ei ollut sinulle sopiva kumppani, etkä voi mielestäni häntä siitä syyllistää. Et siltikään ole yksinäisyyteen tuomittu, löydät vielä itsellesi sopivan kumppanin.

Jännä, jos sulle ei ole löydetty toimivia lääkkeitä, etenkin manian pitäisi lääkäreiiden mukaan olla todella hyvin estettävissä lääkkeillä. Itsellä myös kaksisuuntainen, ja kun sain lääkityksen kuntoon, kaikki oireet poistuivat, myös ne masennukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ymmärrettävä ja hyvksyttävä syy lopettaa tapailu. Minulla on neurologinen poikkeama ja mielenterveysongelmia (ADD, kaksisuuntainen mielialahäiriö) ja on se kumppanille tosi raskasta. Kyllä minäkin käyn töissä, harrastan ja vaikutan ulkopuolisille ihan normaalilta ihmiseltä. Ajoittaiset ja toistuvat masennuskaudet ja niihin liittyvä itsetuhoisuus sekä ylilyönnit manioiden aikana vaikuttavat kuitenkin voimakkaasti sekä omaani että puolisoni elämään.

Hän ei ollut sinulle sopiva kumppani, etkä voi mielestäni häntä siitä syyllistää. Et siltikään ole yksinäisyyteen tuomittu, löydät vielä itsellesi sopivan kumppanin.

Jännä, jos sulle ei ole löydetty toimivia lääkkeitä, etenkin manian pitäisi lääkäreiiden mukaan olla todella hyvin estettävissä lääkkeillä. Itsellä myös kaksisuuntainen, ja kun sain lääkityksen kuntoon, kaikki oireet poistuivat, myös ne masennukset.

Olet onnellisessa asemassa. Mulle ei tosiaan ole täysin toimivaa lääkitystä löytynyt. Nykyisellä lääkityksellä maniaoireet ovat lähes poistuneet, mutta masennuskausia tulee. Lääkitystä on säädelty koko aikuisikäni, ja lääkkeen vaihtaminen on todella rankkaa. Vaihdon ja epäsopivan lääkkeen vaikutukset ovat täysin ennalta-arvaamattomat. Jotakin toista lääkitystä ruvetaan taas kokeilemaan, kunhan koen olevani siihen valmis. Ehkä ensi vuonna. Terapiassa kävin myös vuosia.

Hartain toiveeni olisi, että pääsisin samaan tilanteeseen kuin sinulla. Toisaalta olen tähän on jo tavallaan tottunut ja tyytynyt osaani.